| virallinen nimi | Antelope H | saavutukset | ERJ-I |
| rotu, sukupuoli | westfalen, tamma | painote | estepainotteinen |
| väri, säkä | ruunikko, 171 cm | koulutustaso | va B, 160cm |
| syntynyt | 12.07.2005 | kasvattaja | Johnston Co, GER |
| rek nro. | VH01-048-6894 | omistaja | Vibaja (VRL-00727) |
Antelope H tutuille vain Antti on kaunis katseenvangitsija. Antti saapui meille suoraan kasvattajaltaan Saksasta. Antti oli ennen kotiutumistaan varsin hankala tapaus: tamma ei tullut toimeen muiden hevosten saatika sitten ihmisten kanssa. Nyt asiat ovat kuitenkin jo paremmin ja neiti yllätti meidät positiivisesti. Ponnistusvoimaa ja tekniikkaa kaverilta löytyy yhtälailla kuin kokoakin, joten eiköhän tulevaisuudessa pyritä ainakin 150cm-radoille.
Antti on poikamaisesta lempinimestään huolimatta kova diivailija, mutaisiin tarhoihin varotaan menemästä ja harjatakin saa vain silkkihansikkain. Joka tapauksessa, kaveri on erittäin kiltti - vähän ylikilttikin välillä. Hän antaa virheet helposti anteeksi ja jättää niskojen nakkelemisen muille lajitovereilleen, jonka vuoksi tamma onkin kovin erakkomainen. Iloinen ja pirtsakka Antti on myös varsin innokas oppimaan - pahatkin tavat.
Ratsastettaessa Antti kulkee jo suuremmitta ponnisteluitta nätisti. Mikäli tamman kuitenkin haluaa saada kulkemaan todella hienosti, saa sen eteen ennemmin tai myöhemmin tehdä paljon työtä. Kouluratsuna Antti on kyvykäs, sillä hänellä riittää intoa liikkua reippaasti ja taipumusta elastisuuteen. Se tekee hänestä myös hyvän hyppääjän - sillä neidin olemusta on helppo koota ja päinvastoin. Esteillä Antti on elementissään - vaikka kouluradatkin sujuvat. Tavallisesti Antti hieman innostuu, kun hypätään, mutta pysyy kuitenkin käsissä.
Matkustajana Antti on rauhallinen. Hän matkaa mielellään ja joskus tuntuu, että tamma oikein juoksee kuljetusautoon. Vaikka Antti onkin omissa oloissaan viihtyvä, tamma on matkakumppaneitansa kohtaan sävyisä eikä yleensä riitele vihamiehensäkään kanssa. Kisapaikoilla Antti on pirtsakka ja usein vähän tavallista enemmän jännittynytkin. Radalla kuitenkin jännitys hiipuu onneksi hieman, kun esteet tulevat näkyviin.
|
i. Lore westf, m, 172cm |
ii. Le'roy westf, m, 170cm | iii. Littletim |
| iie. Ricci | ||
|
ie. Tarneta westf, trn, 167cm | iei. T'Arkan | |
| iee. Fascal | ||
|
e. Antenna H westf, prt, 164cm |
ei. Radiowave westf, rn, 168cm | eii. Mr. Rudelweiss |
| eie. Arineta | ||
|
ee. Ury westf, prt, 161cm | eei. Aracnofobic | |
| eee. Unreal |
Antelope H:n isä, lihaksikas ja virtaviivainen musta ori, Lore oli aikamoinen pettymys jalostusorina. Ori menestyi hyvin esteradoilla ja omasi muutenkin hyvät näytöt, mutta jätti lähes poikkeuksetta vain harrastetason hevosia. Toisaalta tähän on vaikuttanut myös orin saama tammamateriaali, joka ei aina ollut sieltä ihan kärkipäästä. Jostain kumman syystä tämä ori ei vakuuttanut niitä kaikkein parhaimpia kasvattajia tammoineen. Luonteeltaankaan herra ei ollut pahanomainen, vaan nautti työskentelystä ja hyppäämisestä. Lore lopetettiin jalkavamman takia ollessaan 23 –vuotias.
Loren isä Le'roy oli komea musta ori, joka kilpaili pääasiassa kenttäradoilla menestyen ihan parhaimmassa kärjessä. Ori omasi hienot liikkeet ja hyvän määrän hyppykapasiteettia. Jalostukseen oria käytettiin sekä este, että kenttäpuolellakin ja orin jälkeläiset ovat menestyneet kiitettävästi kummankin lajin alaisuudessa. Ori kuitenkin tuntuu olevan joidenkin mielestä "kummitus" estehevosen suvussa, kun ei itse ole estehevonen. Onneksi on ihmisiä, ketkä ymmärsivät oriin kapasiteetin ja lahjat, eikä ori jäänyt käyttämättä jalostuksessa. Roy menehtyi luonnollisesti karsinaansa ollessaan 27 –vuotias.
Ori Littletim oli myös kenttäpainotteinen musta ori, jolta kapasiteettia löytyi. Ori ei koskaan sijoittunut kilpaillessaan suurien nimikkeiden perään, mutta kansallisella tasolla sijoittui kiitettävästi. Littletim periytti kilpailuhenkeään, mutta myös toisaalta uhmakasta luonnettaan, jonka vuoksi se ei itse päässyt huipulle saakka. Ori sopi hyvin tammoille, jotka kaipasivat sitä jotain. Littletim lopetettiin 18 -vuotiaana maastoesteosuudella sen kompastuessa pahasti esteellä, murtaen jalkansa.
Poikamaisen kuuloinen Ricci oli varsin virkeä tapaus. Tämä esteille painottunut neitokainen heräsi eloon esteillä kuin tykin kuula. Se oli ihailtavaa katseltavaa kansallisilla tasoilla, kun tämä pienehkö ketterä tamma lensi esteiden ylitse. Tammasta tuli hetkessä tunnettu ja sen jälkeläisistä sai pulittaa melkoisia summia. Ricci siirtyi jalostuskäyttöön 14 –vuotiaana. Sille syntyi melkeinpä joka vuosi jälkeläinen, kunnes se menehtyi 24 –vuotiaana, varsan jäädessä pahasti jumiin synnytyksessä.
Loren emä Tarneta puolestaan oli paitsi loistavalla luonteella ja kilpailuhalulla varustettu hevonen, myös hyvä periyttäjä. Tämä kuvan kaunis ja elegantti tummanruunikko tamma jättikin useita yli 140cm esteratojen hyppääjiä hyvistä isälinjoista. Tamma itse parhaimmillaan kilpaili 130cm:n tasolla, mutta jännevamma katkaisi tamman hyvin alkaneen nousujohteisen kilpauran. Vammaa hoidettiin huolella ja tamma jäi jalostuskäyttöön omistajalleen. Vanhuuden päivinä jalka alkoi kuitenkin oireilla, joten tamma lopetettiin 26 –vuoden ikäisenä.
Herrasmies T'Arkan oli hyvinkin kasvattajansa mieleen. Tämä esteratojen kuningas eli pitkän elämänsä ainoastaan kasvattajallaan, koska ei hän tästä oriista tahtonut luopua. Herran kilpaura nousi nopeasti ihmisten korviin ja se sijoittui lähes jokaisessa kilpailuissaan vähintään kymmenen parhaan joukkoon. Ori osallistui myös aikoinaan MM – kilpailuihin ja sijoittui siellä kolmanneksi. T'Arkan periytti hyvää kilpailuhenkeä, mutta sen kahdesta sadasta jälkeläisestä ainoastaan pieni määrä ylsi isänsä tasolle saakka. Ori menehtyi vanhuuteen 27 –vuotiaana.
Neitokainen Fascal ei ollut kauneimmasta päästä oleva hevonen. Tamma itsessään omasi melko suuria rakennevirheitä ollen ruma ankanpoikainen, mutta sen jälkeläisnäyttö yllätti omistajansa suuresti. Luullessaan saavansa toisen sekasikiön, omistaja saikin itselleen upeita varsoja, jotka yllättivät potentiaalillaan ja rakenteellaan useita ihmisiä. Fascal palkittiin jälkeläisnäytöllään parhaimmistoksi ja vaikka tamma itsessään ei lähes kilpaillut laisinkaan, sen jälkeläisnäyttö oli kaiken sen arvoista.
Antelope H:n emä Antenna H on punarautias tamma, joka kilpaili pääasiassa 150-160cm esteradoilla menestyen ihan kohtuullisesti vaikka suurimmat voitot jäivätkin saamatta. Kilpauransa jälkeen tamma siirtyi jalostukseen ja on jättänyt varsinkin hyviä tammajälkeläisiä esteradoille ihan sinne 150cm luokkiin. Ajan kanssa nähdään onko tämä tamma haluttu nimi emälinjassa. Lempeän luonteensa puolesta luulisi tamman olevan haluttua linjaa myös. Antenna viettää eläkepäiviään ja on jättäytynyt myös jalostuskäytöstä.
Antenna H:n isä Radiowave oli yhdysvaltalaisomistuksessa ollut ruunikko ori, joka kilpaili kouluratsastuksen parissa, mutta on päinvastaisesti jättänyt paljon hyviä estehevosia. Ori itse omasi hyvien liikkeidensä lisäksi kyllä hyppykapasiteettia, mutta omistaja jostain kumman syystä halusi tästä orista kouluhevosen vaikka oman sukunsa puolesta olisi ollut enemmän estepainotteinen. Kouluhevosten jalostuksessa ori osoittautuikin pienoiseksi pettymykseksi sillä yksikään orin jälkeläisistä ei yltänyt edes isänsä tasolle. Muutamista sen jälkeläisistä pääsi kilpailemaan kenttäpuolella, jossa varsojen lahjat pääsivät esille. Wave lopetettiin ähkyn takia 24 –vuotiaana.
Tuholais Mr. Rudelweiss oli kyllä oman aikansa puhuttu ori, mutta ei välttämättä niin hyvässä mielessä aina. Luonteeltaan tämä äksyläinen näykki ihmisiä tilaisuuden tullen ja kunnioitus uupui kovasti ihmistä kohtaan. Aina välillä sai kavioita väistää. Ori meinattiin ruunata, mutta yhden kilparatsastajan ostaessa sen, oriin potentiaali huomattiin. Kilpapaikoilla herra oli aivan mahdoton, mutta ratsastajan päästessä selkään, siitä kehkeytyi jopa yhteistyöhaluinen. Vaikka ratsastajan piti olla hieman kovakätinen radoilla, niin ori hyppäsi aina 160 cm tasolla menestyen lupaavasti. Tamman omistajat olivat alussa epäluuloisia, mutta osoittautui, että harva varsoista sai isän luonteen.
Kovapäinen Arineta ei ehkä ollut mahdollisimman hyvä morsian äksylle oriille, mutta Radiowavesta kehkeytyi jotain aivan muuta. Arineta oli melko epäluuloinen yhden ihmisen kenttähevonen, joka yllättävää kyllä, mutta menestyi parhaiten koulussa. Tamma hyppäsi hyvällä tekniikalla, mutta koulussa siitä saatiin enemmän irti. Aina ei menty ratsastajan ohjeiden mukaan, mikäli tämä teki pienenkin virheen, josta tamma otti herneen nenäänsä. Kapasiteettia kuitenkin löytyi, vaikka luonne ei välttämättä ollut paras mahdollinen. Sen viidestä jälkeläisestä muutama kilpaili kentässä ja esteillä, sekä yksi koulussa. Tamma menehtyi vanhuuteen 25 –vuotiaana.
Antenna H:n emä Ury oli Grand Prix -tason hyppyhevonen, joka keräsi paljon meriittejä kansainvälisiltä radoilta. Muutamia isompia voittoja tamma keräsi niin Euroopassa, kuin Yhdysvalloissakin. Tamman kilpaura oli hyvin nousujohteinen, mutta jostain kumman syystä omistaja teki ratkaisun siirtää Ury jalostukseen vaikka varmasti tammalla olisi ollut vielä annettavaa kilpaurallaan. Päätös jalostukseen siirtämisestä ei ollut lopulta niin huono ratkaisu, sillä tamma ehti saamaan useamman hyvin hyppäävän jälkeläisen aivan sinne GP-tason tuntumaan. Eivätkä varsat olleet halvimmasta päästä, omistajan huomatessaan niiden kapasiteetin.
Aracnofobic oli varsin haluttu nimi sukutaulussa, tai on se varmaan edelleenkin jossain määrin. Oriin kapasiteetti ja luonne yhdistivät tästä hevosesta upean kansainvälisen esteratsun, jolta ei menestystä puuttunut elämänsä aikana. Se osallistui useampaan kovanluokan kilpailuihin, myös voittaen niistä jokusen. Ilman sijoittumista niistä ei kuitenkaan lähdetty. Aracnofobic myös periytti hyvin kapasiteettiaan jälkeläisilleen ja sen vaikutus suvuissa huomataan vieläkin, vaikka herran nimi kuultaisi kolmannessakin polvessa.
Unreal ei ollut ihan nimensä veroinen tamma, koska tamma ei yllättänyt sen kummemmin missään. Tamma pääsi kilpailemaan kansallisella tasolla muutaman kerran, mutta jäi sijoittumatta, joten omistaja päätti siirtää hevosen jalostuskäyttöön. Satunnaisesti omistajan tyttäret liikuttivat tammaa ja osallistuivat sillä pieniin estekilpailuihin. Tamma oli hyvä opetushevonen nuorille ratsastajille. Unrealille valittiin oriit tarkkaan ja lopputuloksena oli hyvin menestyneitä jälkeläisiä, jotka varmasti päihittivät emänsä kilparadoilla. Hyvää luonnettaan neitokainen kuitenkin periytti. (c. alhippa & vibaja)
| westf tamma | Gazelle SWA | s. 04.04.2007 | 56 sij. | i. Walzertänzer |
| westf ori | Warcraft SWA | s. 20.05.2007 | 56 sij. | i. Walzertänzer |
| westf tamma | Anteater SWA | s. 23.09.2012 | 56 sij. | i. Fredsion |
| westf ori | Armageddon SWA | s. 13.12.2014 | i. Pantenonix |
ERJ-I - palkittu uusinnassa syyskuussa 2014 (12 + 50 + 20 + 15 + 10 = 107p)
29/09/2005 - ERJ - Fleur Ecurie - 120-130cm - 3/1816.08.2014
Antelope on tarkoitus viedä uusintatilaisuuteen laatuarvosteluun, toivoen tietenkin ensimmäistä palkintoa, mutta se jääköön nähtäväksi. Nyt keskityttäisiin hevosen treenaamiseen, jotta tamma olisi parhaimmillaan tilaisuudessa. Tämä vanha muori on ollut kyllä liikunnalla, jottei se menettäisi kaikki lihaksiaan, kun muutama jälkeläinen olisi vielä tarkoitus sille teettää. Tänään olisi pieni uintiharjoituksen aika. Menimme yhdessä tamman kanssa hyvä ystäväni Chrisin luokse. Hänellä on pienimuotoinen kuntoutussektio tallinsa vieressä, josta löytyy pyöreä uintikuja, sekä lisäksi hieman monia muitakin upeita nykylaitteita. Kuitenkaan itse en viis veisannut mistään sellaisista, mutta se uintikuja oli kyllä melkoisessa käytössä aina Kingsin hevosilla. Antelope oli puunattu kuntoon jo kotitallilla, vaikka ei siihen tarvetta olisi ollut hevosen kastuessa. Tamma laskeutui hevosautosta rauhallisesti, mutta osoitti äänellään saapuneensa paikalle. Vastauksiakin se sai vastineeksi muilta hevosilta, varsinkin oreilta. Talutin tamman suurta rakennusta kohti. Tamma haisteli ilmaa ja katseli silmät pyöreänä, vaikka paikka oli sille entuudestaan jo tuttu. Vesikuja alkoi melko nopeasti sisään päästyämme. Pysäytin hevosen ja vaihdoimme narun hieman pidempään liinaan. Antelope selkeästi nautti vedessä olemisesta ja ui oikein tarmokkaasti. Kujan päätyttyä tamma nousi vedestä ylös ja alkoi kauhoa sitä etujalallaan. Noh noh muori, tokaisin. Muutamat uintireissut uudestaan ja olisimme valmiit. Loimi päälle ja matka kohti Kingsiä takaisin. Kotosalla tamma pääsi karsinaan lepäämään ja saikin muutaman omenan hyvästä käytöksestä.
25.08.2014
Tänään oli vuorossa hieman esteillä treenaamista, jotteivät vanhat opit menisi hukkaan. Tosin mihin ne hukkaan menisivät, kun tämä mummo hyppää edelleen loistavasti eläkepäivilläänkin. Hain tamman tarhasta ja kuten aina, puhdas neitokainen siellä jo odotteli. Antti oli hieman vaisun oloinen koko hoitotoimenpiteiden aikana, mutta taluttaessani neitokaista kohti kenttää, alkoi energiataso nousta kummasti. Olin jo valmiiksi koonnut kentälle muutamia esteitä, kaksi 130 cm okseria, muutamat 110 cm pystyt ja yksi 150 cm sarja. Haastetta vain suoraan peliin näillä korkeuksilla. Verryttelin Anttia rauhassa jokaisessa askellajissa, suuntaa vaihtaen. Hevonen itse oli esteiden kohdalla hieman menossa jo hyppäämään, mutta ehei, ei hypätä omin nokkineen. Aloitimme 110 cm pystyillä rauhallisesti edeten. Antti hyppäsi varsin ponnekkaasti ja ilmavaraa jäi kunnolla, meinasi myös ratsastaja menettää tasapainon siitä kaninloikasta. Taisi neitokainen luulla, että hypättäisiin GP tasoa. Kunhan pystyesteet olivat hallussa, pääsimme myös hyppäämään muita esteitä. Sarjalle edetessä piti hieman pidättää tiukemmalla kädellä ja rauhoitella tammaa, jotta oikea laukkamäärä mahtuisi esteiden väliin. Tamma oli hyvin kuulolla ja hypyt onnistuivat mallikkaasti, vaikkakin pari kertaa kolahti hieman, kuitenkaan tiputtamatta. Loppuverryttelyssä Antti toimi todella yhteistyön hengessä ja en voinut kuin ratsastaa hieman koulua sen kanssa lopuksi, tamman mennessä niin upeasti. Päivä oli varsin onnistunut ja olin todella tyytyväinen tämän päiväseen suoritukseemme.
26.08.2014
Antelopen eilinen treenipäivä meni varsin pirteästi, joten tänään ajattelin ensin puuhastella maastakäsin ja hypätä sitten hevosen selkään ilman satulaa ja mennä kentällä. Antti oli puunattu minulle jo valmiiksi, kun tallitytöillä ei tuntunut olevan parempaakaan tekemistä, joten saivat puunata rauhassa hevosia. Antti hörisi, kun saavuin karsinan luokse. Olin hakenut valmiiksi suitset ja huovan, sekä loimivyön. Varustin tamman rauhassa, kun ei minulla mikään kiire tämän jälkeen ollut. Mitä nyt muutama miljoona asiaa, mutta kaikki aikanaan, ajattelin. Köpöttelimme kentälle päin, tai noh Antti sipsutteli omassa tahdissaan innostuneen oloisena. Päästin neidon kentällä vapaaksi ja kuin ohjus, se ampaisi matkaan. Juoksuttelin tammaa jonkun tovin kentällä ja hevosen pysähtyessä lähdin kävelemään rauhallisesti poispäin. Antti ei oikein ymmärtänyt, että tarkoituksena oli seurata ihmistä, joten toistimme muutaman kerran saman asian. Tamma viimein hokasi jutun juuren ja lähti seuraamaan. Lopulta tamma seurasi minua kuin hai laivaa, eikä sillä ollut hätiä mitiä, pientä luottamus treeniä ennen laatuarvostelua. Lopulta nousin hevosen selkään, tuolilta ponnistaen. Vaikka itse olenkin pitkä, niin kyllä tämä reilu 170 cm elukka on niin jumalattoman korkea. Kannustin hevosen reippaaseen käyntiin ja teimme hieman painoharjoituksia. Kallistelin itseäni puolelta toiselle ja tamma seurasi hyvin liikkeitäni. Ravissa teimme saman harjoituksen. Pidin ohjat hyvin rentona ja annoin tammalle lähinnä painoapuja. Laukassa Antti oli hieman eri mieltä kaikesta, joten nappasin ohjista tukevamman otteen ja pidätteiden avulla mentiin. Loppupäivästä minulla olisi taatusti takapuoli ja vatsalihakset kipeänä.
08.09.2014
Kiimapäivä, voi hyvä luoja, ajattelin. Usein tamma on varsin säyseä, eikä neidosta huomaa onko sillä kiima vai ei. Nyt se sitten näin loppuvuodesta hankkiutui kiimaan, ensimmäistä kertaa näin myöhään. Noh tätä saisi nyt sitten kestää useita päiviä, koska Antti on ihmeen kärttyinen. Se aristaa takaosaansa ja ruikkii pitkin seiniä. Ei toivoakaan, että kamalan näköiset jäljet saisi pestä pois takajaloista. Onneksi laatuarvosteluun on vielä päiviä aikaa, joten toivottavasti neitokainen rauhoittuu. Tänään saisi olla kunniakas vapaapäivä, koska minä en ainakaan uskaltanut mennä lähellekään tamman selkää ja sen herkkää takapäätä, jota neitokainen nyt varsin piti omassa kuplassaan. Naurahdin ääneen, takapuoli kuplassa, en voinut kuin nauraa taas ääneen. Yritin hieman pestä Anttia sen verran, kunnes takajalat rupesivat nousemaan sitä korkeutta, että nyt loppui pesu. Loimi vain niskaan ja ulos syömään päivällistä. Tamman takajalat näyttivät edelleen kamalilta, mutta kiitin kyllä ylempää luojaa siitä, ettei Antti ole kimo. Tamma mässäsi heiniään tyytyväisen näköisenä, mutta kumma, että syöminen keskeytyi aina, kun ori meni ohitse. Voi sitä huudon määrää. Illan suussa tamma olikin jo kuivunut sopivasti ja harjasin sen vielä, ennen kuin iltaruokinta suoritettaisiin. Korvat takana ja ilme kuin porkkana olisi viety, noh olihan tämä kaunis tamma näköjään joskus äreän tympeän näköinen.
20.09.2014
Viimeisiä päiviä viedään, kun laatuarvosteluun on vain reilu viikko aikaa. Loppukiri tulee ja tammaa on valmisteltu tähän uusintatilaisuuteen paljon paremmin kuin viime kerralla. Olihan siinä hieman ratsastettavuudessa ongelmia, mutta nyt muori tuntuu olevan täydellisen valmis pakkaus. Kengittäjä saapuu tänään hoitamaan Antin buutsit kuntoon ja viimeisen viikon aikana käymme vielä uittamassa neitoa, pidämme hieman vapaata ja kutsumme hevoshierojankin paikalle. Tänään ennen kengitystä olin jo matkalla tamman kanssa maastoon hieman irrottelemaan, kun muutama viime päivä on mennyt valmennusrääkeissä. Antti oli todella mielissään maastoilusta metsän keskellä ja virtaa tuntui myös löytyvän edelleen, ihme teräsmummo. Kapeita polkuja mentiin hieman pidemmillä ohjilla käynnissä, jotta neito myös katsoisi mihin astuu. Ravia ja laukkaa pääsimme testaamaan hiekkapoluilla suorilla pätkillä. Myös muutama sänkipeltomme oli vielä kyntämättä, joten ne olivat oivallista treenialustaa. Väänsimme hieman myös koululiikkeitä siinä samalla, mutta lähinnä rentona yritin pitää tämän päivän. Talliin päästyämme kengittäjä olikin jo paikalla ja Antti seisahti käytävälle nätisti. Ilman mitään suurempaa numeroa, kengät vaihtuivat nopeassa tahdissa uusiin ja tamma oli varmasti mielissään, päästessään eroon ylimääräisestä tavarasta jaloissaan. Olivathan ne hieman pitkäksi päässeet kasvamaankin jo. Tamma loimen kera tarhaan odottelemaan iltaruokintoja.