Melánia tuli meille jo vieroitusiässä, naiselta, joka on yksi tunnetuimmista gidran kasvattajista. Czeczilia kauppasi varsaa minulle jo niinkin alkuvaiheessa, ettei se ollut edes syntynyt vielä. Varsan synnyttyä, olin hyvin iloinen sen ollessa tamma ja muistutti ulkonäöltään täysin kaunista emäänsä. Seurasin Nitan kasvua aina välillä vieraillessani siittolassa. Tamma oli jo nuorena hyvin eloisa ja leikkisä, joka mielellään juoksenteli laitumella muiden varsojen kanssa. Sen liikkeet olivat todella matkaavoittavia ja energisiä. Tamman täyttäessä viisi kuukautta, se vieroitettiin emästään ja pari kuukautta myöhemmin, varsa muutti meille. Sitä totuteltiin enemmän käsittelyyn ja myös kuriin.. Nita oli hieman raju nuorena. Pikku hiljaa ikää kerääntyi lisää ja tulivat uudet haasteet, varusteet ja ihminen selkään. Niistä selvittiin, hieman ongelmien kanssa, mutta selvittiin kuitenkin ehjin nahoin. Tällä hetkellä tavoitteena on saada tästä hevosesta GP-tason kouluratsu.

Yleisesti Nita on hieman säheltäjä, se ei välttämättä edes huomaa jos vahingossa tönäisee jotakin tai astuu hoitajansa jalan päälle. Tamma on kyllä melko rauhallinen ja mukava käsitellä, mutta ratsuna se osaa välillä olla aikapommi. Omalaatuinen tamma ainakin on, josta löytyy monta eri puolta.

Käsiteltäessä se haluaisi mennä tutkimusmatkalle aina tilaisuuden tullen, joten kannattaa pitää se visusti narun päässä kiinni. Mikäli sitä haluaa käsitellä karsinassa, ovi ehdottomasti kiinni ja melko nopeasti myös. Onneksemme tamma ei osaa avata solmuja tai ovia. Harjauksessa Nita on rauhallinen ja pysyy nätisti paikoillaan. Pientä luimimista saattaa tulla, mikäli harjaa mahan alta kovaa, se on hieman herkkä sieltä. Myös päästään se on aika tarkka. Jalat Nita nostaa melko kevyesti, mutta hoitajan pitää ottaa oma jalka pois alta nopeasti, ettei tamma kerkeä astumaan päälle. Varusteiden laitossa ei ole mitään ongelmia. Taluttaessa ruohotupsut ovat ykkös-suosikki, joita tämä neito aina yrittää saada. Kannattaa pitää tamma lähellä itseään, niin se kulkee nätisti vierellä.

Laitumella ja tarhassa Nita on melko pohjasakkia, se ei edes viitsi ruveta uhoamaan lauman johtajalle tai muille ylempiarvoisille. Se nauttii rauhallisesta elämästään, vaikka ei aina saisikaan parhainta heinäkasaa. Huvittavinta Nitassa on se, että se on hieman säheltäjä ja välillä se innostuu laukkaamaan laitumella yksin. Usein se melkein päätyy siihen että se liukastuu nurmella. Meidän oma pieni viihdyttäjä on aina tosi toimissa.

Ratsuna tamma on kuin tikittävä aikapommi, siitä ei huomaa yhtään, mikäli se huomaa suuren lentävän lihansyöjä peipposen jossain puskassa. Se ei varoita millään tavalla, vaan se jännittyy hetkessä ja tekee U-käännöksen, lähtien laukkaamaan. Sen saa kuitenkin nopeasti pysäytettyä. Tamma pysyy melko helposti käsissä, eikä se ole ryöstänyt kuin muutamia kertoja. Se on äärimmäisen herkkä suustaan, joten pienikin ohjastuntuma riittää. Nita on melko energinen ja sen askeleet ovat hyvin matkaavoittavia, vaikkakin sen ravi ei ole kaikista helpoin istua, mutta siihenkin tottuu aikanaan. Nitalla välillä kestää, kunnes se rupeaa yhteistyöhön ratsastajan kanssa. Tamma on aluksi jäykkä ja sen keskittyminen on aivan jossain muualla. Ratsastajan tulee olla kärsivällinen, koska pienen lämmittelyn jälkeen, tammaa on aivan ihana ratsastaa.

Koulussa tamma on ainakin alussa rauhaton, mikäli osallistujia on paljon. Nita ei ole oikein koskaan pitänyt suuresta ihmismäärästä ja hieman vieroksuu sitä. Kuitenkin kun verryttely alueelle pääsee, tamma hieman rentoutuu. Radalla sen sijaan Nita on kuuliainen ja yhteistyöhaluinen. Välillä tosin sielläkin se on ollut jännittynyt ja laittanut jarrut pohjaan. Tamman vahvuuksiin kuuluu lisäykset ja väistöt, myös passage sujuu melko hyvin. Piaffea joudumme vielä treenaamaan paljon, jotta se olisi virheetöntä. Vaikka Nita ei ole aina täysillä mukana koululuokissa, yrittää se parhaansa ja kehitymme myös tamman kanssa kokoajan lisää.