 |
» Kirsen Hento, aka Hento » ruunikko, tamma » suomenhevonen, VH-00000 » sk. 156cm » s. 05.02.2009 (ikä)
» yleispainotus
» kasv. Kirsi Hento (FIN) |
Hento on vaihtelevaa sorttia, eli sen luonne muuttuu hyvin paljon päivien mukaan. Tamma saattaa nousta väärällä jalalla aamulla, jolloin kukaan ei pysy sen selässä, tai päivä voi mennä aivan putkeen ettei se vihoittele kenellekään. Yleisesti kuitenkin tamma on kiltti, vaikka pieniä pukkeja saattaa tulla välillä, varsinkin laukannostossa.
Karsinassa Hento on.. varsin mielenkiintoinen tapaus. Vaatii ihmeitä saada tamma jo pysymään karsinassa. Oli lukko mikä hyvänsä niin tämä hevonen saa sen auki, viisas se on, mutta ei se viisautta käytä kuin omaksi hyväkseen, tai ruuan hyväksi. Hento on päässyt muutamia satoja kertoja ylös karsinasta, mutta vain kerran se pääsi rehuvarastoon joka oli auki ja söi itsensä ähkyyn. Tamma taitaa muistaa että tämän jälkeen juoksutettiin kunnolla ja tungettiin öljyä väkisin kurkusta alas, viisas kun on niin muistaa tämän kaamean kokemuksen. Nykyään tammalla onkin sitten kaksi lukkoa ja on hyvin pysynyt karsinassaan. Hoitaessa se pysyykin sitten nätisti paikoillaan, vaikka ovi olisi sepposen selällään eikä päässä riimua. Jalkaansakin se saattaa lepuuttaa, eihän neidolla mikään kiire mihinkään ole jos ulos pääsyssä ei ole vaivaa. Harjauksesta se nauttii ja keväällä, oi sitä sukimista ja ylähuulen venytystä. Päästäänkään tamma ei yhtään arkaile ja kaviot se nostaa melkein valmiiksi ennen kuin on ehtinyt siihen edes koskea. Hoitaessa Hento on rauhallinen ja samoin varusteiden laitossa ei ole mitään ongelmaa, pullistella se osaa, mutta siinä se on hieman hidas ja satulavyö onkin ehditty jo laittaa kiinni ennen kuin neito sitä edes huomaa.
Ratsastaessa Hento ei anna mitään ilmaiseksi, eikä välttämättä edes “maksulla”. Tamman kanssa saa oikeasti tehdä työtä, ennen kuin se aloittaa edes harkitsemaan muotoon menemistä. Se kulkee alussa pää pystyssä ja mahdollisesti yrittää kuolaimen kanssa leikkiä. Pidätykset toimivat, tammalla sentään on tuntoa suussa. Pikku hiljaa hyvä tulee, eikös sanonta pidä yleensä aina paikkansa. Hentokin alkaa pikku hiljaa myöntää ratsastajalle ja hakeutuu muotoon. Tamman askeleistakin huomaa kun se rentoutuu, eikä jäykistele ja laita hanttiin. Käynti muuttuu rennoksi, mutta samalla se on energistä. Ravissa huomaa lennokkuuden ja laukassa hyvän tahdin. Selässäkin on mukavampi istua ja jos harjoittelee ilman satulaa niin alussa selässä ei ole mukavinta istua. Muodossa Hento myös kuuntelee ratsastajan apuja helposti, mutta jos raippa löytyy kädestä ja sitä käyttää jatkuvasti, niin sitten tammalla napsahtaa nopeasti eikä ratsastaja pysy helpolla selässä. Tällä hevosella raippaa tulee käyttää vain äärimmäisessä tilanteessa.
Esteillä on piru irti, tai pikemminkin Hento irti jos ratsastaja sattuu olemaan oikea. Tamman suusta ei saa jäädä vetämään ja kiskomaan jos se päättää rynnätä esteelle, vaan tässäkin on erikoinen konsti. Tamma pitää kääntää ensin toiseen suuntaan, jolloin se ei liiku sinne senttiäkään, mutta kun käännetään nopeasti toisesta ohjasta niin hevonen taipuukin paljon ja heti päästää pitkälle ohjalle tai löysää vähän niin se rupeaa taas kuuntelemaan, ellei hidasta jopa käyntiin. Kyllä, Hento on erikoinen hevonen. Usein se ei kuitenkaan ryntää esteelle, koska pelkää että puomit kolisevat jalkoihin. Tamma ei erityisen paljon pidä kovista äänistä. Esteelle mennäänkin rauhallisesti, mutta napakasti ja hyppy on ilmava ja tarkka. Aina eivät tietenkään puomit pysy paikoillaan, mutta se ei haittaa kummemmin. Taputukset kaulalle parantavat tamman olon ja kilpailuhengen. Vauhtia riittää jos vain päästää Hennon lähtemään, tässä on vaaransa että tamma innostuu liikaa eikä pysy käsissä tai puomit lentävät, koska hyppy ei ole enää niin tarkka. Jokainen päivä kotona on erilainen ja jokainen kilpailu on haaste, josta yritämme selvitä parhaan mukaan.
Kilpailuissa Hento on hieman hermostunut hevosten määrästä ja metelistä, se saattaa hämääntyä tästä liikaa ja menettää malttinsa. Huppu korvien päälle tuntuu auttavan uskomattoman paljon. Lämmittelyssä alkaa sama pitkä prosessi ja siksi saavummekin kilpailupaikalle aina melkein ensimmäisinä. Tammakin rentoutuu kun hakeutuu muotoon, eikä häiriinny vieressä olevista hevosista tai äänistä. Itse radalla voikin sitten tapahtua mitä tahansa, kuitenkin ratsastajalla on se suurin vastuu ja Hento aistii jos ratsastaja epäröi. Tamma on hyvin luottavainen ja tekee kaiken mitä kuski pyytää, jos kaikki sujuu ongelmitta niin näky on upea. Varsinkin kouluradoilla askeleet ovat hyvin lennokkaat ja esteillä hypyt ilmavat. Harvoin kuitenkaan pääsemme ensimmäiselle sijalle, mutta yritämme sijoituksille. Hentoa kiitetään ja hellitään kuitenkin vaikka jäisimme viimeisiksi, onhan tamma sentään parhaansa yrittänyt. Päivän päätteeksi hiki virtaa kilpailuparilta ja kesällä kotona odottaa viileä vesihuuhtelu, josta seuraa tietenkin tarhassa piehtarointi ja seuraavana päivänä mukava harjaus. Ainakin hevonen on tyytyväinen, vaikka ihmiset saavatkin raataa. Eihän sitä kuitenkaan mitään saa ilmaiseksi ja tämä neito sen todistaa.
| Isä: Kivikko evm sh, rt, 150cm |
ii: Samurai sh, prt, 145cm |
iii. Katana |
| iie. Hime-Prinsessa | ||
| ie: Vilona sh, prt, 157cm |
iei. Karski-Saku | |
| iee. Ilona | ||
| Emä: Kirsen Heikko evm sh, rn, 155cm |
ei: Naputtaja sh, prn, 159cm |
eii. Naputus |
| eie. Alma Neito | ||
| ee: Hillikko sh, mrn, 153cm |
eei. Kokko | |
| eee. Hilpeltäjä |
Samurai on punarautias pienhevosori ja todellakin nimensä veroinen. Herra on hyvin voitontahtoinen, eikä kestä häviämistä, tuntuu että se taistelisi vaikkapa kuolemaan saakka. Oria kutsutaan Rakiksi sen luonteen takia myös. Rakki kilpailee koulussa helpoissa luokissa ja esteillä pannua riittää metrin korkeudelle. Ori tekee kaiken mitä vain ratsastaja pyytää, lähinnä varmaan koska se haluaa voittaa ja tuntea yleisön taputukset. Herra alkaa olemaan hieman vanha jo, joten kilpailu-ura tuskin kestää kauaa enää. Näyttelyissä herra pärjäsi nuorena ihailtavasti ja palkittiin kantakirjassa kolmannella palkinnolla. Jälkeläisiä sillä on todella monia, jotka ovat hienosti pärjänneet niin koulussa kuin esteillä.
Punarautias, kuten sulhonsakin, mutta paljon korkeampi Vilona on hieman äksy tamma. Oonasta ei koskaan tiedä mitä se tekee seuraavaksi. Tamma voi olla aluksi hyvin lempeä, mutta muuttuu nopeasti näykkijäksi ja hyvin ilkeäksi. Ratsastaessakin maastossa rauhallisesti, saattaa neito lähteä ryöstämään tuosta vain. Oonalla ei ole kilpailtu koskaan, paitsi kerran, jolloin lopputulos oli täysi fiasko. Oona toimii nyt siitostammana kasvattajallaan ja onneksi sen jälkeläiset eivät ole perineet emänsä luonnetta, mutta vain kaksi jälkeläisistä, Kivikko ja Kersan Kipinä, on kilpaillut ja menestynyt hienosti myös näyttelyissä.
Hennon emä Kirsen Heikko on samalta kasvattajalta kuin Hentokin ja ostettuani Hennon, kasvattaja kertoi että tamma on ihan kuin emänsäkin. Luonteeltaan Henna on mielenkiintoinen ja ratsastaessa se ei todellakaan anna mitään ilmaiseksi. Myös ulkomuodoltaan se on hyvin samanlainen kuin Hentokin. Henna on kilpaillut lähinnä koulussa helpolla tasolla, koska esteillä sitä ei olla saatu niin hyvin hallintaan. Menestystä on tullut heikosti, mutta muutama sijoitus on tullut. Jälkeläisiä tammalla on Hennon lisäksi kaksi, orit Kirsen Hiiva ja Kirsen Haaveilija. Molemmat ovat vielä nuoria, mutta pärjänneet näyttelyissä todella hyvin.
Tämä korkea herra Naputtaja on jo hyvin vanha papparainen ja myös sen ulkomuodosta sen huomaa. Selkä on painunut alas tällä 30 vuotiaalla herralla ja sen karvapeite ei enää kiillä kuin ennen. Nakke on kuitenkin muuten hyvässä kunnossa vielä, joten toivotaan että se eläisi vielä muutaman vuoden. Nuoruudessaan herra kilpaili ahkerasti koulussa vaativalla tasolla ja esteillä 110cm luokissa. Voittojakin ori keräsi roimasti, mutta ulkomuoto ei ollut parhain. Nakke palkittiin juuri ja juuri kolmannella palkinnolla kantakirjaan. Sen useat jälkeläiset kuitenkin ovat pärjänneet kilpailuissa isänsä tavoin ja muutama jopa näyttelyissä hyvin lupaavasti.
Hillikko, tämä kaunis mustaruunikko tamma on ollut koko elämänsä harrastehevosena ja käynyt vain muutamassa estekilpailussa. Illi on luonteeltaan hyvin rauhallinen, mutta vauhtia piisaa. Tamma kuitenkin pysyy käsissä helposti. Valmennuksissa sillä käydään ahkerasti vieläkin, vaikka tälläkin ikä jo alkaa painaa. Näyttelyissä neidolla käytiin myös aikaisemmin, mutta ei pärjännyt kovinkaan hyvin. Jälkeläisiä Ilillä on Hennan lisäksi yksi, tamma Hontelo.