Venezerin SWA

Sukutaulu

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Järkevä, sosiaalinen ja ihmisrakas Venezerin on aina ollut helppo ja mutkaton käsitellä, rehellinen ja innokas tekemään töitä, sekä ymmärrettävästi talliväen suosikkihevosia. Jo nuorena, opetellessaan uusia asioita ruunikko hurmasi yritteliäällä asenteellaan, reippaudellaan ja hyvillä hermoillaan, eivätkä nämä asiat ole muuttuneet miksikään. Edelleen Venezerin kerää kiitosta jokaiselta käsittelijältään sekä ratsastajaltaan; miten hyvä tamma on käsitellä joka tilanteessa, oikea unelma-asiakas kengittäjälle sekä eläinlääkärille, kuinka tamma ei koskaan haraa vastaan lastaustilanteissa tai pistä trailerin pohjamattoa palasiksi silloinkaan, kun matkaseura aloittaa moisen puuhan. Rapsutukset sekä porkkananpalat kelpaavat aina, varustettaessa tamma ei irvistele sen enempää kuin madotettaessa tai loimitettaessa. Hyvin helppo, mukava hevonen, joka seurailee ihmisen tekemisiä, jutustelee ja on läsnä.

150cm radoilla uransa tehnyt trakehner on paitsi lahjakas ja osaava, myös äärettömän hyvä ratsastaa. Rohkea, eteenpäinpyrkivä, herkkä ja reaktiivinen, yhteistyöhaluinen. Venezeriniin voi liittää vaikka kuinka paljon hyviä ominaisuuksia, eikä tarvitse edes liioitella! Liikkeitäkään ei voi moittia, ruunikolla on pitkä, suora ja väljä askel ilman melomista tai muita virheellisiä liikeratoja, askelissa on tahtia ja ilmavuutta, takaosa työntää hyvin, ryhtikin on kohdillaan. Kaikin puolin hyvä, näppärä liikkuja, vaikkei nyt mikään niin sanotusti oikean kouluratsun veroinen ainakaan näyttävyyden puolesta. Aina yhtä mielellään töitä tekevä tamma ei pitkästy sileätreeneissä, turhaudu toistoista tai kuumu heti ensimmäisistä hypyistä. Imua esteille löytyy, Venezerin selkeästi rakastaa hyppäämistä. Se kuitenkin malttaa odottaa ja kuunnella, missä järjestyksessä esteet hypätään, millaisella askelmäärällä, mistä ponnistetaan. Virhearvioita (niin ratsastajan tekemiä kuin omiaan) trakehner paikkaa niin pitkälle ja taitavasti kuin mitä hevonen kykenee. Se on viisas ja varmajalkainen, hyvällä tekniikalla hyppäävä ketterä ja nopea hevonen, joka selviää haastavista reittivalinnoista sekä lyhyistä lähestymisistä ongelmitta. Sarjat tai pituusesteet eivät ole koskaan tuottaneet tammalle ongelmia, mikään estetyyppi ei hirvitä ja teknisesti haastavat radat ovat niitä hauskimpia!

Kilpailutilanteisiin ruunikko suhtautuu hyvin mutkattomasti. Itse asiassa Venezerin tuntuu olevan uteliaampi varikon tapahtumista, kun siellä on niin paljon muita hevosia ja ihmisiä. Verryttelyissä sekä radalla tamma on oma, tyyni ja fiksu itsensä, työhön keskittyvä ja siitä nauttiva viilipytty, jonka kanssa on ollut ilo kilpailla suurillakin radoilla. (c. Lissu T.)

Saavutukset

Kilpailukalenteri

ERJ 55 kpl

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 10.04.2024 (hoitajana Jannica)

Tänään ja huomenna oli vuorossa jännittäviä hetkiä, pääsin nimittäin ratsastamaan omatoimisesti Vibajan hevosia, hänen treenatessa samalla omiaan maneesissa. Päivän ensimmäiseksi ratsuksi osui Venezerin, jonka kanssa oli tarkoitus treenailla omaan tahtiin vähän koulutreeniä ja jumppaa. Venezerin oli melkoisen iso, joten varmasti menisi tältä ponitädiltä kyllä jonkin aikaa tottua isojen hevosten menoon. Tamma katseli karsinastaan kiinnostuneena ohikulkijoita, kunnes äkkäsi minut varusteineni. Nostin satulan ja suitset telineeseen ja noudin vielä tamman harjapakin sen kaapista. Suojia tuskin tänään tarvittaisiin, päätin mennä vähän kevyemmin joka tapauksessa ja vain totutella tänään hevoseen.

Yleensä tykkäsin varustaa ja ratsastaa ulkona, mutta tänään oli jo sen verran kamala ilma sateineen, että päätimme Vibajan kanssa olla sisätiloissa. Venezerin käyttäytyi hoitotilanteessa tosi hyvin ja oli kuulemma myös kiltti ratsastaa, Vibaja kertoi sivusilmällä varustustani seuraten parin karsinan päässä. Maneesiin päästyämme tammaan tuli vähän intoa ja se katseli uteliaana alkukävelyn aikana muita työskentelijöitä, mukana oli myös muutamia ulkopuolisia ratsukoita maneesia vuokraamassa kelin vuoksi. Tamma ei millään meinannut pysyä paikoillaan selkäännousemisen aikana, mutta kärsivällisyys kannatti ja sain hypättyä kyytiin. Aloittelimme melkein heti kevyessä ravissa, olihan kävelyt jo suoritettu maastakäsin.

Venezerin rauhottui päästessään ravityöskentelyn pariin, vaikka olikin selvästi hieman alkuun jännittynyt vieraasta ratsastajasta, tamma kun pääasiassa työskenteli selästä käsin vain omistajansa kanssa. Muutamat ratsukot olivat jo aloitelleet laukkatyöskentelyn, joten siirryimme tamman kanssa keskemmälle maneesia työstämään muutamia etu- ja takaosankäännöksiä käynnissä. Mitään erikoisempaa ei tänään ollut ohjelmassa, vähän fiiliksen mukaan mentiin ja tamma alkoi rentoutumaan päästyään vihdoin laukkaharjoitusten pariin. Alkuun otin ihan uraa pitkin rentoa laukkaa vähän kevyemmässä istunnassa, kääntäen sitä välillä ympyröille. Venezerin käyttäytyi koko ajan laukassa rauhallisesti, yhteistyöhaluisesti ja oli kevyt avuille. Lopettelimme keventelyyn rennossa ravissa ja tarjosin tammalle pidempää ohjaa venyttelyyn. Kävellessämme loppukäyntejä oli Vibajakin jo lopettelemassa omaa treeniään mustan tamman kanssa, joten vaihdoimme hieman kuulumisia.

Päiväkirjamerkintä 11.04.2024 (hoitajana Jannica)

Seuraavana aamuna oli sadepäivä tasaantunut ja seesteinen kevätkeli edessä. Vibaja oli laittanut aamusta viestiä ja ehdottanut aamulle maastolenkkiä, myös useampi työntekijä ja tallilainen oli lähdössä mukaan, joten päätin rohkeasti luottaa edellispäivän ratsuuni Venezeriin joukon jatkoksi. Kuntoonlaitto sujui tänään reippaasti, toiset olivat jo menossa pihalle tullessani. He kävelivät hetken pihamaalla, kun työntekijä auttoi tamman harjaamisessa ja kunnostuksessa nopeampaan lopputulokseen. Vihdoin olimme valmiit, painoin kypärän päähäni ja turvaliivin tarrat kiinni, käytin sitä aina hypätessä ja maastossa, etenkin vieraampien hevosten kanssa. Vibaja ohjasi meidät oman ratsunsa perään, hitaammat ja pienemmät hevoset asettuivat tuttuun jonoon peräämme. Venezerin saattoi kuulemma olla innokas maastoilija, mutta harvemmin sen kanssa mihinkään ongelmiin joutui, yksinkään, nainen sanoi ykskantaan. Etenimme tallitietä rauhallisesti ja suoran päässä käännyimme kohti peltotietä menevälle hiekkatielle. Hevosten jaloissa narskui hiekka, jota oli levitetty talven aikana reippaasti eteemme. Päästyämme pehmeämmälle peltotielle osasto siirtyi raviin huikaten ensin takana menevälleen käskyn jonossa. Osasto eteni rauhallisesti ja ongelmilta vältyttiin, aloin itsekin rentoutua tamman selässä ja annoin sille vähän rennompaa ohjaa ravatessamme edelleen rauhallisesti.

Valmistelimme pellonlaitaan päästyämme laukannoston ja laukkasimme siistinä jonona toiseen päähän peltoa, Venezerin toimi hyvin ja oli hyvin avuilla, vaikka innostuikin vähän laukkaamisesta ison lajikaverinsa perässä. Metsänreunaan päästyämme siirryimme vähitellen raviin ja etenimme reippaassa ravissa toiseen päähän metsää, melko pitkänkin matkan. Siinä kohden hevoset alkoivat jo puuskuttaa sen verran, että siirryimme hetkeksi kävelemään Vibajan käskystä. Kevät oli jo pitkällä Saksassa, ihastelin Rovaniemen täystalven jälkeen keväisiä kukkasia ja raikasta ilmaa. Maisemia olisi katsellut pidempäänkin, mutta olimme siinä kohden vielä niin kaukana kotoa, että piti pistää vauhtia osastoon, jos mieli päästä kotiin päiväheinille mennessä. Kilttien hevosten kanssa laukkasimme myös kotiinpäin, mutta Vibaja muistutti hyvistä turvaväleistä, jos joku hevosista kuitenkin innostuisi kotiinpäin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kaikki laukkasivat fiksusti jonossa.