Luonnekuvaus
Ronja saattaa ulkopäin näyttää lempeältä jättiläiseltä, mutta vaikka tamma onkin korkea, on se myös luonteeltaan hyvin vireä ja koskaan ei tiedä hyppääkö se syliin pelästyttyään jotain. Se ei varsinaisesti pelkää mitään, mutta on puoliveristen tapaan varautunut. Taluttaessa tamma kulkee pää korkealla, jolloin tuntee itsensä todella pieneksi. Välillä se saattaa hypätä muutaman sivuaskeleen johonkin suuntaan, mutta ei koskaan lähde pakenemaan paikalta. Tammaa täytyy vain osata varoa, ettei itse jää alle.
Karsinassaan se pysyy melko hyvin, vaikka ovi olisikin jäänyt raolleen tai kokonaan auki. Pieni kisaus tietenkin voittaa aina ja tamman huomaa hiipivän eteenpäin tutkimusmatkalleen. Jos ulos saakka päästään, ruoho on se ensimmäinen asia jonne se turpansa lykkää. Pitkälle ei siis päästä kotipihallakaan. Hoitaessa seisoo nätisti paikoillaan ja antaa hoitajan tehdä mitä tahansa. Ronja ei ole herkkä mistään, joten hieman karheampaakin harjaa saa käyttää. Jos joku rupeaa kovalla kädellä sen jouhia selvittämään, tulee kyllä asia myös selväksi, kun toinen etujalka viuhuu siihen tahtiin. Jalat se nostaa kevyesti, eikä varusteidenkaan laitossa ilmene mitään ongelmia. Vedestä Ronja nauttii, joten pesukarsinaan sen saa helposti, ilman mitään kamppailua.
Työskentelee mielellään ratsuna, mutta tarvitsee aina uutta veruketta, jotta tamman mielenkiinto pysyisi. Ronja kyllästyy helposti liikkeisiin, joita toistetaan liikaa ja näyttää sen helposti niskuroimalla vastaan ja rupeaa hankalaksi. Mikäli mielenkiinto pysyy tallella, tamma on hyvin yhteistyöhaluinen ja osaava ratsu. Se toteuttaa mielellään ratsastajan antamia ohjeita ja toimiikin painoavuilla ihailtavan hienosti. Ronja taipuu hyvin suuntaan ja toiseen, mutta hieman osaamattoman ratsastajan kanssa tamma yrittää usein luistaa töistä ja esittää osaamatonta. Maastossa se nauttii mennä, vaikka vilkuileekin ympärilleen aina varautuneesti. Varsinkin liikkeiden lisäykset toteutuvat maastossa varsin hyvin ja myös kovalla innolla.
Päiväkirja
Kouluvalmennus 19.01.2021 (valmentajana Crimis)
Liekö pakkasvirtaa vai jotain muuta, mutta päivän valmennettava Escorantissa oli alkukäynneistä alkaen oikein pörheä ja virkeä. Tallin oma kasvatti Escorant Parody eli Ronja kulki maneesissa pää korkealla. Vibaja tamman selässä oli kuitenkin rento, eikä välittänyt hevosensa pörhistelystä tuon taivaallista. Alkuverkan aikana hevosen energia kanavoitiin hyvällä menestyksellä työskentelyyn. Tammalla oli selkeästi miellyttämisenhalua, sillä räjähtävästä energiastaan huolimatta se vastasi kuuliaisesti kaikkiin apuihin. Ilmeisen herkkänä hevosena se vastasi myös niihin, mitkä eivät olleet tarkoituksenmukaisia. Ronja kulki ympyrällä isossa ravissa, nyt oikea lapa kaatuen sisälle.
"Tunnetko sä sun molemmat istuinluut nyt?" kysyin. Vibaja näytti hetken mietteliäältä - tunnustellessaan takapuoltaan satulassa - virnisti ja korjasi lantionsa asentoa inasen vasemmalle, ja heti saatiin hevonen kantamaan itseään paremmin. "Kierrä keskivartaloa oikealle", jatkoin ohjeistamista, "hartialinja suorassa, älä anna sun kyljen valahtaa.. Hyvä."
Avotaivutus ympyrän kaarella, yksi askel suoraan kääntöpisteessä, uusi avotaivutus. Ronja taipui tehtävässä hyvin molempiin suuntiin. Ratsastajan istuntaan haettiin vakautta, sillä tamma reagoi selkeästi pienimpiinkin painopisteen muutoksiin. Korkean ja kapoisen puoliverisen iso ravi ei varmasti ollut helpoimmasta päästä istua harjoitusraviin ja pysyä vielä tasan tarkkaan keskellä satulaa. Vibajan keskivartalon lihakset saatiinkin valmennuksessa todelliseen treeniin.
Avoilla työskentelyn jälkeen meillä oli hyvin lämmennyt, taipuisa ja edelleen kiitettävän virkeä hevonen. Otimme siirtymisiä käynnistä laukkaan ja takaisin käyntiin suoralla uralla. Nostoon riitti pieni tönäisy sisäistuinluulla, takaisin käyntiin siirtymiseen tarvittiin aavistuksen vahvempi pidäte - Ronja olisi mieluummin laukannut vaikka maneesia ympäri kuin muutamaa askelta kerrallaan. Tammalla oli eteenpäinpyrkimystä niin kiitettävästi, että päätin seuraavaksi pyytää laukanvaihtojen sijaan lisäyksiä:
"Pitkälle sivulle lisättyä laukkaa, kokoa päätyyn voltille. Ole tarkkana sun oikean kyljen kanssa, että se pysyy suorassa."
Ronjan laukasta löytyi ihailtavan paljon liikelaajuutta. Vibaja näytti selässä vähintään yhtä tyytyväiseltä kuin allekirjoittanutkin: Ronjan laadukkaat lisäykset olivat ilo silmälle. Hyväntuuliselta ratsukolta olikin sitten hyvä lähteä pyytämään jotain haasteellisempaa, nimittäin ykkösiä. Vibajan suu muuttui tiukaksi viivaksi hänen keskittyessään hevosen jokaiseen laukka-askeleeseen. Oikea, vasen, oikea, pukki.
"Sun ei tarvitse tehdä noin paljon", huomautin. Herkältä tammalta tuli heti noottia. Vibaja henkäisi syvään ja yritti uudestaan.
"Loistavaa! Anna vaan pitkä ohja hetkeksi."
Päiväkirjamerkintä 20.01.2021 (hoitajana Crimis)
Toinen päivä Escorantissa, mutta ei valmentamassa. Hevonen oli kuitenkin sama, Escorant Parody. Vibaja oli eilen ehdottanut, että veisin tamman tänään palauttelevalle hölkälle - mikä ihana tilaisuus tutustua Donzdorfin maastoihin hevosen selästä käsin! Ei sitä ihan aina oltu Saksanmaalla, saati täällä kauniilla maaseudulla. Tartuin siis oitis tilaisuuteen, sillä vielä ei ollut kiire takaisin kotia.
"No hei, kaunotar", lepertelin raudikolle mennessäni tarhaan. Tamma väisti vastakkaiseen suuntaan korvat luimussa, mutta antoi kuitenkin samantien kiinni. Hymyilytti. Tamma kuin tamma. Narun päässä hevoseen tuntui tulevan kymmenen senttiä korkeutta lisää sen nostaessa päänsä taivaisiin. Inasen yli satakuusikymmenttä senttiä pitkänä tunsin itseni melkoisen pieneksi. Ronja kuikuili jokaiseen ilmansuuntaan kuin odottaen sapelihammastiikerin hyppäävän minä hetkenä hyvänsä kimppuun.
"Ei Baden-Württembergissä ole tiikereitä, höppänä", mä mumisin huvittuneena ja pidin visusti kiinni narusta. Tallin hämärässä turvassa Ronja osasi ottaa hitusen lunkimmin. Loimen alla oli puhtoinen hevonen, joten harjauksessa ei kauaa nokka tuhissut. Puin tammalle villaisen ratsastusloimen ja kaiken varalta suojat kaikkiin jalkoihin. Satula sai tamman taas painamaan korvat niskaan, mutta suitsille se tarjosi päätään ihan itse.
"Hieeno tyttö", kehuin ja rapsutin hevosen otsaa, ennen kuin asetin hanskat käteen ja kypärän päähän. Suuntasin ensimmäisenä maneesiin katsomaan avut läpi, silä vieras hevonen vieraissa maastoissa oli ehkä pienoinen hasardi. Olin toki tarkkaillut hevosta eilen Vibaja selässään, mutta oli eri asia saada hevonen vielä omille asetuksille - eikä sitä tiennyt, miten tamma reagoisi uuteen ihmiseen selässään. Kovin vieraskorea se ei voinut olla, kun tässä tilanteessa ylipäänsä oltiin.
Käytyäni kaikki askellajit läpi lähdimme kävelemään hiekkatielle. Ronjalla iski heti puskien kyttäily päälle, mutta en antanut sen pälyilylle mitään painoarvoa. Tamma liikkui kuitenkin halukkaasti eteen ja reagoi pieniinkin pidätteisiin, ja juuri sellaista hevosta minä nautin ratsastaa. Ympäröivillä pelloilla olisi ollut täydellinen mahdollisuus hankitreeniin, mutta päivän agenda oli kevyempi. Niinpä jolkottelimme pitkän pätkän reippaassa käynnissä tasaisella hiekkatiellä. Nosto raviin sai Ronjan pärskähtämään tyytyväisenä, ja sain vähän pidättääkin sen vauhtia. Hetken toppuuttelun jälkeen annoin sen mennä ja nautin kylmästä viimasta kasvoilla. Näille hetkille minä elin.
