virallinen nimi | Havanno | saavutukset | ERJ-I, KERJ-II |
rotu, sukupuoli | westfalen, tamma | painote | estepainotteinen |
väri, säkä | mustankimo, 163 cm | koulutustaso | va A, 160cm (me: 130cm - CIC4) |
syntynyt | 25.05.2011 | kasvattaja | Judith Fraul, GER |
rek nro. | VH13-048-0004 | omistaja | Kingsvalley - VRL-00727 |
Havanno tuli meille tuomaan uutta verta westeille, jotta ne eivät häviäisi kokonaan kannastamme. Tamma oli jo kokenut estekilpailija, mutta se mikä minussa jätti sydämen lyönnin väliin, oli neidon luonne. Havanno on oikea halinalle, joka vastaanottaa mielellään niin herkkupaloja, haleja kuin myös tunteenvuodatuksia. Rauhallinen ja hyvin lempeä tamma jaksaa piristyttää muiden päivää positiivisella tavalla, eikä neito itse ole juuri koskaan se masentunut osapuoli.
Käsittelyssä neito toimii kuin unelma, pysyy paikoillaan tarvittaessa, eikä yritä tunkea turpaansa joka väliin kerjätäkseen. Havanno on enemmänkin kuin koira, joka odottaa kiltisti palkintojaan. Suloisinta neidossa on kun se hörisee aina jonkun saavuttua sen luokse, se murtaa jään aika hyvin. Harjaus sujuu mukisematta ja varusteiden laittokin on helppoa. Taluttaessa neito kulkee mielellään vierellä, eikä tarvitse pelätä sen lähtevän karkuun vaikka pommi räjähtäisi vierellä. Muiden hevosten kanssa ollaan laumassa kavereita, mutta osaa tämäkin neito puolustautua.
Ratsuna hyvin ketterä ja nopea, eivätkä erikoisesteet saa tätä neitoa lannistumaan. Hyppää yli mistä vain ja harvoin kieltää, ellei reitti esteelle ole täysin mahdoton. Hyvin yhteistyöhaluinen ja innokas oppimaan kaikkea, työskentelee siis mielellään ja sen myös huomaa. Esteillä toimii ripeästi ja aikarajalliset luokat kuuluvat Havannon vahvuus alueelle. Myös askellajien muuttaminen on helppoa, laukan saa hyvin sarjojen välissä pidennettyä tai tarvittaessa lyhennettyä. Hyppytyyli on puhdas ja neito hyppää korkealta.
Maastoesteilläkään ei kyttäämiselle jätetä varaa, vaan mennään mistä ratsastaja itse on valmis myös menemään. Vesi on aina ollut meille se pieni haaste. Lähinnä alastulot veteen ovat koituneet joskus kohtalokkaaksi ja ratsastaja löytyi usein vedestä eikä itse hevonen. Olemme kuitenkin saaneet tammalle siihen lisää rohkeutta ja kokemusta, eikä se juurikaan arastele veteen menemistä enää. Kunhan ratsastaja ei tee siitä suurempaa numeroa, ei tee tammakaan. Kestävyydessä Havanno on sisukas ja jaksaa hyvin treenien myötä. Muutoinkin tamma pysyy hyvin käsissä, eikä lähde porhaltamaan yksin tuhattasataa.
Kilpailupaikoilla ja trailerissa kulkeminen on ihan tuttua kauraa. Kunhan trailerissa on ruokaa, niin tamma matkustaa nätisti aloillaan. Pieni syöppöhän voisi nääntyä nälkään kisamatkan aikana. Kilpailupaikoilla tamma on hyvinkin energinen muiden hevosten ympärillä ja saa kaikesta hälinästä lisäpuhtia. Siitä tulee hieman säpäkkä, mutta sopivalla tavalla.
i. Helios westf, mkm, 165cm |
ii. Hupert westf, rnkm, 166cm | iii. Harrison |
iie. Tausret | ||
ie. Sarouette westf, vrt, 163cm | iei. Scirocco | |
iee. Hevelle | ||
e. Fleurette westf, m, 159cm |
ei. Fabrizio westf, m, 162cm | eii. Fierce |
eie. Kestral | ||
ee. Maticia westf, tprn, 158cm | eei. Maximeo | |
eee. Cassidy |
Havannon kaunis väri on suoraan peräisin isältä, Heliokselta. Komea 165cm korkea ori loisti aikoinaan esteradoilla ja keräsi sievoisen määrän sijoituksia kansainvälisistäkin luokista. Upeat kisasuoritukset ori sitten verottikin käytöksellään. Helposti kuumuva ja lyhythermoinen kimo karkotti suurimman osan hoitajista luotaan ja lopulta omistajatar päätyikin orin ruunaamiseen. Ennen tätä Helios ehti kuitenkin jättää viisi jälkeläistä Havannon lisäksi. Tällä hetkellä Helios viettelee ansaittuja eläkepäiviä Saksassa.
Hupert oli Helioksen tavoin kimo, isohko estepainotteinen ori. Herra keräsi kilpailuissa katseita upealla tuuhealla harjallaan, jota omistaja kasvatti varta vasten. Kansallisen tason pokaalihain suurin saavutus oli voitto Saksan joukkuemestaruuskilpailuissa 2004, jonka jälkeen ori kisasi enää muutamat kisat ennen eläkkeelle jäämistä. Siitoseläkkeellä ollessaan ori oli erittäin suosittu isänä niin ulkonäkönsä, kuin saavutustensakin perusteella. Tuona aikana se toimi myös kiltin luonteensa ansiosta opetusmestarina omistajan serkkutytölle.
Harrison oli valtavan kokoinen, lähes 175cm korkea komea ruunikko. Ori kilpaili esteillä muutaman sijoituksen, mutta siirtyi myöhemmin massiivisen kokonsa vuoksi kouluratsuksi. Kouluradoilla Harrison näyttikin kyntensä ja liikettä riitti aina GP-luokkiin asti. Entinen omistaja kertoi nauraen orin olleen jokin kummallinen poikkeus täysin estepainotteisessa suvussaan. Jostain syystä ori astui vain muutaman tamman elämänsä aikana, vaikkei sen luonteessakaan ollut mitään vikaa. Kaipa koulupainotteisuutta pelättiin tuolloin estekasvattajien piireissä ja hyvä ori jäi lähes käyttämättä.
Tausret oli neitimäinen, mutta huvittava tamma. Hienohelmageenin se oli kuulemma perinyt suoraan emältään ja tamma oli ulkonäöllisestikin kuin kopio emästään. Keskiverrosta menneen esteuran jälkeen Tausret jäi siitoskäyttöön ja saattoi maailmaan 6 jälkeläistä, joista kaksi oli oreja. Muuten hyväkuntoinen tamma jouduttiin lopettamaan ähkyn vuoksi sen täytettyä juuri 20 vuotta.
Isänemä Sarouette ei juuri hurmannut ulkonäöllään tai varsinkaan käytöksellään. Temperamenttinen ja nopeasti kuumuvan tamman kanssa eivät kaikki pärjänneet ja lopulta sillä ratsastikin ainoastaan Hans Siegmeister, tamman omistajattaren vävypoika, joka myöhemmin osti Saroueten ja alkoi kilpailla sillä. Mikään unelma tamma ei ollut, mutta aluetason kilpailuissa se pärjäsi oikein hyvin ja käväisi haalimassa pari sijoitusta myös kansallisista esteluokista. Muita jälkeläisiä tamma ei Helioksen lisäksi jättänyt, sillä sen vaikean luonteen ei haluttu periytyvän.
Scirocco, punarautias suurikokoinen ori herätti eläessään kunnioitusta niin muissa hevosissa kuin ihmisissäkin. Pitkä kansainvälisten estekilpailujen sijoituslista ja monen monta jälkeläistä takanaan ori kuoli tapaturmaisesti kuljetusonnettomuudessa. Scirocco oli jo kilpauransa aikana suosittu jalostushevonen ja se astui lukuisia tammoja, vaikkei näyttöä vielä paljon löytynytkään. Orin omistaja oli täysin vakuuttunut sen taidoista jo ostohetkellä, jolloin Scirocco oli hädin tuskin hypännyt metriä.
Nuorena lopetettu Hevelle oli hieman arvaamaton luonteeltaan, mutta omistaja rakasti tammaansa yli kaiken muun. Tämän vuoksi syntyi myös Sarouette, Hevellen ainoaksi jäänyt varsa. Ratsukon valmentajan mielestä oli sulaa hulluutta teetättää tammasta vielä varsa, mutta omistaja oli päättäväinen. Tuittuilevasta luonteestaan huolimatta Hevelle oli loistava kenttäratsu, kunnes sen ura katkesi radalla sattuneen onnettomuuden vuoksi tamman ollessa vain 11-vuotias. Sen jalka juuttui pahasti maastoesteeseen ja ainoa ratkaisu oli nopea lopetus.
Fleurette, Havannon emä, oli kuvankaunis musta westfalentamma, joka tulisesta luonteestaan huolimatta saattoi jostain syystä maailmaan suhteellisen tasapainoisia jälkeläisiä. Fleurette ei ehtinyt kierrellä paljon kilparatoja, vaikka sillä kapasiteettia olisi Havannon kasvattajan mukaan ollutkin. Tamma ehti käväistä vain muutamat kansalliset estekilpailut, ennen kuin hankosidevamma katkaisi kilpauran sen ollessa noin 11-vuotias. Fleurette jäi lähinnä siitostammaksi ja omistajan tyttären ratsuksi. Suuriin esteluokkiin siitä ei kuitenkaan enää ollut. Tamma jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana jalkavaivojen alkaessa taas haitata sen elämää pitkän hyvän jakson jälkeen.
Fabrizio oli hankala ori, mutta omistajan mukaan temperamentista oli vain hyötyä vaativissa esteluokissa. Orin ennätyshyppy yksittäisenä oli 170cm ja ratana se kilpaili 160cm luokissa. Täysin musta ori tuntui puhkuvan energiaa joka tilanteessa ja loppujen lopuksi omistajakin myönsi vähän pelänneen aina uusintaradoilla. Fabriziolta löytyy kymmeniä jälkeläisiä, joista etenkin oriit ovat luoneet hienoa uraa esteratsastuksen parissa. Ja löytyypä sieltä listalta muutama kouluratsukin.
Fabrizion isä Fierce, oli vähemmän tunnettu tummanrautias ori, joka kilpaili lähinnä aluetason este- ja kenttäkilpailuissa ja muutamissa kansallisissa. Jostain syystä orin omistaja ei vienyt sitä pidemmälle, vaikka kapasiteettia olisi löytynytkin. Fabrizion kasvattaja oli päätynyt valitsemaan Fiercen isäksi sen hyvän luonteen ja varman hyppytyylin vuoksi. Ori jätti Fabrizion lisäksi jälkeensä vain muutaman tammavarsan.
Kerstal oli tulinen musta tamma, joka kilpaili lähinnä kenttää vaativalla tasolla ja loisti erityisesti maastoesteillä. Kerstalilla teetettiin pari varsaa, jonka jälkeen tamma lähti kiertoon silloisen omistajan vaikean elämäntilanteen vuoksi. Tietojen mukaan musta tamma päätyi lopulta Ruotsiin ollessaan noin 18-vuotias ja vietti ruotsalaisella omistajallaan myös eläkepäivänsä.
Maticia oli suhteellisen siro ja pienikokoinen tamma Havannon muihin sukulaisiin verrattuna. Ruunikko tamma oli oikea rauhallisuuden perikuva ja kilpaili pienemmissä luokissa niin koulussa kuin esteilläkin. Maticia oli kilpaillut myös maastoesteillä ennen kuin sen nykyinen omistaja, Fleuretten kasvattaja, osti sen. Fleuretten emäksi tamma valittiin juurikin sen luonteen vuoksi, ei niinkään meriittien. Rauhallinen ja selväpäinen Maticia tasapainottaisi isän puolelta tulevaa temperamenttia. Tällä hetkellä 24-vuotias tamma viettää Saksassa ansaittuja eläkepäiviä toimien toisinaan talutusratsuna naapurin lapsille.
Maximeo, Matician isä oli tamman tavoin punaruunikko ja kilpaili menestyksekkäästi kansainvälisissäkin estekilpailuissa. Ori oli selväpäinen ja hyvä luonteinen, eikä sitä koettu tarpeelliseksi ruunata missään vaiheessa. Kasvattajan mukaan jopa omistajan lapset köpöttelivät joskus orilla tallipihalla. Maximeon suurimmaksi saavutukseksi jäi estemestaruus 150cm luokassa Puolassa. Tämän jälkeen ori siirtyikin pian siitoskäyttöön.
Cassidy oli lempeä pikkutamma, joka kilpaili lähinnä pikkukisoissa ja kävi muutaman kerran aluetasolla. Tammasta yritettiin nuoruudessaan kansallisen tason esteratsua, mutta aiemman omistajan mukaan kapasiteetti ei riittänyt alkuunkaan ja Cassidy päätyi myyntiin. Sen osti eräs unkarilainen perhe, jonka tytär aloitti tammalla kilpauransa, jonka jälkeen se jäi perheen äidin ratsuksi ja silmäteräksi. Tamma jätti ainoastaan yhden jälkeläisen, Matician, joka myytiin Saksaan. (c. Hanne)
westf tamma | Havana SWA | s. 29.06.2013 | 53 sij. | i. Pantenonix |
westf tamma | Havania SWA | s. 15.02.2014 | vaikeustaso 10 | i. Sacramento |
westf tamma | Hawaii SWA | s. 01.10.2014 | 48 sij. | i. Maduin Gear xx |
ERJ I - palkittu elokuussa 2018 (8 + 40 + 20 + 20 + 15 = 103p.)
KERJ II - palkittu elokuussa 2018 (8 + 37 + 17 + 20 + 15 = 97p.)
03.09.2017 - Estevalmennus (valmentajana Penelopeia)
Päivän ensimmäinen valmennettava oli kimo tamma Havanno ratsastajineen. Sileän verryttelyssä kehotin ratsukkoa etsimään hyvää ja sujuvaa ratatempoa, sillä tulisimme tänään hyppäämään myös pientä esterataa. Ratsukon yhteistyö näytti oikein saumattomalta, hevonen oli hyvin ohjan ja pohkeen välissä, ja kuunteli tarkkaavaisena ratsastajansa apuja. Kun laukasta oli löytynyt hyvä, sopiva tempo, saivat he tulla muutaman kerran pientä jumppalinjaa, jonka olin rakentanut toiselle pitkälle sivulle. Tarkoitus oli saada tamma keskittymään jalkoihinsa, ja valmistautumaan isompia hyppyjä varten. Jumppasarja oli ratsukolle melko helppo nakki, vaikkakin muutaman kerran ratsastaja joutui hieman ottamaan Havannon laukkaa pois, etteivät välit jäisi liian ahtaiksi isolle tammalle. Kimo kuitenkin hyppäsi rehdisti ja oli hyvin mukana työskentelyssä. Ratsukko sai ottaa hieman käyntiä sillä aikaa kun rakensin loppuun päivän varsinaisen esteradan. Aloituskorkeus oli reilussa metrissä, ja rata koostui kuudesta esteestä, joista yksi oli muuri. Rata alkoi hypyllä pystylle, seuraavat kaksi estettä muodostivat suoran linjan joista jälkimmäinen oli okseri. Linjalta jatkettiin muurille, jonka jälkeen oli vielä yksi pysty, sekä viimeisenä okseri. Ensimmäisellä hyppykerralla ratsastaja jäi hieman liikaa pitämään tammaa, ja varmistelemaan turhaan sen hyppyjä. Havanno suoriutui esteistä kyllä tästä huolimatta, mutta ratsukko sai muutaman huonon ponnistuspaikan turhan varmistelun johdosta. Kehotinkin ratsastajaa rentoutumaan, ja luottamaan hevoseensa paremmin. Seuraavat hyppykerrat sujuivat jo paremmin, Havannolla oli selkeästi homma hallussa, ja kun se sai enemmän tilaa hypätä ja ratsastajaltaan rauhan suorittaa, rata oli heille helppo nakki. Viimeisellä tulokerralla esteet olivat 140cm korkeuden tienoilla, joka sai riittää päivän treenikorkeudeksi. Valmennuksen loppuun Havanno sai ravata ja pyrkiä hieman eteen ja alas. Sovimme että tulisin vielä toistekin valmentamaan kyseistä ratsukkoa, ja teenkin sen mielelläni. Valmennuksesta jäi oikein hyvä maku suuhun, sillä ratsukolla oli homma hyvin hallussa, ja hevosella paljon kapasiteettia ja kykyä.
07.09.2017 - Estevalmennus (valmentajana Penelopeia)
Valvovan silmäni alle saapui tänään jo toistamiseen kimotamma Havanno ratsastajineen. Tänään tammalla vaikutti kuitenkin olevan paljon enemmän energiaa kuin viime treenikerralla, ja tuon ratsastaja kertoikin tammalla olevan muutama vapaapäivä takanaan. Tämä energia lähdettiin heti valjastamaan hyötykäyttöön, ja ratsukko saikin ottaa melko nopeasti laukkaa mukaan verryttelyyn. Pyysin kokeilemaan hieman millaisia vaihteita hevosesta löytyi, ratsastamaan rohkeasti eteen ja sitten ottamaan laukkaa pois reilulla kädellä. Varsinaisia hyppyjä lähdimme tekemään erilaisille estelinjoille. Myös näillä esteillä keskityimme laukan temmon säätelyyn, ja yritimmekin tulla niille erilaisilla laukka-askelmäärillä. Havannolla oli oikein helposti säädeltävä laukka, ja se oli jo selkeästi rauhallisempi kun tuo pääsi paneutumaan kunnolla harjoitukseen. Nostin esteet 120cm korkeuteen, ja ratsukko sai tulla aiemmin yksittäin hypätyt kaksi suhteutettua linjaa nyt molemmat peräkkäin. Ensimmäinen linja oli suora, ja sille ratsukko sai oikein mallikkaat hypyt. Toiselle linjalle ratsastaja lähti kääntämään hieman myöhään, joten hyppy linjan ensimmäiselle osalle tuli hieman lähelle, jonka johdosta puomi tuli alas. Toiselle esteelle ratsastaja kuitenkin osasi hienosti korjata virheensä, ja hyppy sujui hienosti. Uusintakierroksella lähestymiset saatiinkin jo kuntoon, joten ratsukko sai valmennuksen loppuun tulla vielä muutaman kerran 130cm kolmoissarjalle. Koska alkutunnista olimme keskittyneet paljon temmon säätelyyn ja laukan oikeanlaiseen tahtiin, tehtävä sujui hyvinkin mallikkaasti. Havannolta löytyi ponnua vaikka muille jakaa, ja laukka-askeleet hyppyjen välissä pysyivät oikean kokoisina. Valmennuksesta jäi kaikille osapuolille oikein hyvä fiilis, joten lopettelimme hypyt tältä päivältä tähän. Ratsukko sai suorittaa loppuverryttelyn lähinnä itsenäisesti, samalla kun minä keräsin hypätyt esteet kentältä pois.
01.08.2018 - Päiväkirja (kirjoittanut omistaja)
En tiedä olenko minä yhtä jännittynyt kuin tämä vanha muorikin. Laatuarvostelun aika on vimein koittanut ja suoraan sanottuna tekisi mieli pissiä alleni. Havanno on yksi luottoratsuistani ja tallin kultamamma. Onhan muorilla jo ikää, mutta hyvin se pärjää viimeistä näyttöänsä varten! Esteitä sillä ei olekaan hypätty sen kapasiteetin verran enää pitkään aikaan, mutta toimii se hyvänä opetusratsuna junnuille. Tänään olisi kuitenkin hyvä aika käydä hieman kävelemässä sen kanssa maastossa.
Rauhallinen kesäilma oli kaikkea muuta kuin ihanaa. Olin jo hiestä märkä edes ennen selkään nousua. Tamma ei ollut moksiskaan mistään, mitä nyt ehkä muutamasta ötökästä siellä täällä. Itse huitelin nappaamani koivunoksan kanssa kuin riivattu ruttotautinen. Ilmeeni oli varmasti muutaman autoilijan mieleen. Onneksi autotietä ei menty pitkää matkaa, vaan pääsimme lopulta ihan metsän puolelle. Linnuit lauloivat kauniisti ja yritin keskittyä positiivisiin asioihin.. "Täällä on niin kuuma!!" pärräsin metsän uumenissa kenenkään kuulematta. Vettäkään ei ollut näkynyt kuukauteen. Kimo ratsuni ei vieläkään välittänyt mistään, se vain mennä puksutti eteenpäin. Samaa reittiä oltiin menty satoja kertoja jo ennenkin, niin olin vain turha matkustaja kyydissä. Havanno oli muutenkin niin tasainen ratsu, ettei koskaan tarvinnut pelätä sen kompastuvan mihinkään puunrunkoihin tai oksiin. Olin valinnut lyhyimmän metsälenkin ratsastusreissullemme, mutta käynnissä siinä meni nopeasti silti tunti. Päädyimme lopulta tallin pihalle. Tallityöntekijä meni samalla hetkellä ohi ja naureskeli minulle. "Onko vesirokkoa liikkellä?" hän hekotti ja suorastaan juoksi karkuun. Miksi ihmeessä olin kuvitellut että shortsit olivat hyvä ratsastusvaate näillä helteillä! Itikat rakastavat minua enemmän kuin minä niitä. No lenkki ainakin sujui hevosen mielestä hyvin, niin kai se meni ihan kivasti. Kiitin Havannoa muutamalla omenan palasella ja mummeli vain nautiskeli pärskien kaikki rippeet päälleni, nam.