Dark Silmaril

Luonnekuvaus

Yleisesti ottaen Mari on hieman hienosto leidi, mutta samalla lojaali. Tamman päivät alkavat huolellisella puunauksella ja herneet vedetään nenään, mikäli hänen karvapeitteensä ei kiillä tarpeeksi. Huomioon ottaen lojaalista ja uskollisesta, maastossa tamma luottaa täysin ratsastajaansa. Pientä jännitystä huomaa lihaksissa, mutta ratsastajan ollessa rentona, myös tamma pystyy nauttimaan luonnon antimista. Muiden hevosten seurassa ollaan hyvin leikkisiä, jahdataan toisia ja juostaan kilpaa, tietenkin vesilätäkön tullessa vastaan hypätään sen ylitse.

Käsiteltäessä neito käyttäytyy hyvin asiallisesti, eikä sitä tarvitse välttämättä sitoa karsinassa kiinni, seikkailureissut eivät tätä tammaa kiinnosta. Lähinnä se vain tarkkailee hoitajan tekemisiä tai nuokkuu puoliunessa. Harjauksessa ollaan tarkkana, ettei yhtäkään likaa jää hänen sileään ja kiiltävään karvaan. Tällöin saa hieman olla tökkimässä neidon turpaa pois tieltä, kun se seurailee niin tarkasti. Varusteiden laitto on helppoa ja nopeaa. Taluttaessa Mari kulkee nätisti vierellä, eikä sitä kiinnosta ulkomaailman oudot asiat, kunhan se ihminen on siinä vierellä. Traileriin tamman saa vietyä kertaheitolla, luottamus on suuri ihmistä kohtaan.

Selkään nouseminen on helppoa, tamma odottaa kärsivällisesti ohjeita jatkaa. Sileällä työskentely on antoisaa ja tamma työskentelee mielellään. Maria ei tarvitse kauheasti työstää luonteen takia, vaan lähinnä juuri lihasten lämmitysten vuoksi. Kaikenlaiset koululiikkeet se tekee mieluusti ja ymmärtää myös selkeitä apuja. Painoavuille se on herkkä, joten ratsastajan ei kannata olla aivan aloitteleva. Esteillä energiaa riittää ja sitä saadaan myös helposti säädettyä pienemmälle ja suuremmalle. Hypyt ovat hyvin ilmavia ja puhtaita, kunhan vain muistaa päästää ohjista tarpeeksi, että neito saa tarpeeksi tilaa itselleen. Ajan kanssa kilpaileminen saattaa nopeissa kurvissa tuottaa hieman vaikeuksia, tamman ollessa niin suuriliikkeinen. Ei se aivan kolikon päällä pysty pyörimään. Kilpailutilanteissa ratsastajan ollessa vain tarpeeksi rauhallinen ja muistaen neidon tavat, niin kaikki tapahtuu kuin kotikentillä.

Kuvagalleria

 
© LR

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailusijoitukset

Valmennukset

Estevalmennus, 10.07.2015 (valmentajana ronya)
Tällä kertaa Vibajan alla aamuauringossa työskenteli hauskan värinen puoliveritamma Dark Silmaril. Katselin sivusilmällä ratsukon menoa samalla puomeja ja kavaletteja kentälle asetellessani ja nyökyttelin tyytyväisenä, sillä tamma näytti etenevän mallikkaasti ja olevan hyvin avuilla. Pianhan se nähtäisiin, sillä jo seuraavassa hetkessä ohjeistin Vibajalle monta osaa sisältävän puomitehtävän kulun. Tehtävä suoritettaisiin sekä laukassa että ravissa, vaihdellen, ja sitä pystyi jatkamaan aina heti uudelle kierrokselle. Tänään Silmaril ja Vibaja saivat tehdä kolme kierrosta ennen kuin olin tyytyväinen. Vaihdoimme sitten tehtävää kavaleteille, ja ensin halusin ratsukon ympyrälle, johon olin sijoittanut kaksi kertaa kolmen kavaletin in and out -sarjat, kaarevina tietysti, ja näiden väliin kolme laukkaa. Tähän tehtävälle halusin tammaa melko lyhyeksi, ja se onnistuikin, mutta toistojen avulla haimme vielä hieman rentoutta, eikä vain lyhyttä ja jännittynyttä. Seuraavaksi siirryimme tekemälleni suoralle suhteutetulle linjalle, johon ensin otettiin neljä reipasta ja toiseen väliin viisi lyhyttä. Nostin esteet reiluun metriin, kyseessä oli kuitenkin kokenut ratsukko ja hevonen itsekin. Tehtävä onnistuikin suhteellisen hyvin heti alusta asti, mutta haimme taas rentoutta ja hienosäädimme huomista valmennusta ajatellen. Lopuksi yhdistelin vielä alun puomi- ja kavalettitehtävät ja suhteutetun pitkähköksi radaksi, joka edellytti erityisesti erittäin vakaata keskittymistä ratsukolta. Pari lunastikin odotukseni eikä tehnyt kuin pienenpienen ajatusvirheen radalla. Tämä oli kuitenkin ihan tarpeeksi hyvä, joten annoin ratsukolle luvan loppuverrytellä.

Estevalmennus, 11.07.2015 (valmentajana ronya)
Jos edellisenä päivänä olin hyppyyttänyt Silmarililla ja Vibajalla vain pieniä esteitä, tänään olin tullut ajoissa paikalle ja rakentanut ihan massiivisen radan. Ei sen puoleen että tänäänkään olisi tarkoitus hypätä kovin isoa, mutta rata oli melko massiiviseksi rakennettu estemateriaalin puolesta. Aloittelimme hyppyjä ristikolla, ravissa, apupuomin kera. Silmaril hoiti homman kuin konkari - joka se oikeastaan miltei onkin, ja teki tyylipuhtaat hypyt jokaisella kerralla, laskeutui oikeassa laukassa ja otti ihan rennosti. Rupesimme pikkuhiljaa käymään radan tehtäviä läpi esteiden ollessa aina sinne 120 cm korkeuteen asti, ja pakko kyllä myöntää että osa tehtävistä aiheutti ratsukolle pientä pohtimista. Jouduimme useampaankin otteeseen ottamaan tehtävän toisen tai kolmannenkin kerran, ja yhdelle okserille Silmaril jopa pysähtyi. Ei mitään dramaattista - työtapaturma ratsastajan puolelta, ja seuraavalla yrityksellä este ylittyi ilman sen suurempaa haloota. Kun saimme käytyä radan läpi osissa, nostelin esteitä jonkun verran, kaikki olivat silti alle 140 cm. Lähellekään kisakorkeutta ei siis tänään menty. Kun esteet olivat kunnossa, päästin ratsukon tekemään radan kokonaisuudessaan. Muutamalle esteelle ratsukko tuli liian lähelle, mutta Silmaril ehti kuitenkin kerätä etujalkansa ja hyppäsi puhtaasti. Yhden puomin ratsukko otti laakahypyn takia, kun Vibaja joutui ratsastamaan eteen esteelle, jotta paikka sopi. Kävelytauon jälkeen ratsukko sai tehdä vielä lyhennetyn radan, jolla korjasi hienosti virheensä. Loppuun vielä palautetuokio ja sitten ratsukko lähti jäähdyttelemään metsän puolelle.