Compas Hunting

Sukutaulu

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Hunni on hyvin vaativa hevonen ja omaa myös tulisen luonteen. Se ei kuulu kokemattomien käsiin, se vaatii osaamista ja taitoa. Se ei toimi ilman kunnon patistusta. Hunni on käsiteltäessä rauhallinen hevonen, joka poikkeaa ratsuna olemisesta paljon. Joskus se tosin osaa olla oikea päänsärky jekkuineen ja uusine ideoineen.

Hoitaessa Hunni osaa käyttäytyä hyvin, mitä nyt joskus ryhtyy steppailemaan, jos tallissa on kova melu ja muutenkin ihmisiä menee alvariinsa karsinan edessä sinne tänne. Kaikista otollisin Hunni on hoitaa aamulla tai illalla, kun on rauhallista eikä se ryhdy jännittymään mistään. Näin ollen se myös pysyy rauhallisesti paikoillaan välittämättä mistään. Kaviot se nostaa hyvin, ja pitää ne ilmassa eikä roikota niitä. Satula menee hyvin selkään, mitä nyt joskus hieman ryhtyy steppailemaan ja välttelemään satulaa selkäänsä. Kun sen sinne saa, se ei sen kummemmin niskuroi, vaan antaa kiristää satulavyön ihan rauhassa. Suitsia laitettaessa pää kohoaa ja ryhtyy heilumaan ja hampaat pysyvät visusti kiinni. Kun kuitenkin hetken odottelee, se hillitsee heiluttelua ja päästä saa otteen.

Hunni on ratsuna haastava, ja vaatii osaavuutta siltä joka sen selässä kököttää. Se on rauhaton ja kuuma ratsu, ja sitä saa olla hillitsemässä ja ohjailemassa koko ajan jonnekin suuntaan. Hunnin selässä ei saa levähtää hetkeksikään, siellä saa koko ajan miettiä seuraavaa liikettä, ja miettiä etukäteen mitä apuja siihenkin taas vaaditaan. Esteratsuna Hunni on hyvin energinen ja hieman vallaton ratsu, mutta uskomattoman hyvä. Se taitaa hyppäämisen uskomattoman hyvin, mutta vaatii runsaasti ohjastusta. Eihän mikään tule ilmaiseksi. Hunni kuumuu todella helposti esteillä ja sen hidastumiseen saa käyttää paljon aikaa ja taitoa. Kouluratsuna Hunni on taitava, vaikka vaatii ratsastajaltaan todella paljon. (c. weeram)

Saavutukset

Kilpailukalenteri

ERJ 50 kpl

Päiväkirja

Estevalmennus 11.01.2014 (valmentajana Jenna)

Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen ratsukko tuli muutamia kertoja puomisarjoja ja puolimetrisillä esteillä varustettua jumppasarjaa. Hunni kuunteli ratsastajansa apuja varsin hyvin, mutta varsinkin jumppasarjalla vauhtia oli liikaa. Kun ratsastaja vain muisti tehdä riittävästi puolipidätteitä niin orikin malttoi keskittyä kunnolla hyppyihin.

Verryttelyn jälkeen oli aika paneutua kunnolla päivän harjoitukseen eli esteisiin kaarevalla uralla. Kokosin metriset pystyt ison keskiympyrän avoimille sivuille ja tämän jälkeen annoin ratsukolle ohjeet. Ensimmäisellä kerralla ratsastaja ei ollut hypyissä ihan mukana eikä johtaminenkaan ihan ollut hallussa. Kehotin ratsastajaa ottamaan sisäohjalla reippaamman tuntuman orin suuhun esteen päällä, jolloin Hunni tietäisi jo etukäteen mihin suuntaan matka jatkuisi ja todennäköisemmin tulisi alas myötälaukassa. Parin yrityksen jälkeen homma alkoi jo sujua. Nostin esteet 120 senttiin ja ratsukko tuli ne vielä kertaalleen. Tämän jälkeen oli hengähdystauon paikka. Sen aikana kokosin molempiin päätyihin vielä yhdet 120 senttiset esteet.

Tauon päätteeksi selostin tehtävän, jossa ratsukon tuli hypätä neljä estettä serpentiini uralla niin, että joka toista estettä lähestyttiin oikealta ja joka toista vasemmalta. Eppu liikkui reippaasti eteen eikä epäröinyt yhdelläkään esteellä. Ratsastaja ohjasi oria tasaisen varmasti esteeltä toiselle ja piti tempon kohtuullisena vaikka se aika ajoin olikin haastavaa. Ensimmäisen kerran jälkeen nostin toisen ja neljännen esteen 130 senttiseksi ja kolmannen esteen 140 senttiseksi. Korotetun radan kanssa treenailtiin loppu aika. Muutamia kertoja ratsukko tuli viistosti, mutta ori keräsi jalkansa upeasti eikä kaviot edes kolahtaneet puomeihin. Loppuverryttelyn ratsukko sai suorittaa maastossa orin mielen virkistämiseksi.

Estevalmennus 13.01.2014 (valmentajana Jenna)

Tällä kertaa Hunnin kanssa oli tarkoitus keskittyä sarjoihin. Ratsukko sai jälleen tehdä itsenäisen alkuverryttelyn, jonka aikana kokosin kummallekin pitkälle sivulle yksittäiset esteet, pystyn ja okserin. Lämmittelyhyppyjen jälkeen rakensin esteille kavereiksi toiset pystyt kolmen askeleen päähän. Esteiden korkeus oli alkuun vain 100-120 senttiä. Sarjoille ratsukko tuli hyvässä tempossa ja ponnistuspaikka ensimmäisille esteille löytyi hyvin. Hypyt olivat varsin sulavia.

Hengähdys tauon jälkeen jatkettiin treeniä sarjoilla, joiden estekorkeus oli nyt 110-140 senttiä. Harjoitus oli yhä sama eikä näin ollen tuottanut orille vaikeuksia. Hunni hyppäsi esteet vakuuttavalla tyylillä ja ratsastajakin oli hyvin mukana hevosen liikkeissä. Ratsukolla oli hyvä yhteispeli, joten päätin lisätä harjoitukseen pari yksittäistä pystyä eli loppu tunnista mentiin lyhyttä rataa.

Radan alkuosa meni ratsukolta varsin vauhdikkaasti ja viimeisellä esteellä se kostautui kun Hunni joutui ponnistamaan liian kaukaa esteelle. Puomi putosi. Uudella kierroksella ratsastaja teki useampia puolipidätteitä, jolloin hevonen malttoi kuunnella ohjeita eikä vain juossut pää viidentenä jalkana. Treenin päätteeksi ratsastaja sai ratsastaa orin rennoksi eteen alas.

Päiväkirjamerkintä 29.09.2018 (hoitajana melba)

Olin tullut liikuttamaan Vibajan puolesta tämän trakehneroria Hunnia. Tallissa minua odotti pörisevä, tummanruunikko ori. "Ei se normaalisti oo tommonen, tää hälinä pistää sen pärisemään" tallityöntekijä lohdutteli koska kasvoillani varmasti paistoi epäluuloinen katse. Vibaja oli kuvaillut Hunnia rauhalliseksi hoidettavaksi mutta haastavaksi ja todella meneväksi ratsuksi. Yritin kovasti rauhoitella steppailevaa oria mutta melko laimein tuloksin. Sain kuitenkin suurimmat pölyt harjailtua pois ja varusteet suhteellisen kivuttomasti orin päälle. Hunni puhisi ja pöhisi minkä kerkesi, se keskittyi täysin käytävän vilinään eikä minun onnettomiin yrityksiin rauhoitella sitä. Totesin että paras olisi vain lähteä maneesia kohti koska tilanne tallissa ei hetkeen rauhottuisi.

Isossa orissa oli heti alkuun kunnon pidätteleminen eikä se antanut lainkaan armoa uudelle tuttavalleen. Minulla oli täysi työ pitää Hunni aisoissa ja saada se oikeasti kuulolle, hiljalleen verkkaamisen aikana ori alkoi kuunnella apujani ja suoritti antamani tehtävät ihan kivasti. Se ei kuitenkaan ollut mukana menossa ihan sataprosenttisesti joten annoin kokoajan vaativampia tehtäviä orin suoritettavaksi. Pienen ikuisuuden jälkeen pystyin toteamaan että nyt ori oli kuulolla ja pystyimme siirtymään esteiden pariin. Olin ennen maneesiin tuloa pystyttänyt meille muutaman pystyn pääty-ympyröille ja keskelle maneesia olin kasannut kahden matalamman pystyn jumppasarjan. Hunni oli selkeästi odottanut että pääsee hyppäämään ja tylsät koulutuuppaukset tuntuivat varmasti myös siksi aivan turhalta ajantuhlaukselta sen mielestä. Orin kanssa oli todella mukava hypätä ja pystyinkin sivuuttamaan alkuverkan vastoinkäymiset täysin sen ansiosta. Tumma ori suorastaan liisi esteiden yli ja ponnisti vaivattomasti vaikka ohjaus oli välillä hiukan heikkoa minun puoleltani. Treeni tuntui molemmista hyvältä ja yhteistyö pelasi näinkin uuden tuttavuuden kanssa todella hienosti. Lopetimme parin onnistuneen harjoituksen jälkeen ja taputin hiestä kastelemaa kaulaa moneen otteeseen.

Talliin palatessa pahin häppeninki olikin jo ohi ja sain rauhassa riisua Hunnin varusteet ja hoitaa sen kuntoon. Nyt jo paljon rauhallisempi ori oli enemmän se paljon kehuttu rauhallinen hoidettava ja sen kanssa oli mukava puuhastella. En pitänyt ollenkaan kiirettä harjaillessani sitä ja nautin todella näin hienon hevosen seurasta. Lopulta oli kuitenkin pakko huikata Hunnille heipat kun puhelimeni piippasi siihen malliin että aviomieheni tulee seuraavaksi linjoja pitkin.