Dark Sovereign Battle

Sukutaulu

Jälkeläiset

Pate taisi olla ensimmäinen Darkilaiseni, mutta arvatako saattaa miksi juuri tämän sukuinen hevonen minulle tuli. Sen isänemä Beaufraude on jättänyt upeita ja suorituskykyisiä kilpahevosia, joten pitihän siitä nyt oma saada, kun sen poika Escorant Beckhamkin on mitä upein kasvatti. Ei kyllä oripojalta puutu ulkonäköäkään, saatikka sitten taidoista puhumattakaan. Pate on hyvin lahjakas kilparatsu, mutta myös luonteeltaan oikein hyväkäytöksinen herra. Sitä pystyvät hoitamaan hieman nuoremmatkin hevoshullut, eikä tarvitse pelätä oriin käytöksen puolesta.

Herrasmiehiähän on harvassa, tai ainakin siltä tuntuu meidän machoilevassa oritallissa. Patea ei jaksa kiinnostaa toisten hevosten metelöinnit, vaan keskittyy omiin puuhiinsa, lähinnä siis ruuan etsintään. Josko ehkä, karsinan pohjalta löytyisi vielä muutama korsi. Ihmisen kävellessä ohi, ori nostaa usein päänsä ylös ja toivoo jonkinlaista toimintaa. Jos Pate ei saa huomiota muutamaan tuntiin, se alkaa hörisemään ja kuopimaan maata aina ihmisen kävellessä ohi. Hoitaminen sujuu ongelmitta ja harjaus on nopeaa puuhaa, myös varusteiden laittaminen on helppoa. Kaikenlainen aktiviteetti on oriille täyttä riemua, kun se pääsee jaloittelemaan ulos.

Selkään nousussa tekisi mieli hieman vain hipsiä eteenpäin, mutta sehän ei ole sallittua. Pieni ilkeä tapa, mutta melko harmiton sellainen. Itse ratsuna Pate on hyvin yhteistyöhaluinen, olipa kyseessä kotitallin kulmat taikka suuret kilpailuradat. Kunhan ratsastaja on itsevarma, niin ori toimii yhtä huolettomasti. Sileällä koulun vääntäminen käy joskus tylsäksi, kunhan vain keksii erilaisia kuvioita, niin mielenkiinto pysyy. Esteet ovat täyttä unelmaa ja radoilla myös innostutaan. Ori hyppää hyvin mielellään esteen kuin esteen ja sen kevyt rakenne on vain plussaa hypyissä. Aina se pysyy käsissä, mutta silti ratsastajankin täytyy tehdä töitä. Selkeät avut ovat valttia, vaikka herra itse hoitaakin hyppäämisen mallikkaasti.

Kilpailukalenteri

ERJ 61 kpl

  

Päiväkirja

Estevalmennus 21.06.2025, kirjoittanut Jaana K.

"Lämmittele ensin noin vartti, niin mä rakennan sillä välin tehtävät", huikkasin Vibajalle, joka saapui maneesiin hevosensa Paten kanssa. Vibaja nousi hevosensa selkään ja antoi sen kävellä hetken aikaa pitkällä ohjalla samalla, kun itse kannoin puomeja suoralle linjalle laittaen ne laukkavälein. Lisäksi laitoin myös kavaletteja kaarevalle uralle. Näiden molempien tarkoituksena olisi lähinnä toimia alkulämmittelynä ja herätellä hevosta henkisesti ja fyysisesti työntekoon.

Puomien ja kavalettien lisäksi rakensin maneesiin myös yhden suoran estelinjan sekä käännöksiä sisältävän tehtävän, mutta ne käytäisiin läpi, kun niiden aika olisi. "Jos oot käynnin ja ravin saanu käytyä läpi, niin ota vielä pari kierrosta laukkaa ja sitten puomeille", huikkasin ja asetuin nojaamaan maneesin seinään keskivaiheille. Pian Vibaja suuntasikin laukkapuomeille, joiden välit vaihtelivat 18 metrin ja 21 metrin välillä ja tehtävän tarkoituksena oli säädellä laukkaa eri väleihin sopivaksi.

Pate ja Vibaja suoriutui laukkapuomeista hyvin ja hevonen kuunteli ratsastajaansa erinomaisesti, vaikka se selkeästi alkoi innostumaan päästessään liikkumaan ja välillä yrittikin hieman hangoitella vastaan. "Istut syvemmälle ja pidätät, hellität, pidätät, hellität", sanoin ja tehtävä sujui oikein hienosti. "Seuraavaksi nuo kavaletit jatkoksi, et vaihda laukkaa, vaan pidät sen tasapainossa vastalaukassakin", kerroin seuraavan tehtävän ja ratsukko alkoi suorittaa. Pate olisi mielellään vaihtanut laukkaa, mutta hyvin Vibaja sai sen kuitenkin pidettyä orin parin tahattoman vaihdon jälkeen samassa laukassa koko ajan.

"Turhaanpa me näitä enää hiotaan, onhan se jo lämmennyt", totesin ja aloin selittämään seuraavaa tehtävää, jossa oli okseri, pysty ja okseri. Näiden välillä laukkaa tulisi säädellä niin, että sama linja tullaan neljällä, viidellä ja kuudella askeleella. Tätä oli myös haettu puomeilla, joten tuskin tämä mitään ongelmia myöskään tuottaisi. "Tän tarkotuksena on ihan puhtaasti vaan se, että hiotaan askeleen säätelyä ja hevosen reaktiivisuutta", selitin ja ratsastaja nyökkäsi lähtien tehtävällä. Ensin tultiin ihan niin sanotusti normaalissa laukassa, jota Pate yleensäkin eteni ja tällöin väliin saatiin juuri viisi laukkaa. Muutama toisto näin, jonka jälkeen käskin lyhentää laukkaa niin, että väleihin saataisiin kuusi askelta.

"Ei, kun kuusi", huikkasin, kun ratsukko tuli ensimmäisen välin viidellä. Toinen väli sujuikin sitten oikein, joten kehuin ja käskin tulla uudelleen samalla tavalla. Ja niinhän se onnistui niin kuin pitikin! Ratsukko tuli seuraavalla kierroksella vielä viidellä, jonka jälkeen käskin ratsastaa laukkaa pidemmäksi ja tulemaan välit neljällä laukka-askeleella. Oikein hienosti Pate laukkaansa pidensikin, kun Vibaja antoi oikeat avut siihen, että askel pitenisi, eikä vauhti nousisi. Ratsukon työskentelyä oli suuri ilo katsella, koska homma selkeästi heillä toimi melko saumattomasti, mutta tietysti aina jotain hiottavaa on, eikä todellisuudessa sinänsä ole väliä tuletko neljällä, viidellä vai kuudella, jos sinne vain sellaiset askeleet sopii.

Otettiin vielä loppuun viimeisenä tehtävänä tiukempia käännöksiä vaativa tehtävä, eli S-kirjaimen muotoon olin laittanut kolme pystyä. Este, kaarre vasemmalle, este, kaarre oikealle ja este, josta suoraan ja uraa pitkin tehtävän alkuun. Ratsukko suuntasi tehtävälle ja laukanvaihdot onnistuivat oikein loistavasti keskimmäisen esteen päällä ja homma toimi ongelmitta. Pate ei kertaakaan hävittänyt rytmiänsä ja Vibaja ratsasti oikein sujuvasti hevostansa läpi tehtävän tukien juuri oikeissa kohdissa, jolloin meno näytti miellyttävältä ja yhteistyö toimivalta.

Useamman toiston jälkeen huikkasin Vibajalle, että voisi alkaa jäähdyttelemään ja summasin vielä valmennuksen sujuneen hyvin ja kehuin hevosta hienoksi, jonka kanssa on varmasti miellyttävä kiertää kisoja!