Champion, KTK-II, KRJ-I

Echidna

VH11-021-0253

trakehner tamma
tummanruunikko, 163cm, syntynyt 14.04.2009
koulupainotteinen, koulutustaso: Grand Prix
kasvattanut Gina Reynold, omistaa Vibaja (VRL-00727)

Echidna on todellinen prinsessa, joka tietää arvonsa. Tämä suloinen trakehnertamma saa hymyn hoitajansa huulille helpommin kuin helposti, sillä se on tallin hevosista juuri se, joka käyttäytyy kuin diiva, väistelee vesilätäköitä, näkee hevosensyöjämenninkäisiä kentän nurkissa ja käyttäytyy muutenkin usein niin, että huumorintajuton saisi hermoromahduksen tämän neidin kanssa alta aikayksikön. Huumorintajuinen ihminen sen sijaan osaa ehkä nähdä tamman luonteen koomisuuden, ja sen vuoksi tamman kanssa vietetyt päivät voivat olla parhaimmillaan hauskanpitoa!

Hoitotilanteissa Dina on leidimäinen, taluttaessa diivamainen. Taluttajan pitää olla todella päättäväinen, sillä tämä neiti menee mielellään omia reittejään väistellen lätäköitä ja hypähdellen välillä sivuun puskissa majailevien vihreiden hevosensyöjämaahisten takia. Osaa tamma nätistikin kulkea, kun sitä asiasta muistutetaan, mutta jollei, niin silloin meno voi olla paitsi vauhdikasta, myös taluttajan kannalta erityisen rasittavaa. Harjatessa Dina seisoo kiltisti, joskin leikittelee mielellään hoitajan kustannuksella ja koettelee tämän hermoja oman huumorinsa varjolla. Useimmiten temput, kuten narujen nuoleminen, ruuan metsästäminen, kaiken uuden tutkiminen jne, saavat tosin hymyn myös hoitajan huulille. Mainittakoon vielä, että suitsien laittamisessa voi mennä aikaa hieman tavallista enemmän, koska tämä diiva rakastaa pään nostamista ylös - ja kun säkäkorkeudeltaan 167cm korkea oleva tamma nostaa päänsä ylös, voi lyhyemmällä hoitajalla olla ongelmia.

Ratsastaessa Dina on oma lukunsa. Siltä löytyy todella kivat ja näyttävät liikkeet, joita se esittelee käskemättäkin, mutta ongelmaksi koituu yleensä tamman herkkyys erityisesti suusta. Tätä neitiä ei tämän vuoksi voi luovuttaa ratsastajalle, joka on hiemankin kovakätinen tai jää jarruttamaan liiaksi suusta. Liikkumista vaikeuttaa toisinaan se, että Dina näkee joka kulmassa niitä pelottavia, vihreitä maahisia, jonka vuoksi säpsähtelyt ja tuijottamiset ovat erittäinkin tavallisia. Ratsastajan onkin annettava neitokaiselle paljon pähkäiltävää, jotta aikaa nurkkien tuijottamiseen ei yksinkertaisesti jää. Kun tamman selässä on ratsastaja, joka osaa todella ratsastaa istunnallaan, kuoriutuu jännittyneesti liikkuvasta tammasta todellinen kouluratojen perhonen, joka laistaa mielellään asetuksista, mutta on kuitenkin muuten oikein ratsastajaa miellyttävä tamma.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Dinan isä Wormfood on trakehner ori Saksasta. Tummanpunaruunikko ori kilpailee kouluratsastuksessa Grand Prix-tasolla tunnetun saksalaisen kouluratsastaja Johans Stelin kanssa. Orilla on takanaan monta upeaa kilpailukautta ympäri maailmaa, erityisesti Euroopassa se on tunnettu nimi. Luonteeltaan Wormfood on tyypillinen ori, herkkä ja virkeä. Säkäkorkeutta löytyy 168cm. Jälkikasvua sillä on seitsemän kappaletta Dinan lisäksi, kaikki kilpailleet kouluratsastuksessa melko menestyksekkäästi.

Dinan isänisä Grim Reaper on punaruunikko ori, jonka painotus kulkee lähinnä kouluratsastuksessa. Tämä korkea 173 senttimetrinen trakehner on kuuluisan Tom Petersonin Grim - kasvatteja. Reaper on luonteeltaan reipas, yliaktiivinen ori joka muuttuu ratsastaessa unelmahevoseksi. Taidokkailla kyvyillä ori on ollut maailman huipulla asti, mutta jäädessään liian vahvaksi, se siirtyi siitoskäyttöön. Orilta löytyy huimat 16 varsaa.

Dinan isänemä Downpour on erityisesti näyttelykehistä tuttu saksalainen trakehnertamma. Tamma on herkkä, mutta osaava ja upea kilparatsu kouluratsastuskentille. Säkäkorkeutta tältä löytyy 160cm ja väritykseltään se on rautias, sekä päästä löytyy pieni tähti. Downpour on Helene Neumannin omistama ja kilpailuttama. Tammalta löytyy kolme varsaa, sillä tamma ei ole vielä päässyt tavoittelemaansa huippuun.

Dinan emä Caramia on musta trakehner tamma. Tamma on isoliikkeinen ja helppo kouluratsu. Kouluratsastuskentillä Caramia onkin vieraillut, sillä tamma kuuluu Saksan maajoukkueeseen ratsastajansa Tia Collinsin kanssa. Säkäkorkeudeltaan tamma on 163cm. Luonteeltaan äkkipikainen, hieman kireä eikä viihdy kauheassa hälinässä, yhden ihmisen hevonen. Caramia on saanut tähän mennessä kaksi varsaa, mutta hyvien tulevien kilpailuvuosien takia, tamma ei ole ollut vielä kunnolla suvun jatkossa mukana.

Dinan emänisä Fifth Dimension aloitti uransa upeasti loistokkailla voittosuorilla, mutta koki pahan onnettomuuden jonka seurauksena kouluratsastuskentät jäivät taakse. Tämän vuoksi ori onkin toiminut siitosorina ja jälkeläisiä on 15 kappaletta. Säkäkorkeutta löytyy 167cm ja väritykseltään Dimension on ruunikko. Luonteeltaan lempeä ja reipas ori, joka menisi laiskasta ruunasta koska tahansa. Dimensionin omistaa Albert Lang, joka on tunnettu niin kasvattajana kuin huippukouluratsastusvalmentajanakin.

Dinan emänemä Hush on tummanruunikko trakehner tamma. Hush ei ole niin tunnettu ratsu ratsastajansa kanssa, sillä tamma kilpailee lähinnä kouluratsastuksen helpoissa tai vaativissa luokissa, eivätkä tavoitteet ole olleet ratsukolla suuret. Säkäkorkeudeltaan 159cm ja luonteeltaan oikea arkajalka, mutta omistajansa mukaan sopeutuessa oikea unelma. Jälkeläisiä tammalta löytyy kuusi kappaletta. Vaikka tamma ei olekaan tunnettu nimi, se on menestynyt hyvin omassa kotimaassa Saksassa sekä muualla Euroopassa. (c. Iida K)

Saavutukset

Kilpailukalenteri

KRJ 55 kpl

Päiväkirja

Kouluvalmennus 24.07.2015 (valmentajana Siiri K.)

Ruunikko tamma tanssahteli pitkin kaviouraa, säpsyen nurkissa piileskeleviä estetolppia, kyttäillen jokaista seinänvierustaa ja kulkien jännittyneenä valmiina hyppäämään karkuun hetkenä minä hyvänsä. Katselin ovensuulta menoa ihmeissäni, tämäkö tosiaan oli Vibajan GP-tason kouluratsu josta hän oli niin kovin loisteliaaseen sävyyn puhunut? Huikkasin tervehdykseni ja astelin lähemmäs ratsukkoa, ja siitäkös tamma hermostui tehden täyden u-käännöksen päinvastaiseen suuntaan. Vibaja totesi Echidnan olevan tänään erityisherkällä tuulella, eikä se normaalisti ollut näin virtaisa. Tein parhaani uskoakseni tämän väittämän ja hevosen rauhoituttua pääsimmekin kertaamaan päivän aihetta, joka tulisi tänään olemaan sarjavaihdot. Koska Echidna vaikutti jo nyt varsin pirteältä, uumoilimme Vibajan kanssa yhteistuumin tehtävästä tulevan melko vaikeaa, mutta lähdimme siitä huolimatta pelottomasti sitä yrittämään.

Kun ratsukko oli saanut alkuverryteltyä itsenäisesti, aloitettiin laukanvaihdot alkuun ihan vain suunnan vaihdoksella: kokorata leikkaa, yksi vaihto, eteen ja suunnan vaihto. Koska Echidna kuulemma usein hermostuu sarjavaihdoissa, päätimme lähteä työstämään ongelmaa ikään kuin "huomaamatta", pienissä erissä ja vaikeusastetta lisäten. Sarjavaihdoissa tamma suoritti ensimmäiset kolme-neljä vaihtoa aina puhtaasti, mutta vaihtojen jatkuessa ratsastajan jatkuva impulssien antaminen yleensä hieman "kiristää" sitä. Kun yksittäiset vaihdot sujuivat, lähdettiin työstämään sulkutaivutusta uralta kohti keskilinjaa. Siellä suoristus ja jälleen vain yksi vaihto, ja tätä harjoitusta toistettiin molemmista suunnista. Se toimi Echidnalle ja tamma jaksoi keskittyä - ainakin toistaiseksi. Sen jälkeen tehtiin sulkutaivutusta siksak-kuviossa, eli uralta keskilinjalle, siellä vaihto, takaisin uralle ja toinen vaihto. Tamma vaihtoi puhtaasti ja laukka oli laadukasta, joten pienen hengähdys- ja miettimistauon jälkeen uskalsimme aloittaa itse sarjat. Alkuun lyhyemmissä sarjoissa ei ratsukolla ollut ongelmaa, mutta vaikeusasteen kasvaessa Echidna alkoi taas kuumua ja jännittyä. Se teki muutamia virheitä, mutta kaiken kaikkiaan sarjat sujuivat tähän asti ihan hyvin. Loppuun saimme vielä usean vaihdon joka askeleella putkeen, mikä oli todella hieno suoritus hevosen mielentilan huomioiden ja päätimme lopettaa treenit siihen. Hyvää työtä molemmilta!

Kouluvalmennus 27.07.2015 (valmentajana Siiri K.)

Eiliset treenit olivat sujuneet Echidnan kanssa varsin hyvin, joten Vibaja pyysi minua tulemaan seuraavanakin päivänä ja katsomaan, miten yhteistyö sujuisi valmennuksen jälkeen. Oli todella kaunis kesäpäivä eikä näin aamutuimaan ollut kovin kuumakaan, joten siirryimme maneesin pölyistä ja pimennosta raikkaaseen ulkoilmaan kentälle. Echidna oli jälleen melko pirteällä tuulella, joskin jo heti alkuverryttelyssä Vibaja huomasi sen toimivan ihan eri tavalla ollen rennompi, notkeampi ja jotenkin itsevarmempi. Ehkäpä eilinen onnistunut sarjavaihto-jankkaus oli tehnyt sille hyvää ja tamma oli varsin hyvillä mielin työskentelemässä tänäänkin. Tämänpäiväinen treeni oli kuitenkin enemmän jumppaava ja palautteleva, eli paljon kevyempi kuin eilinen.

Alkuverryttelyjen jälkeen lähdettiin vain työstämään rentoa hevosta, joka oli alkuun hieman haastavaa Echidnan tuijotellessa kentän vierustaa, pihalla liikkuvia ihmisiä ja oikeastaan kaikkea muuta mahdollista mikä ei liittynyt treeniin. Vibaja saikin alkuun pistää sen kunnolla töihin ennen itse jumppailun aloittamista, mutta pikkuhiljaa sieltä löytyi enemmän rento ja letkeä tatsi. Tänään pyrittiin ratsastamaan vain rennossa ja matalassa muodossa, hevosen ei tarvinnut olla täydellisen koottuna ja se sai mennä hieman vapaammalla niskalla. Toki pyrittiin saamaan ratsu selästään läpi ja aktiiviseksi takaa, mutta kunhan se oli kevyt edestä, ei korrektilla muodolla ollut niin väliä. Tässä muodossa ratsastettiin paljon väistöjä molempiin suuntiin, paljon kaarevia uria sekä vastalaukkaa. Kouluhevosena Echidnakin joutuu kokoamaan paljon, joten aina välillä on hyvä ottaa tällaisia kevyempiä päiviä mukaan treeni-ohjelmaan ja ikään kuin ratsastaa hevosta auki venyttämällä sen ylälinjaa. Echidnalle tämän päivän jumppa tuntui tekevän erityisen hyvää ja sen vetreytyessä ravikin parani kuin silmissä, ja nauroimmekin ihan kuin hevosella olisi ollut jousia kavioiden tilalla, sen verran lennokasta liikettä sieltä tuli. Treeni oli mukavan kevyt ja palautteleva sekä hevoselle että ratsastajalle eikä tänään työstetty mitään sen kummempaa. Pitkät loppukäynnit vielä maastossa ja päivän ahkerointi olikin sitten siinä.

Kouluvalmennus, 11.08.2016 (valmentajana yaren)

Toinen Vibajan valmennettavista oli Echidna-niminen trakehnertamma, jonka kanssa oli lievä harppaus korkeammalle tasolle äskeisen helppo A -tasoisen treenattavan jälkeen. En tiedä, mitä hevosen päässä mahtoikaan liikkua, mutta ainakin se tykkäsi hiukan sipsutella liioitellunkin näyttävästi, tuoden oman hienoutensa esille. Vibajan käsi vaikutti olevan toisinaan liiankin kepeä tähän menoon, mutta ymmärsin kyllä Dinan olevan herkkä tapaus. Pyysin naista ottamaan välillä enemmän tuntumaa suuhun, siitäkin huolimatta, että tummanruunikko saattaisi alkuun sitä hangoitella. Alkulämmittelyt sujuivat hiukan kankeissa merkeissä hevosen jännittäessä vähän kaikkea, eniten ilmeisesti minua, ainakin kaikesta epäluuloisesta tuijottelusta päätellen. Vibajalta pääsi silloin tällöin muutama turhautunut huokaus, mutta minähän en antanut valmennuksissani kenenkään lannistua - ainakaan ilman, että lopussa häämötti onnistuminen!

Saatuamme vähitellen Dinasta hiukan varmemman ja keskittymiskyvyn kohdistumaan enemmän pyydettyihin asioihin, alkoi hevosen todellinen taito paljastumaan minullekin. Vaikka alkuun olikin tuntunut siltä, ettei tämä tapaus voinut todellakaan olla minkään Grand Prix -tason ratsu, oli minunkin lopulta pakko myöntää ensivaikutelman olleen väärä. Kootuissa askellajeissa Dina tarjosi varsin näyttävää liikettä, joka parani vain entisestään siirryttäessä passageen ja piaffeen. Tamma ei kuitenkaan tehnyt mitään valmiiksi, vaan vaati koko ajan Vibajalta ehdotonta keskittymistä. Välillä ratsukko tarjosi minulle pitkiäkin pätkiä onnistumista, mutta toisinaan jouduin puuttumaan pieniin yksityiskohtiin saadakseni kaksikon toimimaan entistäkin saumattomammin yhteen. Selkeä ero oli kuitenkin siinä, ettei Dina enää hötkyilyt pelottavien mörköjen takia, vaan keskittyi nyt täydellisesti tekemäänsä.

Laukanvaihto joka askeleella oli totisesti kaunista katsottavaa! Dinan liikkeet olivat puhtaita ja se ei sekoillut omissa askeleissaan. Vibajan ilme oli tällä hetkellä entistäkin keskittyneempi, eikä hän edes tajunnut alkuun, kun pyysin heitä jo hiljalleen siirtymään loppuverryttelyihin. Kaikesta päätellen työskentely Dinan kanssa oli kuin olikin loppua kohden varsin palkitsevaa, vaikka välillä nainen näyttikin siltä, että hänen olisi tehnyt mieli lyödä jo hanskat tiskiin kesken kaiken.