Timebomb ACT

Sukutaulu

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Pommi on aina ollut erittäin vireä ja kuumuva kaveri, jo varsasta saakka. Varsana se kasvoi nopeasti, aikuistui jo paljon ennen ikäisiään ja alkoikin toimia nuorten varsojen laumassa pomona. Se oli muita suurempi ja kehittyneempi. Jo nuorena se oli päättäväinen oripoika, mutta silti ihmisille nöyrä ja kunnioittava. Pommi opetteli mielellään uusia asioita, eikä koskaan koulutustilanteissa hangoitellut vastaan.

Hoitaessa Pommi on rauhallinen ja käyttäytyy fiksusti. Se antaa harjata joka puolelta, keskittyy asiaan eikä touhaa omiaan. Javiot Pommi nostaa nätisti ja antaa putsata ne rauahssa. Myös kengittäjän kanssa se toimii moitteetta. Eläinlääkäristä Pommi ei aina niin kovasti pidä, mutta ei ole pahimmastakaan päästä. Satuloidessa Pommi saattaa hieman pyöriä ja pullistella, suitsia laittaessa nostaa päätään ja kiristelee hampaitaan.

Ratsastaessa Pommi on oikea kuumakalle. Se kuumuu herkästi jo pelkästä kouluratsastuksesta, joten jo verryttelyssä täytyy ratsastajan pitää pää kylmänä. Esteillä se on kuin aikapommi (nimensä mukaisesti), ja saattaa yhtäkkiä räjähtää radalla. Pommi täytyy pitää rauhallisena, kuumuessaan yrittää liikoja, eikä enää atso mistä hyppää. Pommi onkin monesti syöksynyt esteen sekaan, mikäli on kuumunut yli äyräiden. Maastossa oripoika on aika terhakka, yksin maastoillessa saa pitää varansa, ettei hevonen karkaa alta, mutta porukassa on paljon rauhallisempi ja rennompi. Pommi ei pelkää mitään, mutta käydessään ylikierroksilla saattaa säpsyillä pieniäkin kolauksia.

Kisatilanteissa Pommi on aika uhmakas, ja vaatii kokeneen käsittelijän. Se kuumuu jo pelkästä vieraasta paikasta, mutta taitavan ratsastajan alla rauhoittuu aika nopeasti. Verryttelyssä se on usein ylireipas ja säpäkkä, mutta radalle päästyään ei enää energia riitä kaikenlaiseen tohelointiin. Pommi keskittyykin radalla yllättävän hyvin, ja jättää pelleilyn radan ulkopuolelle.

Saavutukset

Kilpailukalenteri

ERJ 52 kpl

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 02.09.2023 (hoitajana Assi)

Päiväni hoitajana oli alkanut loistavasti Vibajan minulle osoittaman ensimmäisen hoidokin kanssa ja etsin nyt Escorantin käytäviltä, mistä löytäisin toivottavasti yhtä ihanan seuraavan mustan orini. Pitkää en joutunut etsimään, sillä lähes identtinen äskeisen Remin kanssa oleva Pommi löytyi käytävän toisesta päästä. Ovessa lukeva lempinimi ei aivan vakuuttanut minua, mutta kaltereiden takaa nousi kaunis musta pää esille. Ilmekin oli onneksi suhteellisen kiltin näköinen.

Juuri silloin Vibaja pyyhälsi taas ohitseni: "Varusteet löydät takaa oikealta varustehuoneesta. Mulla menee 10min, voidaan tavata tallin ulkopuolella. Sieltä löytyy pölkky, jonka päältä sunkin kaltainen vertikaalisesti rajoittunut pääsee selkään". Mitä? Enkö saisi vain halia tätäkin oria, vaan minun pitäisi ihan ratsastaa sillä? Itsehän omistan lähinnä vain poneja ja suomenhevosia, jotka ovat aivan eri laatua, kun tällaiset kisapuoliveriset. En ehtinyt kuitenkaan sanoa vastaväitteitäni - kuten sitä, että nainen lupasi minulle puhelimessa vain hevospusutäyteistä päivää - sillä Vibaja oli viilettänyt jo muualle.

Hiljaa jupisten harjasin Pommin, joka vaikutti karsinassa ainakin edelleen kiltiltä tapaukselta. Hieman ori nosti jalkaansa satulavyön kohdalla - jonka olin löytänyt yhdessä muiden varusteiden kanssa vain kerran eksyttyäni väärään huoneeseen - mutta muuten vaikutti olevan suhteellisen järkevä olento. Talutin orin löydettyäni myös itselleni lainavarusteet sille ovelle, jonka ajattelin olevan pääovi.

"Se on sitten kuuma tapaus", Vibaja huikkasi noustuaan itse samalta pölkyltä oman ratsunsa selkään. Lyhyehkö hänkin. Nielaisin ja ihmettelin, miten olin taas kerran antanut jonkun puolihuijata vaativan hevosensa selkään. "Mennään kuitenkin ihan vain rauhallinen maastolenkki", Vibaja jatkoi kuitenkin pikaisesti kun huomasi, että olin puoliksi jo tulossa Pommin selästä alas. Vibajan ratsu taas näytti siltä, että sen korvan juuressa voisi räjähtää ties mikä, eikä sen korvakaan liikahtaisi. Aivan epäreilut hevosjaot sanon minä.

"Ihan vain rauhallinen maastolenkki" ei aivan pitänyt paikkaansa, sillä Pommi osoittautui olevansa kaikkea muuta kuin rauhallinen maastoilija. Säikky ori ei onneksi ollut, mutten ollut hetkeen ratsastanut niin räjähdysherkällä tapauksella. Orin mielestä käynti oli täysin yliarvostettu askellaji ja naapuritalon asukas meinasi jäädä alle, kun minulta meni yhden suoran verran saada ratsuni takaisin käyntiin ravista. Laukkaa en tämän kokemuksen jälkeen suostunut nostamaan, vaikka Vibaja vakuutti, että kyllä Pommi viimeistään kotiin tullessa hidastaa. Nainen kuvitteli varmaan olevansa vitsikäs, mutta laukkaa en nostaisi. Tämän jälkeen Pommi siirtyi itse laukkaan, kun Vibaja pirulainen nosti oman ratsunsa kyseiseen askellajiin.

Pikkuhiljaa sateen ropistessa kypärästäni niskaani aloin kuitenkin saada kiinni Pommin valtavista askelista ja rentouduin hieman, jolloin ori rentoutui itsekin ainakin yhden prosentin. Enää 99% siis vain jäljellä. Tässä vaiheessa saavuimme kuitenkin takaisin Escorantin pihaan, jossa hyppäsin lähes vauhdista alas, kun Vibaja kysyi, olisinko halunnut ottaa pari ravipuomia kentällä. "Auf Wiedersehen!" huusin raahatessani nyt rauhalliseksi muuttunutta Pommia takaisin talliin, enkä ollut kuulevinani naisen kysymystä, olisinko ehtinyt vielä moikata kolmatta mustaa oria.