Abellona

ERJ-III, KRJ-II

VH18-010-0019 knabstrup tamma, synt. 17.02.2014 (8v 17.02.2017) Rautias leopard (ee/Aa/LpLp), 154 cm Omistaja VRL-00727, kasvattaja Emil Thygesen (DK) Yleispainotteinen (ko: helppo A - re: 120cm)

Abellona on perusluonteeltaan kiltti ja nöyrä pilkkupeppu, jossa on vain yksi huono puoli: tamma on kiimoissaan oikea mieshirmu eikä pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin muille tammoille uhitteluun, oreille esiintymiseen ja vinkumiseen. Tamma ei tunnu kuulevan eikä näkevän mitään muuta, harvemmin edes tuntoaisti pelaa - yleensä tekisi mieli vain eristää tamma yksinään pahimpien kiimojen ajaksi. Normiolosuhteissa se tulee hyvin toimeen muiden tammojen kanssa, normiolosuhteissa se on mitä ihanin kultamussukka, jonka kanssa arki on leppoisaa ja rakkaudentäytteistä. Puhutaan jatkossa normaalista Abellonasta, jokainen voi pienessä mielessään kuvitella pahimman kiimahirmun jonka tuntee ja kertoa sen kymmenellä.

Hoitotoimenpiteiden ajan Abellonan voi pitää vaikka vapaana käytävällä: tammalla ei ole mitään tarvetta lähteä vaeltamaan ja se malttaa seistä pitkiäkin aikoja täysin paikoillaan, kunhan huomiota riittää. Se nauttii kaiken keskipisteenä olemisesta, arvostaa jokaista hellijää ja jakaa rakkautta ennakkoluulottomasti kaikille. Abellona voi varustaessa olla vähän hankala, sillä tamma inhoaa satulavyön kriistystä, mutta mitään happaman naaman ja hännän viuhtomisen lisäksi se ei tee. Muuten kaikki perustoimenpiteet sujuvat hyvin ja myös kengittäjälle, eläinlääkärille ja hierojalle Abellona on mieluinen asiakas sen helppouden vuoksi. Taluttaessa Abellona kulkee nätisti vierellä, paremmin kuin keskiverto koira, mentiin sitten ohi pelottavan kuorma-auton, kohdattiinpa peuralauma tai lastauduttiin traileriin. Abellona on kiima-aikojensa ulkopuolella todella vaivaton kisakaveri, joka matkustaa nätisti ja käyttäytyy vieraissa paikoissa fiksusti.

Ratsuna Abellona on kaikki käy-tyyppinen ja hyvin tasainen. Abellona ei koe suunnatonta paloa mihinkään, mutta tekee mielellään ja on herkkä ja kevyt ratsastaa. Abellona on kärsivällinen eikä ota nokkiinsa epäselvistäkään avuista, esimerkiksi turhan kovakätinen ratsastaja näkyy vain yleisilmeestä. Abellona on knabstrubeille tyypilliseen tapaan erittäin älykäs ja se oppii nopeasti uusia asioita, toki sekä hyvässä että pahassa, mutta mihinkään kenkkuiluun tamma ei ryhdy. Helpon A:n koulutemput se hallitsee ongelmitta. Tammalla on kolme tasaista, puhdasta askellajia, vaikkei se mikään liitokavio olekaan. Se ei ole loistelias, vaan miellyttävä perusratsu. Maastossakin Abellona on rento ja rauhallinen, katselee mieluummin maisemia kuin nelistää villisti harja hulmuten, vaikka silloin tällöin reipas kilpalaukka tekee hyvää ihan kaikille.

Esteillä Abellonan tasaisuus jatkuu: se hyppää mitä vain, mistä vain, hyvällä tekniikalla ja kapasiteettiakin on vaikka muille jakaa. Pikkuesteillä Abellona hyppää valtavia loikkia varsinkin aluksi, mutta tasoittuu kyllä kun ratsastaja osaa pyytää. Abellona on ketterä pikkutamma, joka kääntyy vaikka pennin päällä - haasteet ovatkin lähinnä vauhdin hallinnassa. Laukkaa saa kyllä pidennettyä kuka vain, mutta kiinni ratsastaminen on paljon vaikeampaa, ei toki mahdotonta. Maastoesteillä Abellona on sopivan varovainen, mutta rohkea hyppääjä. Se ei arastele turhia, mutta sillä on hyvä pelisilmä eikä se lähde uhkarohkeisiin yrityksiin.

Kiima-Abellonan kanssa ratsastaminen on yhtä taistelua. Tamma ei mielellään liikkuisi lainkaan, vaan jäkittää paikallaan, potkii ja vinkuu. Varsinkin muiden hevosten seurassa ratsastaminen on käytännössä mahdotonta, yksinään on joskus sentään jotain toivoa. Pahimpina päivinä kannattaa vain suosiolla unohtaa koko homma... (c. hapero)

Sukutaulu

i. Tristan knn, rntkkrj, 157cm	ii. Thureby knn, mtkkrj, 158cm	iii. Torador
		iie. Sonia
	ie. Hertha knn, rntkkrj, 150cm	iei. Gerlev
		iee. Hilda
e. Abelsen knn, rttkkrj, 154cm	ei. Hans knn, trt, 160cm	eii. Hamlet
		eie. Dobra
	ee. Agnete knn, rttkkrj, 149cm	eei. Osmann
		eee. Agnethe

Isä Tristan on Tanskassa elävä knabstrup-ori, joka on vaihtanut kotia elämässään joitain kertoja. Säkäkorkeudeltaan tämä ruunikontiikerinkirjava herra on 157cm korkea ja se edustaa selkeästi knabstrupien sporttisempaa tyyppiä. Tristan syntyi kasvattajallaan pienessä siittolassa, josta ori myytiin ratsukoulutuksen jälkeen kilparatsastajalle lähinnä esteratsastukseen. Tristan kilpaili menestyksekkäästi rataesteillä, mutta pienten onnettomuusten jälkeen ori myytiin toiselle siittolalle siitoskäyttöön. Jalostuskäytössä ori ei ole ollut vielä montaa kautta, mutta sen ensimmäiset varsat ovat osoittaneet potentiaalia monipuolisesti eri lajeihin.

Isänisä Thureby on maineikkaan tanskalaisen siittolan suosikkioreja, sillä ori on periyttänyt menestyksekkäästi todella hyvää liikettä, erityisesti sen ravin voi jo lähes tunnistaa näyttelykehissä. Thureby on itse 158cm korkea ja väriltään mustantiikerinkirjava. Rakenteellisesti ori on arvioitu II-kantakirjan arvoiseksi, ja siinä missä orin askellajeja kehuttiin, tuli tuomareilta eniten noottia joutsenkaulaisuudesta. Hyvillä tammavalinnoilla Thurebyn jälkeläisiltä tämä rakenneominaisuus on kuitenkin häviämässä ja orin varsat ovat hyvin sopusuhtaisia ja suosittuja ratsuja. Thurebyn kanssa ollaan keskitytty enemmän siitosuraan eikä ori ole nuoruuden ikävuosiluokkien lisäksi juurikaan kilpaillut.

Isänisänisä Torador oli aikoinaan löytö kevätmarkkinoilta, sillä tähän aikaan knabstrupien suosio oli nousemassa, mutta siittoloiden sijaan knabstrupeja löytyi enemmän yksityisiltä omistajilta parin suursiittolan ohella. Toradorin löysikin yksi aloitteleva siittolanomistaja, joka ihastui paitsi ruunikontiikerinkirjavan orin ulkonäköön niin myös sen todella hyvään luonteeseen. Hyvin puoliverityyppinen Torador oli säkäkorkeudeltaan 159cm korkea ja sen suvun puoliverisyys näkyi erityisesti ratsuominaisuuksissa. Torador kilpaili joitakin kenttäluokkia, mutta vähitellen siitosuran edetessä oria vietiin lähinnä enää koulukilpailuihin ja näyttelyihin. Varsoja nyt jo edesmennyt ori jätti parisenkymmentä, joista moni on perinyt sen hyvän ja rehdin luonteen. Isänisänemä Sonia on saman siittolan siitostamma kuin isänisänisä Toradorkin, mutta Sonia on myös syntynyt tässä siittolassa toisin kuin Torador. Sonia on omistajansa ensimmäisiä omia kasvatteja ja tamma eli koko elämänsä omistajaperheensä ympäröimänä. Hyvin herkkäluonteinen, mutta kiltti tamma oli säkäkorkeudeltaan päälle 150cm korkea ja väriltään mustantiikerinkirjava. Näyttelyissä Sonia palkittiin I-palkinnolla ja erityisesti sen sopusuhtainen ja kaunis pää sai usein kiitosta. Sonia kilpaili varsojen välissä pienissä seuraluokissa perheen lapsien ratsuina, mutta tamman pääpainoinen työ oli olla siitostammana. Sonia saikin elämässään kunnioitettavat kymmenen varsaa.

Isänemä Hertha on saanut nimensä sen toisen silmän vieressä olevasta täplästä, joka muistuttaa erehdyttävästi sydäntä. Hertha on ruunikontiikerinkirjava tamma, jolla on säkäkorkeutta tasan 150cm verran. Hieman pienemmästä koostaan huolimatta Hertha on kilpaillut menestyksekkäästi monessa lajissa, aina kenttäratsastuksesta rataesteisiin ja kouluradoille saakka. Herthalla on todella voimakas hyppy ja sen laukka on kokoiselleen hevoselle hyvin ilmava ja matkaavoittava. Siitokseen tamma päätettiin siirtää, kun aktiivinen kisaura loppui toistuviin ähkyihin ja erääseen läheltä piti –leikkaukseen. Herthan rakenne on hieman ponimainen, mutta kevyempien orien kanssa sen kaksi nykyistä jälkeläistä ovat kasvaneet emäänsä suuremmiksi ja kevyemmiksi.

Isänemänisä Gerley on maanviljelijäperheen vetohevonen, joka oli osana perheensä elämää monipuolisesti läpi oman elinkaarensa. Gerley hoiti niin kärryjen vetämisen, kynti pellolla auralla kun toimi perheen lapsien ratsuna. Ori oli lähes kimo väritykseltään varsinkin vanhemmalla iällä, mutta läheltä tarkastellessa näki erityisesti lapojen kohdalla rautiaantiikerinkirjavan värityksen vanhoilla päivilläkin. Gerleyn luonne oli todella herrasmiesmäinen, mikä huomattiin myös kylässä ja Gerleyn luona kävi tammoja vierailulla lähes joka kesä. Gerleyllä olikin monta kesää oma pieni laumansa hoidettavana, jonka jälkeläiset ovat sittemmin levittäytyneet Tanskassa knabstrupien sukuihin. Isänemänemä Hilda on pienikokoinen ruunikontiikerinkirjava tamma, joka eleli pienellä ratsastustallilla Tanskan pohjoisosassa. Hildan luonne oli veikeä ja hieman pirullinen, minkä vuoksi tamma opetti monet lapset ratsastuksen saloihin, sillä se ei antanut mitään ilmaiseksi, mutta totteli, kun ratsastaja näin osasi vaatia. Eläkepäivilleen Hilda myytiin eräälle vanhalle hoitajalleen, joka halusi teettää suosikkihevosestaan vielä varsan. Parin yrityksen jälkeen Hilda tulikin kantavaksi ja ehti viettää varsansa kanssa ensimmäisen vuoden, ennen kuin menehtyi ähkyn komplikaatioihin.

Abelsen on monelle ruotsalaiselle hevosalanihmiselle tuttu näky, sillä paitsi tamman rautiaantiikerinkirjava väritys on omiaan herättämään huomiota niin myös Abelsenin kimakat huudot turhan lähelle tuleville hevosille ovat jääneet mieleen koulukilpailuista. Vaikka tammalla on säkäkorkeutta vain 154cm, vaikuttaa se ison egonsa vuoksi paljon suuremmalta. Abelsen syntyi Tanskassa Thygesenin perheen omistamassa siittolassa, jossa korrektirakenteinen tamma sai ensimmäisen varsansa jo hieman ennen 4-vuotissyntymäpäiväänsä. Parin varsan jälkeen perhe kuitenkin ajatteli, että kipakkaluonteinen ja hyväliikkeinen tamma sopisi myös kilpailuihin ja lähes heti myynti-ilmoituksen ilmestyttyä tamman nykyinen omistaja Ruotsista tarjosi yli pyydetyn myyntihinnan ihastuttuaan Abelsenin ulkonäköön tulisesti. Tämä kaksikko on kilpaillut Ruotsissa lähinnä kouluradoilla niittäen sijoituksia helpoissa luokissa.

Emänisä Hansin tarina on siitä mielenkiintoinen, että se on syntynyt tanskalaisessa sirkuksessa. Molemmat orin vanhemmat ovat eläneet sirkuksessa esityshevosina, mutta kun ori syntyi, oli se sirkusväen harmiksi väritykseltään tummanrautias eikä ollutkaan perinyt tiikerinkirjavuutta isältään. Niinpä Hans myytiin heti vieroituksen jälkeen ja se päätyi yksityisomistukseen tanskalaiselle kilparatsastajalle. Omistajansa kanssa 160cm korkea ori kilpaili jonkun verran niin este- kuin koulukilpailuissa, kunnes eräs siittolan edustaja bongasi kisalistalta orin suvun ja rodun. Tämän jälkeen Hans liisattiinkin siittolalle pariksi kaudeksi siitosoriksi, sillä sen suvussa oli isän kautta paljon tunnettuja mutta harvinaisempia knabstrupeja. Ennen tätä Hans myös kantakirjattiin II-palkinnolla knabstrupien kantakirjaan.

Emänisänisä Hamlet eli koko isänsä tanskalaisessa sirkuksessa, jossa orin mustantiikerinkirjava väritys ja 162cm korkea säkäkorkeus ihastuttivat monia sirkuksessa kävijöitä. Hamletin bravuureja oli esityksissä sen espanjalainen käynti, jota ori mielellään esitti myös silloin, kun se ei ollut ohjelmassa. Hamlet oli luonteeltaan hyvin kiltti ja kujeileva ori, joka nappasi välillä sitä ihailemassa käyneiden lasten leteistä kiinni ja irvisti sen jälkeen, koska oli oppinut saavansa tästä usein herkkuja. Siitokseen Hamletia käytettiin elämän aikana vähän, mutta aina välillä sirkuksen ollessa kaupungissa pidempään, kysyivät lähitilojen kasvattajat orista astutuksia. Emänisänemä Dobra on myöskin sirkuksessa lähes koko elämänsä elänyt tamma, jonka uskotaan olevan puhdas knabstrup, vaikka väritykseltään onkin rautias. Tätä teoriaa tukee tamman päätyminen sirkukseen samoihin aikoihin kuin emänemänisä Hamlet, sillä tämä kaksikko ostettiin sirkukseen konkurssipesästä yhdessä. Dobran tehtävä oli toimia sirkuksessa talutusponina, sillä säkäkorkeutta tammalta löytyi vain piirun verran yli ponirajan ja luonteeltaan neiti oli maailman kiltein otus. Välillä tamma oli myös lipunmyynnissä, jossa kävijät saivat ottaa lippunsa tamman roikottamasta lippukorista. Varsoja Dobralla teetettiin kaksi kappaletta, joista toinen valitettavasti menehtyi varsomisessa emänsä kanssa.

Agnete on Thygesenin perheen siittolan luottotamma, joka edustaa selkeästi enemmän knabstrupien ponimaisempaa tyyppiä. Vain 149cm korkea rautiaantiikerinkirjava tamma on siittolan niin sanottua A-emälinjaa, mikä tarkoittaa, että Agnete polveutuu siittolan ensimmäisestä ostetusta tammasta, jonka kaikki kotiin jääneet tammajälkeläiset ovat nimetty a-kirjaimella. Agnete aloitti kuitenkin siitostamman uransa vasta hieman myöhemmin, sillä tamma sattui olemaan juuri sopiva perheen lasten näyttelyponiksi, kun nämä innostuivat mini handler –luokista. Agnete onkin niittänyt varmaan eniten näyttelypalkintoja tilalla ja tamman karsinanovi pursuaa erilaisia ruusukkeita. Kantakirjauksestakin kotiin oli tuomiseksi kirkas I-luokan rusetti. Sittemmin tamma on saanut jo hienot kahdeksan varsaa.

Osmann on valjakossa kilpaillut ori, jolta säkäkorkeutta löytyy 152cm verran ja väritykseltään herra on rautiaantiikerinkirjava. Osmann on pienen yksityistallin ainoa siitosori, jonka kanssa ollaan kilpailtu ahkerasti kantakirjauksen ja näyttelyiden ohella. Siitoskäytössä Osmann on vain luonnollisesti, sillä pienen tallin resurssit eivät riitä siemennykseen ja orin on haluttu keskittyvän siitoskauden ulkopuolella kilpailemiseen. Kysyntä orilla on kasvanut kilpailuissa menestyksen myötä paljon ja välillä on ollut kausia, ettei Osmann ole pystynyt ottamaan vastaan kaikkia tammoja. Jälkeläisilleen Osmann on jättänyt paljon kapasiteettia myös valjakkokilpailujen ulkopuolelle ja moni orin varsoista on ratsuluokissa hyvin pärjänneitä. Emänemänemä Agnethe on Thygesenin perheen siittolan toisen polven siitostamma A-emälinjasta. Ponikokoinen Agnethe on mustantiikerinkirjava väritykseltään. Rungoltaan tamma on hieman pitkä ja matalaselkäinen, minkä takia Agnethe ei ole saanut aivan niin paljon varsoja, kuin tallin parempirakenteiset tammat. Neidin neljästä varsasta kaksi eivät kuitenkaan perineet lainkaan emänsä suurimpia rakennevirheitä ja ne ovat nyt hyvin suosittuja sukunsa puolesta Tanskassa. Luonteeltaan Agnethe oli kuitenkin todella hyväluontoinen, minkä vuoksi perhe ei koskaan myynyt tammaa pois, vaikka sen siitosura lopetettiinkin hieman aikaisemmin kuin toisten tammojen urat. Agnethe saa nyt laiduntaa rauhassa kotitilallaan ja tyttärensä jatkaessa emälinjaansa. (c. Assi)

Saavutukset

Kilpailutulokset

11.03.2016 KRJ Härdelli, Helppo A, 5/30 14.03.2016 KRJ Härdelli, Helppo A, 2/30 19.03.2016 KRJ Härdelli, Helppo A, 5/30 21.03.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 1/30 27.03.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 5/30 28.03.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 4/30 01.05.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 5/30 02.05.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 3/30 03.05.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 5/30 06.05.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 2/30 12.05.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 1/30 15.05.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 3/30 20.05.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 3/30 21.05.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 2/30 23.05.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 3/30 25.05.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 3/30 26.05.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 1/30 04.06.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 3/30 07.06.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 5/30 09.06.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 4/30 09.06.2016 KRJ Härdelli, Helppo B, 4/30 23.09.2016 KRJ Härdelli, Helppo A, 1/50 11.10.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 4/40 12.10.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 1/40 14.10.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 5/40 16.10.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 2/40 17.10.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 1/40 19.01.2017 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 2/30 12.02.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 3/100 15.02.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 6/100 15.02.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 4/100 17.02.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 7/100 18.02.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 5/100 18.03.2017 KRJ Fjellgård, Helppo A, 5/100 12.04.2017 KRJ KK Lapland, Helppo A, 3/30 14.04.2017 KRJ KK Lapland, Helppo A, 2/30 16.04.2017 KRJ KK Lapland, Helppo A, 2/30 21.04.2017 KRJ KK Lapland, Helppo A, 4/30 22.04.2017 KRJ KK Lapland, Helppo A, 5/30 23.04.2017 KRJ KK Lapland, Helppo A, 1/30 24.04.2017 KRJ KK Lapland, Helppo A, 3/30 25.04.2017 KRJ KK Lapland, Helppo A, 3/30 27.04.2017 KRJ KK Lapland, Helppo A, 2/30 / 43 sijoitusta

02.07.2017 ERJ Gestüt Helmwald, 120cm, 1/40 03.07.2017 ERJ Gestüt Helmwald, 120cm, 5/40 05.07.2017 ERJ Gestüt Helmwald, 120cm, 4/40 05.07.2017 ERJ Gestüt Helmwald, 120cm, 3/40 10.07.2017 ERJ Gestüt Helmwald, 120cm, 3/40 13.07.2017 ERJ Gestüt Helmwald, 120cm, 5/40 15.07.2017 ERJ Gestüt Helmwald, 120cm, 4/40 18.07.2017 ERJ Gestüt Helmwald, 120cm, 2/40 11.08.2017 ERJ Prime Sporthorses, 120cm, 1/24 26.08.2017 ERJ Raatteen Suomenhevoset, 110cm, 5/30 01.09.2017 ERJ Kilpakeskus Chermia, 110cm, 4/30 03.09.2017 ERJ Kilpakeskus Chermia, 120cm, 2/28 03.09.2017 ERJ Zurück, 120cm, 1/30 04.09.2017 ERJ Kilpakeskus Chermia, 110cm, 4/30 05.09.2017 ERJ Kilpakeskus Chermia, 120cm, 4/28 06.09.2017 ERJ Kilpakeskus Chermia, 120cm, 5/28 07.09.2017 ERJ Kototalli, 120cm, 1/27 08.09.2017 ERJ Kilpakeskus Chermia, 110cm, 4/30 09.09.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 1/30 09.09.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 3/30 10.09.2017 ERJ Kilpakeskus Chermia, 110cm, 3/30 11.09.2017 ERJ Hengenvaara, 100cm, 3/100 11.09.2017 ERJ Hengenvaara, 100cm, 9/100 12.09.2017 ERJ Hengenvaara, 100cm, 8/100 13.09.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 3/30 14.09.2017 ERJ Tuulenpesän Kartano, 120cm, 1/27 17.09.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 4/30 18.09.2017 ERJ Zurück, 120cm, 4/30 19.09.2017 ERJ Hengenvaara, 100cm, 4/100 19.09.2017 ERJ Priton Budyonnys, 120cm, 1/27 20.09.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 5/30 21.09.2017 ERJ Zurück, 110cm, 3/30 23.09.2017 ERJ Zurück, 110cm, 5/30 25.09.2017 ERJ Zurück, 110cm, 4/30 25.09.2017 ERJ Zurück, 110cm, 4/30 30.09.2017 ERJ Zurück, 110cm, 4/30 09.11.2017 ERJ Team J&K, 120cm, 3/27 10.11.2017 ERJ Team J&K, 120cm, 5/27 12.11.2017 ERJ Team J&K, 120cm, 5/27 13.12.2017 ERJ KK Litt, 120cm, 5/27 15.12.2017 ERJ KK Litt, 110cm, 3/38 23.12.2017 ERJ Gestüt Helmwald, 110cm, 3/30 / 42 sijoitusta

Päiväkirja

Estevalmennus 28.12.2020, valmentajana Miltsu
Kuinka ihana Peppi Pitkätossun pilkkuhevonen minulla olikaan tänään valmennettavana! Abellona knabstrup ja sen ratsastaja Vibaja pääsivät päivän estevalmennuksessa hyppäämään erilaisia sarjoja.

Ennen hyppäämisen aloittamista ratsukko sai kuitenkin verrytellä ravi- ja laukkapuomeilla joita oli niin suoralla uralla, kuin kaarevilla linjoilla. Ravissa ratsukon työskentely puomeilla oli hyvin sujuvaa ja hallittua, mutta laukassa varsinkin kaarevilla linjoilla puomit siirtyivät aina ajoittain. Abellonalla olisi ollut hieman tarpeettoman paljon menohaluja, tamma ajautui kaarevilla linjoilla aina puomien ulkoreunalle ja silti askel ei olisi aina mahtunut väleihin.

Hypyt aloitettiin matalemmilla estesarjoilla, normaaleilla hevosväleillä. Puomien muuttuessa esteiksi, Abellona alkoi käydä hieman malttamattomaksi. Vaikka Vibaja oli saanut hieman paremman kontrollin tammaan ja ratsukko tuli sarjoille sopivassa temmossa, Abellona tahtoi jättää yhden askeleen välistä ja hyppäsi kaukaa ja korkealle, jolloin koko loppusarjasta tuli hankalampi, kun Vibaja joutuikin ratsastamaan laukkaa eteen seuraaville esteille.

Abellonan intoillessa, päätin muuttaa sarjoja niin, että matalemmalla sarjalla väli oli pidempi ja tein toisen sarjan korkeampana mutta lyhyemmillä väleillä. Tälläiset sarjat olivat selkeästi tälle ratsukolle parempi ratkaisu. Abellonaa ei paljon tarvinnut matalalle sarjalle ratsastaa eteenpäin, tamman laukka kun venyi lähes luonnostaan ja hypyt osuivat kohdalleen. Olin odottanut, että korkeampi sarja jolle ratsukko joutuisi lähestymään kootussa laukassa, olisi tuottanut hieman haasteita mutta olinkin ollut väärässä. Yllättäen Vibaja saikin koottua tamman laukkaa aika hyvin ja ratsukko lähestyi sarjaa pienessä, mutta voimakkaassa laukassa josta siro Abellona hyppäsi kissamaisen notkeasti esteiden yli. Sarjan väleissä laukka piteni hitusen, mutta askel sopi vielä väleihin. Uudella yrityksellä kummatkin sarjat sujuivat jo ja päätimme lopettaa tähän.

Abellona vaikutti tämän valmennuksen perusteella kyllä todella mukavalta hevoselta. Sirohko tamma hyppäsi kissamaisen ketterästi ja laukkaankin löytyi kontrolli. Oli valtavan mukavaa valmentaa ratsukkoa, jolla ei kovin isoja ongelmia tuntunut olevan!

Päiväkirja 09.11.2023, hoitajana dani
Viime aikoina omien hevosteni menestys varsinkin koulukentillä on ollut surkeaa ja tilanteen korjaaminen on tuntunut vaikealta. Valitin tästä Vibajalle, joka esitteli ratkaisun ongelmaani - mitä jos ottaisin vähän etäisyyttä omiin hevosiini, ja tulisin testaamaan Maldwyniin yhtä hänen leppoisimmista kouluratsuista, Abellonaa? Vibaja pitäisi tunnin, jonka aikana saisin aloitettua ikään kuin puhtaalta pöydältä uuden hevosen kanssa. No eipä siinä muuta kuin tuumasta toimeen ja matkustamaan Iso-Britanniaan.

Yllätyin, millainen hevonen oli vastassa. Iso dalmatialainen! Vibaja vakuutti, että erikoisemmasta ulkonäöstään huolimatta Abellona tarjoaisi masentuneelle kouluratsastajalle täydellisen maadoittavan ja korjaavan kokemuksen. Ja saatoin todella tuntea traumojen hälvenevän jo sillä hetkellä, kun kipusin valmiiksi varustetun tamman kyytiin ja se ei välittömästi yrittänytkään sännätä alta pois, vaan jäi kiltisti seisomaan paikoilleen. Edes satulavyötä kiristäessä tai jalustinhihnoja säätäessä Abellona ei pullikoinut vastaan. Vasta käskystä eteenpäin tamma alkoi harppoa rennosti kohti uraa ja löysi paikkansa sieltä alkukäyntien ajaksi.

Tunnin aikana keskityttiin ihan perus tekemiseen. Rauhallinen Abellona kuunteli apuja tarkasti ja koitti parhaansa mukaan tarjota sitä mitä pyydettiin - alkamatta kuitenkaan liikaa ennakoida tai ylitulkita perunasäkkinä kyydissä hytkyvän allekirjoittaneen liikkeitä. Tamma selvästi osasi suodattaa ylimääräisen kohinan. Teimme paljon erilaisia siirtymisiä sekä tarkkuutta vaativia kiemurauria, voltteja ja ympyröitä - lopulta tietenkin yhdistäen nämä kaksi. Abellona toimitti virheettömästi, kun vaan kuski osasi tarkasti ja oikein pyytää. Tamma todellakin oli juuri niin tasainen ja kiltti, kuin Vibaja oli etukäteen hehkuttanut. Ei liian osaava ja säpäkkä, ettei perusratsastaja uskalla tehdä mitään, mutta tarpeeksi kokenut konkari, ettei ottanut virheistä itseensä ja pystyi tukemaan hieman huonompaa kuskia.

Loppukäynneille poistuimme kentältä ja kävimme kiertämässä Maldwynin tilukset. Abellona kulki rennosti eteenpäin pitkin ohjin, eikä kertaakaan tullut fiilistä, että täytyisi tarttua kauhukahvaan - hyvä niin, sillä eihän sellaista edes tamman satulassa ollut.