virallinen nimi | Wilderness SWA | saavutukset | ERJ-I |
rotu, sukupuoli | hanoverian, ori | painote | estepainotteinen |
väri, säkä | ruunikonkimo, 168 cm | koulutustaso | va B, 160cm |
syntynyt | 12.02.2013 (ikä) | kasvattaja | Kingsvalley |
rek nro. | VH13-011-0409 | omistaja | Kingsvalley - VRL-00727 |
Yhdistettynä kovapäinen puupää ja yhden ihmisen varauksellinen hevonen, syntyy lopputuloksena Wilderness. Ori on tullut hyvin paljon isäänsä, mutta myös saanut lahjoja emältään. Puupääksi sitä voi kutsua aina välillä, varsinkin tammojen lähettyvillä. Hieman poukkoileva ori, joka unohtaa taluttajan olemassa olon nopeasti. Onneksi oriin taluttajat ovat melko sinnikkäitä yksilöitä ja varsin pippurisia, eikä oriilla mene kauaa huomata taluttaja uudelleen. Laitumelle viedessä Wilderness saattaa hieman esiintyä, malttamaton kun on vapauden koittaessa. Lopputuloksena ori laukkaa pää pystyssä pisin laidunta tunnin verran, kunnes ymmärtää rauhoittua ja syödä välillä. Traileriin Wilderness kävelee sisälle pienen miettimisen jälkeen. Ensin täytyy tutustua ramppiin hetken aikaa ja ihmetellä ympärille, mutta kun kaikki hauskuus muuttuu tylsäksi, se astelee sisälle kuin vanha konkari. Eikä liikkuvan kärryn kyydissäkään tarvitse stressata, kunhan ruokaa löytyy.
Kimo herramme on hieman testailija ja kokeilee onneaan ihmisten kanssa. Onneksi Wildernestä ei tarvitse kuin suurin piirtein mulkaista ilkeästi, niin se ymmärtää lopettaa ja tajuaa tulleensa voitetuksi. Pienet murahdukset voivat myös auttaa. Välillä karsinassa herra tulee vastaan korvat luimussa, mutta kun menee karsinaan mielitilassa ”minähän tulen” ja rupeaa rapsuttamaan hevosta, niin Wilderness menee ihan hölmöksi ja hämmentyy suuresti. Hoitotoimenpiteet sujuvat niin käytävällä kuin karsinassa, ehkä kuitenkin paremmin kiinni pidettynä. Mitä milloinkin se haluaa katsoa ilmansuuntaan tai toiseen. Wilderness on joka tapauksessa melko rauhallinen hoitotoimenpiteissä, olipa kyse harjauksesta, varusteiden laitossa tai kengittäjästä, eikä eläinlääkärikään mikään kamala ole.
Ratsuna hyvin eteenpäinpyrkivä ja liikettä löytyy myös. Askellajit ovat hyvin eteenpäin vieviä ja varsinkin ravissa voi olla toisaalta hankala istua alas. Laukka on todella pyörivää, eikä siitä siirtyminen raviin ole aina niin helppoa. Ratsuna Wilderness tarvitsee paljon lämmittelyaikaa, ennen varsinaista ratsastusosuutta, koska energiaa riittää kuin pienessä kylässä. Avuille se on kuitenkin herkkä, vaikka vauhtia löytyykin, niin oria on helppo ohjata haluttuun suuntaan. Harvemmin herra kulkee pää pilvissä paahtaen eteenpäin, välittämättä ratsastajasta. Yhteistyöhalua se omaa kuitenkin hyvin. Esteillä herkkyys on hyväksi, mutta myös se energian määrä on hyödyksi. Kunhan ratsastaja osaa tuoda esille sen energia määrän oikeissa kohdissa, kehkeytyy oriista todella loistokas hyppääjä. Hyppytyylillä ei ole tätä hevosta pilattu, vaan se nostelee kyllä jalkojaan kunnolla. Myös sen kevyt rakenne auttaa hypyissä pääsemään pitkälle. Kilpailutilanteissa varaudutaan hyvissä ajoin lämmittelemään oria, jotta radalla kaikki sujuisi toivotun mukaan, eikä herra sekoaisi askeleissaan energisyyden takia.
i. Windmillion hann, km, 169cm ERJ-II |
ii. Winchester II hann, km, 170cm | iii. Windcruiser |
iie. Bethina | ||
ie. Desperate hann, rn, 164cm | iei. Desperado | |
iee. Screaming | ||
e. Replica hann, trn, 163cm ERJ-II |
ei. Replico hann, rn, 167cm | eii. Replicant |
eie. Diva V | ||
ee. Montana hann, trn, 162cm | eei. Monte Cristo | |
eee. Passione |
hann tamma | Nemein HRW | s. 19.07.2013 | 60 sij. | e. Nemesis |
hann tamma | Chocolate Cookie SWA | s. 10.12.2013 | e. Chocolate | |
hann tamma | Wildberry Woods | s. 31.01.2014 | e. Beverly | |
hann ori | Helmwald Warwick | s. 30.07.2017 | e. Chadelle von Silbereiche |
ERJ-I - palkittu syyskuussa 2014 (6 + 51 + 30 + 14,8 + 10 = 111,8p)
07/03/2013 - ERJ - Mintun Talli - 160cm - 1/2901.08.2014 - Estevalmennus (valmentajana Siiri K.)
Saavuin upean Kingsvalleyn ratsastuskentälle tasan kello kaksitoista, kuten oli sovittu. Jännitin hieman, sillä tänään pääsisin ensimmäistä kertaa valmentamaan Vibajaa ja hänen hienoa oriaan Wildernessiä. Ratsukko olikin jo kentällä verryttelemässä ja huikkasin tervehdykseni kiivetessäni aidan yli keskelle kenttää. Vibaja tervehti iloisesti ja pysäytti hevosensa hetkeksi keskustellaksemme päivän treenistä. Olin ajatellut treeniksi ihan vain yksinkertaisia perusjuttuja, jotta näkisin miten ratsukko toimii yhdessä ja mitä heillä ehkä olisi vielä parannettavaa. Pyysin Vibajaa verkkailemaan ratsuaan sileällä mm. väistöillä, siirtymisillä ja taivutuksilla, jotta pääsisimme mahdollisimman nopeasti itse asiaan.
Wilderness tuntui olevan melko reippaalla tuulella ja Vibaja joutui pidättämään sitä tuon tuosta. Päätimme kuitenkin aloittaa hyppytreenit ja katsoa, miten hevonen niistä suoriutuu. Ensimmäinen tehtävä oli kolmen kavaletin innari, josta jatkettiin suoraan pienehkölle pystylle. Tätä tehtävää halusin ratsastettavan molempiin suuntiin, ja kavaleteilta päin tultaessa ratsukolla ei ollut juurikaan ongelmia. Idea oli säilyttää sama laukan rytmi, mikä oli hieman haastavampaa Wildernessille kun ratsastettiin pystyesteeltä kavaleteille. Isolaukkaisena hevosena välit tuntuivat ajoittain vähän ahtailta, mutta Vibaja sai hienosti ratsastettua hevosen lyhyelle laukalle ja kauniisti tehtävän loppuun. Tämän jälkeen ratsukko jatkoi innarilta keskihalkaisijalla olevalle okserille ja lyhyen sivun kautta kaartaen takaisin sinne, ylittäen halkaisijalla pystyesteen. Kaarteiden ratsastus tuntui tänään olevan hankalaa, sillä Wilderness kaatui paljon sisälle ja täten laukka tippui raville. Useamman yrityksen jälkeen Vibaja sai laukan pysymään yllä ja hän pääsi ratsastamaan kaarteen läpi seuraavalle esteelle puhtaasti. Wilderness hyppäsi koko ajan hyvin, joskin todella energisesti ja välillä liiankin innokkaasti, jolloin ratsastajalla tuli vaikeuksia pysyä suurissa hypyissä mukana. Kokonaisuudessaan treeni oli kuitenkin onnistunut ja päätimme sen yhteen hyvään suoritukseen koko tehtävältä, estekorkeuden ollessa parhaimmillaan 120cm. Pieniä esteitä orille, mutta välillä on hyvä käydä harjoittelemassa ihan perusjuttujakin!
04.08.2014 - Estevalmennus (valmentajana Siiri K.)
Nyt kun Wilderness on tullut minulle jo tutuksi, en enää jännittänyt tulla valmentamaan sitä tai sen ratsastajaa. Tuntien suunnittelukin oli hieman helpompaa, kun tiesin, minkälainen ratsukko olisi kyseessä. Ensimmäisestä valmennuksestani oli ehtinyt kulua pari päivää, kun Vibaja soitti minulle ja kysyi, josko haluaisin tulla pitämään heille treenit ihan vain sileällä. Sehän sopi, ja seuraavana päivänä olinkin taas tutulla tallipihalla. Saapuessani maneesiin Vibaja oli jo ehtinyt verrytellä ratsunsa hyvin, joten pääsimme heti paneutumaan itse aiheeseen.
Tavoite oli ratsastaa hevonen rennoksi, saada se liikkumaan läpi koko kroppansa sekä jumpata sitä hieman eri tehtävillä. Aloitimme treenin ihan tavallisilla käynti-pysähdys-käynti -siirtymillä, jossa idea oli saada hevonen pyöristämään selkäänsä sekä tuomaan takaset alleen. Hevonen toimi hyvin silloin kun Vibaja muisti myödätä ohjasta juuri oikeassa kohdassa, muutoin siirtymiset jäivät vaisuiksi ja hevonen seisoi miten sattuu. Tarkoitus oli herkistää hevosta niin, että se odottaisi pysähdystä ja toisi takajalkoja alleen, mikä myöhemmin ratsastettiin niin, että saataisiin hevonen enemmän koottuun muotoon. Kun Wilderness alkoi hakeutua hyvään muotoon ja se saatiin liikkumaan läpi selän, siirryttiin tekemään avo- ja sulkutaivutuksia. Tarkoitus oli edelleen koota hevosta ja notkistaa sitä, joten treenasimme avoa toisella pitkällä sivulla ja sulkua toisella. Lyhyillä sivuilla oli joko voltti tai siirtymisiä. Aluksi Wilderness protestoi taivutuksia ja oli ilmeisen kankea, joten taivutusaste pidettiin vielä melko pienenä. Kun hevonen alkoi hakeutua oikeaan paikkaan ja tuli notkeammaksi, siirsin tehtävän diagonaalille: muutama askel avoa, muutama sulkua ja niin edelleen. Tämä vaati paljon keskittymistä sekä hevoselta että ratsastajalta, ja alku olikin kangertelevaa. Vibajan avut eivät olleet aivan tarpeeksi nopeita ja Wilderness luisui pois halutusta taivutuksesta. Oikealla asetuksella ja ratsastamalla topakasti hevonen sekä ohjan että pohkeen väliin auttoi, ja lopulta saimme pari todella hienoa pätkää keskihalkaisijalta. Laukkataivutukset tarvitsevat vielä hiomista, mutta Wilderness on osaava hevonen ja Vibaja ratsastaa taitavasti, joten pienellä hakemisella nekin varmasti löytyvät pian.
10.08.2014 - Estevalmennus (valmentajana Siiri K.)
Jälleen kerran oli aika kurvailla Kingsvalleyn tilalle ja päästä käsiksi esteratsastuksen maailmaan - mitenpä muutenkaan, kuin valmentajan roolissa. Wilderness ja Vibaja olivat jo hyvinkin ehtineet verrytellä saapuessani mattimyöhäisenä paikalle, joten kokosin nopeasti radan ja pääsimme aloittamaan. Aluksi pyysin ratsukkoa vain yksinkertaisesti ratsastamaan 20 metrin linjan, jonka molemmissa päissä oli pieni pystyeste. Tarkoitus oli saada hevonen laukkaamaan rentoa laukkaa pitkällä välillä, mikä näytti olevan energiselle Wildernessille hieman haastavaa. Koska esteetkin olivat vielä hyvin pieniä (n. 80cm), laukan sijoittaminen oikein oli ratsukolle hieman vaikeaa. He ylittävät linjan kuitenkin muutamaan otteeseen hyvin ja tarpeeksi rennossa laukassa, joten siirryimme toiseen tehtävään.
Päivän lyhyt rata koostui pystyesteestä, kahdesta diagonaaleille sijoitetusta kahdeksikolla hypättävästä portista ja okserista sekä tuosta reilun 20 metrin linjasta. Estekorkeus oli aluksi hieman päälle metrin, joka tuntui olevan ratsukolle aivan lasten leikkiä. Wildernessin hypyt olivat puhtaita ja Vibaja toi sen hyvin esteille, joten ainakaan tämä estekorkeus ei tuottanut isompia ongelmia. Nostin lopuksi esteet vielä 140-150cm tasolle ja fiksailin hieman välejä sopivimmiksi. Wilderness taisi ajatella päästessään vasta nyt oikeisiin hommiin, sillä sen hyppytekniikka tuntui vain paranevan eikä Vibajan tarvinnut lähes muuta kuin istua (ja pysyä) kyydissä. Hän ratsasti kauniin eleettömästi häiritsemättä hevosta liikaa, joka näytti suorastaan nauttivan päästessään hieman isommalle "radalle". Lopetimme treenit näinkin positiivisissa merkeissä ja käskin Vibajan vielä loppuverrytellä hienon ratsunsa hyvin eteen-alas.
12.08.2014 - Estevalmennus (valmentajana Siiri K.)
Tänään visiittini oli hieman erilaisempi kuin yleensä, sillä olisin itse ratsailla! Vibaja tarjosi minulle mahdollisuutta liikuttaa oriaan Wildernessiä ja minähän tietty tarrasin tilaisuuteen. Saavuttuani paikalle oli joku kilteistä tallitytöistä ehtinyt jo varustaa hevosen minulle valmiiksi, joten minun ei tarvinnut kuin hypätä sen selkään. Tarkoitukseni oli vain tunnustella hevosta ja kokeilla perusjuttuja, joten suuntasin kulkuni kohti maneesia. Se oli kuitenkin tupaten täynnä juuri valmennuksessa olevia ratsukoita, joten käännyin ympäri ja kävelin ratsastuskentälle. Se tosin oli niin huono koko viikon kestäneen sateen jäljiltä, ettei se ollut oikein ratsastuskelpoinen. Jäljelle jäi siis toteuttaa maastolenkki vieraalla hevosella, mikä kuulosti melko epäilyttävältä; tallityttö kuitenkin totesi Wildernessin olevan yksi varmimmista maastomopoista tässä tallissa, joten hänen sanaansa luottaen kipusin kimon orin selkään ja suuntasin metsäpolulle.
Ilma oli harmaa mutta (toistaiseksi) vielä kuiva, joten lenkkisää oli mitä mainioin. Wilderness taisi nauttia täysin siemauksin raikkaasta metsästä ja vaihtelevasta maastosta, joten ajattelin sen olevan hyvä hetki hieman verrytellä hevosta. Mitään isompaa treeniä en ajatellut tehdä, kunhan kokeilin kuinka hevonen taipuu, väistää ja reagoi apuihini. Wilderness oli pirteä mutta hyvin vastaanottavainen, ja tällä maastopolullakin se tuli hyvin avuille ja myötäsi kivasti. Verkkailtuani niin käynnissä kuin ravissakin tulimme hetkisen päästä pellon reunalle, jonka tiesin olevan luvallinen ratsastusalue. Pellon reunaa kiersi kaviopolku, joten ajattelin ottaa pienen laukkaspurtin: Wilderness ei tainnut olla aivan samaa mieltä, vaan ampaisi tykinkuulan tavoin matkaan ja koetin henkeni edestä pysyä orin selässä. Se laukkasi isosti korvat hörössä eteenpäin ja pärski innoissaan. Alkujärkytyksestä toivuttuani päätin antaa hevosen vain laukata, ja hetken kuluttua se vastasikin ihan pienimpään pidätteeseen. Käänsin valkean ratsuni ympäri ja palasin samaa reittiä takaisin kevyessä ravissa. Palasin metsäpolulle ja kävelimme orin kanssa takaisin tallille: olipa kyllä virkistävä maastolenkki, pakko sanoa! Wildernesskin näytti piristyneen kuin silmissä, mokomakin epeli.
17.08.2014 - Estevalmennus (valmentajana Siiri K.)
Tämänkertainen estevalmennus olikin hieman erilainen. Halusin keskittyä nyt enemmän sileällä työskentelyyn kuin itse hyppäämiseen, joten treenin tavoite oli rento ja taipuisa hevonen, ratsastajalla kevyt tuntuma sekä aktiivinen pohje. Tarkoitus oli saada ratsastus enemmän pois ohjilta ja siirtää sitä pohkeelle, mikä nyt ei varsinaisesti ollut Vibajan suurin ongelma. Treeni oli kuitenkin omiaan tälle päivää, sillä Wildernessillä oli käynnissä jonkin sortin uhmaikä eikä se oikein suostunut ratsastajansa kanssa yhteistyöhön. Se oli kova kädelle ja jännittynyt, mikä ei tosin kuulemma ollut lainkaan sen tapaista. Ehkäpä orilla oli siis huono päivä, joten tämä harjoitus olisi luultavasti vain hyväksi.
Vibajan kädet olivat tänään turhankin jännittyneet, mikä säteili tietysti hevoseen. Wilderness kulki jäykkänä ja pitkänä, eikä se oikein suostunut rentoutumaan tai tulemaan läpi koko kropastaan. Aluksi treenasimme notkeutta volteilla, joista ratsastettiin ulos vastavuoroin avossa ja sulussa. Kun tämä alkoi sujua jotenkin, lisäsin siihen kiemura-uralla olevat neljä kavalettia, jotka siis tultiin kaikki aluksi ravissa. Kavalettien väleihin sijoitin voltit, jotka auttaisivat toivottavasti hevosta taipumaan ja hakeutumaan rennoksi sekä pyöreäksi. Tänään ei juurikaan päästy puusta pitkään, sillä hevonen oli yksinkertaisesti todella jäykkä ja hermostui nopeasti ratsastajansa pyynnöistä. Laukkatyöskentely ei tuottanut sen parempaa tulosta, vaan hevonen kulki tönkkönä ja Vibaja sai tehdä tosissaan töitä saadakseen avut kunnolla läpi. Lopuksi otimme vielä pienen esteradan noin metrin korkuisena. Wilderness ei höösäillyt tai ollut yli-energinen kuten aiemmin, vaan kulki rauhassa, mutta vasten ohjaa ja raskaasti. Halusin loppuun vielä työstää laukkaa volteilla, ja iäisyydeltä tuntuneen ajan jälkeen Wilderness jopa myötäsi - joskin valitettavasti vain muutaman sekunnin ajan. Se kuitenkin riitti minulle tältä erää ja päätin treenit. Parempi onni sitten ensi kerralla!
21.08.2014 - Estevalmennus (valmentajana mibula)
Olin lupautunut kahden päivän valmennukseen, joista ensimmäisessä keskityttäisiin lähestymisteihin. Jo alkukäynnit paljastivat orin känkkäränkkä-asenteen jokaiseen apuun. Se viskoi päätänsä kiukkuisesti ja protestoi pohjeapuihin vihaisella hännänheilutuksella. Jämäkällä pohjeavulla ja määrätietoisella raipan käytöllä oriin saatiin kuitenkin jonkinlaisia menohaluja. Raviin siirtyessä meno alkoi näyttää jo paremmalta. Ori jaksoi kuunnella apuja eikä protestoinut ihan jokaiseen apuun. Laukka nousi mukisematta ja laukan aikana hevonen alkoikin rentoutua.
Esterata hypättäisiin tällä kertaa yksittäisinä esteinä, ei ratana. Ensimmäisiksi esteiksi hypättiin okseria ja pystyä. Lähestyminen esteelle oli todella rivakkaa ja kärsimätöntä. Ensimmäisen esteen kohdalla ponnistus alkoi liian aikaisin ja puomi tipahti kolisten maahan. Toiselle esteelle lähestyminen oli edelleen liian luja ja ori oli aivan liian kärsimätön kuuntelemaan pidätteitä. Ponnistus oli tällä kertaa hieman edempää, mutta silti aivan liian aikaisin. Toisen esteen jälkeen jäätiin hetkeksi ympyrälle, jossa testailtiin orin jarruja. Apujen täytyi olla todella määrätietoisia ja isoja, jotta Wilderness tipahti takaisin maan pinnalle. Kolmannen esteen kohdalla lähestyminen olikin jo paljon rauhallisempaa ja keskittyneempää. Ori puhisi kärsimättömyyden merkiksi, mutta jaksoi silti odottaa oikeaa ponnistuskohtaa. Este ylittyi kevyesti ja pehmeän näköisesti ja kehotinkin ratsastajaa antamaan orille kunnon kehut! Kaksi viimeistä estettä meni hyvällä mallilla. Tästä olisi hyvä jatkaa huomenna.
27.08.2014 - Estevalmennus (valmentajana mibula)
Tänään vuorossa oli kokonaisen esteradan hyppääminen läpi. Alku näytti eilistä lupaavammalta, sillä ori jaksoi heti alkuun kuunnella jopa muutamia apuja. Kiukutteli jäi heti ensialkuun pois, sillä Vibaja oli todella jämäkkänä raipan ja pohjeapujen suhteen. Ravi- ja laukkatyöskentelyyn päästiin nopeasti ja se näytti paljon paremmalta kuin eilen. Ori alkoi nopeasti hakea oikeaa muotoa ja laukkakin oli todella tahdikasta ja matkaavoittavaa. Orin rentouduttua vielä enemmän, päätimme siirtyi heti esteille.
Rata oli sama kuin eilen, mutta tänään hyppäisimme sitä täytenä ratana. Alkuun otimme kuitenkin pari estettä, jotka Wilderness ylitti mahtavalla loikalla Jarru toimivat eilistä paljon paremmin ja niin meikäläisellä kuin ratsastajallakin kävi pieni hymy suunpielissä. Kertasimme radan nopeasti ennen kuin ratsukko lähti matkaan. Ensimmäiset esteet menivät vielä melkoisen rauhallisissa tunnelmissa, jonka jälkeen ori innostui hyppelystä ehkä turhankin paljon. Pidätteille oli paljon käyttöä ja ori oli liian kärsimätön ponnistuskohtien kanssa. Yhden puomin hevonen ehti pudottaa, ennen kuin Vibajan avut menivät perille sen pääkoppaan. Radan kaksi viimeistä estettä mentiinkin taas nätisti ja maltillisesti. Hienoa työtä!
03.09.2014 - Päiväkirjamerkintä
Saapuessani aamutallille, Wilderness oli hyvin energisellä tuulella tänään. Se pyöri ja hyöri karsinassaan, viskaten samalla päätään suuntaan ja toiseen. Hieman höristelemistäkin siinä oli mukana. Astelin karsinan oven luokse ja herra rupesi melkoisen kovin kuopimaan maata. ärähdin ja avasin karsinan oven. Ori lopetti touhunsa nopeasti ja katsoi minua sen näköisenä, ettei olisi koskaan tehnyt mitään väärää. Laitoin riimun sille päähän ja ketjun suuhun, en halunnut riskeerata, että herra päättäisikin ruveta oriiksi isolla O kirjaimella. Siinä samalla se hieman veti jotain omaa piaffe passagea suurin piirtein, eli siis orien omaa esiintymisaskellajia. Mukanani olivat myös suitset ja liina, jotta pystyisin Wildernessiä juoksuttamaan kentällä. Päästin oriin hetkeksi irti ja nauroin kyllä makeasti ääneen oriin hoitaessa oman rodeon pois alta päivä järjestyksestä. Muutaman tovin ori siinä purkasi energiaansa, eikä se näyttänyt niin tyytyväiseltä, ottaessani sen kiinni. Suitsin Wildernessin ja laitoin liinan kiinni, jotta voisimme aloittaa. Kävimme jokaisen askellajin läpi molemmissa suunnissa. Mitä nyt muutama pukki siellä täällä yllätti laukkojen aikana, eivätkä välillä ne etujalatkaan pysyneet maassa. Ajattelin vain, että luojan kiitos, etten ole tämän hevosen selässä parhaillaan. Lopuksi en tiennyt, kumpi meistä oli se hikisempi yksilö. Tallilla loimi päälle hevoselle ja itse jatkamaan toisten hevosten kanssa.
04.09.2014 - Päiväkirjamerkintä
Eilinen päivä meni rodeohevostellen, mutta tänään uskaltaisin jopa itse selkään. Laatuarvostelutilaisuus lähenee, joten nämä kaikki ylimääräiset hurjat energiat pitäisi saada kuriin. Hain oriin tarhasta, jossa se nuokkui päiväunilla lepuuttaen toista takajalkaansa. Vihelsin Wildernessille ja ori vain nosti hieman päätään, mutta oli silti horroksessa. Kovin pirteältä se ei vaikuttanut, mutta en yhtään ihmettele eilisen riehumisen vuoksi. Tallissa laitoin herran kiinni käytävälle ja harjasin sen tuttuun tapaan sukien kunnolla puhtaaksi. Ylähuuli lerppusi Wildernessillä kunnolla, kun niitä kivoja kutinapaikkoja löytyi. Kaviot nostettiin nätisti ylös ja varusteetkin sain laitettua helposti. Maastolenkki tekisi tänään terää, kun oria oli valmennettu lähiaikoina oikein reippaasti, niin hieman vaihtelua elämään ei tekisi oriista niin tylsistynyttä, vaikkakin se nautti hyppäämisestä yli kaiken. Maastossa tallustettiin rauhassa metsäpolkuja pitkin, vaikkakin pää oli kokoajan hieman korkealla ja korvat liikkuivat joka suuntaan kuunnellen mitä ihmeellisimpiä ääniä. Maailma on iso paikka pienelle ponille (kyllä ponille). Hiekkatie suorilla päästiin myös hieman menemään ravissa ja laukassa, mutta ei kuitenkaan revitellen, kuten yleensä. Tahdikkaasti pidin oriin koottuna, eikä se näyttänyt olevan moksiskaan, työskenteli vain mielellään. Selkeä jumppapäivä. Kotiinpaluumatkalla muutamat rusakot ylittivät tietä ja ori seisahtui niille sijoilleen pörhistellen, näyttäen myös siltä, kuin joku yrittäisi väkisin vetää narun kanssa sitä eteenpäin. Jokainen neljä jalkaa suorana ojossa, hevonen nojaten taaksepäin, noh kyllä siitä selvittiin. Tallilla turvallisesti takaisin ja hevoselle taas loimi päälle ja tarhaan takaisin nuokkumaan.