Vilmari, eli tallin pieni temperamenttinen pakkaus Mari. Mari on tallin mukavaa haastettava kaipaavalle ratsastajalle ehdottomasti paras valinta. Tamma osaa vaatia mutta antaa myös paljon, kun siltä osaa vaatia. Yleisluonteeltaan Mari on temperamenttinen ja jokseenkin hieman ujokin, mutta tuttujen kesken on oikein sydämellinen tamma. Tarhassa tamma viihtyy muiden hevosten kanssa hyvin, eikä ole aina ensimmäisenä sieltä tulossa mikäli sitä portilta huhuilee. Tutun äänen kutsuessa, yleensä omistaja tai vakiohoitaja, on tamma korvat hörössä köpöttelemässä portille. Tamma kumminkin miettii usein hetken ennen kuin antaa itsensä kiinni. Tallille se seuraa kumminkin aina kiltisti taluttajaansa ruoan toivossa osittain.
| Virallinen nimi | Vilmari | Lempinimi | Mari |
| Rotu | suomenhevonen | Väritys | rautias |
| Sukupuoli | tamma | Säkäkorkeus | 167 cm |
| Syntynyt | 18.10.2010 (ikä) | Rekisterinumero | VH |
| Koulutustaso | helppo B - 110cm | Painotuslaji | yleisratsastus |
| Omistaja | Tammen Ratsutila | Kasvattaja | Marika Kiekko |
| Arvonimet | - |
Mari on mukava laittaa kesäisin tallin pihalla harjauspuomilla, jossa se voi seurailla tallin muuta hulinaa. Tallissa Mari kumminkin suositellaan laitettavan käytävällä sillä se pitkästyy helposti ja osoittaakin välillä turhamaisuuttaan hoitotoimenpiteitä kohtaan. Mari ei ole aggressiivinen tai uhkaava, tamma vain kuopii etusillaan mutta lopettaa leikin kun sille muutaman kerran ärähtää kunnolla. Harjatessa Mari ei aristele mistään eikä kutise. Pään voi myös harjata helposti ilman vastanniskurointia. Kavioita putsattaessa vaaditaankin hieman malttia ja voimaa pitää jalkaa ylhäällä. Mari tykkää kiusata etenkin uusia hoitajiaan kavioiden alas vetämisellä kesken kavioiden putsauksen. Suojat tamman jalkoihin saa viritellä kaikessa rauhassa, siinä kun ei kauaa mene, mutta pintelit eivät ole erityisen suosiossa, sillä Marin mielestä niissä menee aivan liian kauan. Satuloidessa tamma luimauttelee uhkaavasti, mutta ei pure tai potki. Vyötä kiinnitettäessä ei pullista ensimmäisten kahden reiän kohdalla, mutta kolmannen jälkeen alkaa vatsakin pullistua. Vyön saa kumminkin kiinni hetken kinastelun jälkeen. Suitset saa helposti pujotettua tamman päähän, ilman kepulikonsteja.
Ratsastaessa Mari osaa olla haastava uusille tuttavuuksille ja tahtookin useimmiten testata saako hän valita reitit mitä mennään vai onko se ratsastaja itse. Käynnissä tamma kävelee laiskanoloisesti ja kaipaa hieman ratsastajalta ns. lisäohjeita liikkumiseensa. Tamman kanssa saa aina käydä hieman tahtojen taistoa siitä miten tulisi liikkua. Tamma vänkää vastaan, mutta pienen kamppailun jälkeen yhteisymmärrys saadaan siitä kumpi päättää. Maria ei suositella aloitteleville tai aroille ratsastajille. Marin käynti on alkuverryttelyjen jälkeen reipasta ja matkaa voittavaa, se työstää lopulta kunnolla itseään. Ravi on mukavan pehmyttä mennä harjoitusravissa, vauhti tahtoo kumminkin usein alussa olla hukassa joten tammaa saa vielä hetken herätellä vaikka raippaa hieman apunaan käyttäen. Volteilla tamma yrittää ainakin aluksi oikoa voltin lopussa, mutta muutaman kunnon voltin jälkeen tamma nöyrtyy osaansa huomatessaan ratsastajan todella osaavan hommansa. Tamma toimii hyvin, liikkuu reippaasti ja taipuu volteilla, että kulmissa hyvin. Pohkeenväistössä on aluksi tahmeutta, mutta väistää kumminkin hyvin muutaman reippaan yrityksen jälkeen. Laukka nousee usein ilman suurempia kannustuksia ja jaksaa työstää itseään hyvin. Laukka on reipas & eteenpäin pyrkivää, jossa riittää ponnua. Ei kuumene, mutta vauhtia on silti riittävästi ettei sitä tarvitse juurikaan lisäillä. Laukanvaihdot tamma osaa sujuvasti ilman kompurointia. Esteillä Mari liikkuu reippaasti, muttei lähde käsistä. Hieman rauhoittelua kumminkin ennen estettä tai siitä tullaan huolimattomasti yli tai läpi. Marilla on hyvä hyppytekniikka jota se osaa hyödyntää ratsastajan pienellä avustuksella. Kulmissa pysyy hyvin tasapainossa vaikka olisikin hieman jyrkempi kulma.
Maastossa Mari on taas oma itsensä, ihana lämmin sydämine tammamamma joka nauttii luonnosta ja sen hiljaisuudesta. Yksin mennessä tamma on rauhallinen ja mukava, ei säiky tai kyttäile. Useamman hevosen kanssa mennessä tamma tahtoo olla ensimmäisenä tai toisena, ei viihdy häntäpäässä. Tykkää ottaa kilpaa muiden kanssa ja kuumuu usein laukattaessa helposti ja vaatii ratsastajalta hyvät pidätteet. Maastoesteet voivat olla kumminkin uusi ja oudoksuttava asia. Alamäen esteillä ei ole parhaimmillaan ja menee vain pienempiä sellaisia. Vesiesteet ja muut ns. normaalin oloiset esteet eivät ole ongelma eikä hidaste tälle neidille.
Kilpailutilanteissa tamma käy usein hieman ylikierroksilla, mutta verryttelyissä rauhoittuu useimmiten sen verran että rata voidaan suorittaa hyvin. Ratsastajalta tietenkin vaaditaan pitkää pinnaa ja paineensietokykyä tämän neidin kanssa. Radalla tamma suorittaa suorituksensa kuin kotikentällä, rauhallisesti ja maltilla. Esteillä voi olla pientä riemastumisen makua mutta pysyy käsissä. Näyttelyissä Mari onkin kierrellyt usein ja paikan rutiinit ovat vanha juttu. Mari muuttuu täysin päästessään näyttelyihin, jolloin tamman hempeämpi puoli tulee esiin. Mari tykkää poseerata kameran edessä ja höristää korviaan kovasti kuvissa. (c. Sylvester)
|
Jälkeläiset » o. varsan nimi » o. varsan nimi » o. varsan nimi |
NJ Näyttelytulokset 00.00.0000 talli, LKV2, irtoSERT, pt. tuomari00.00.0000 talli, LKV2, irtoSERT, pt. tuomari 00.00.0000 talli, LKV2, irtoSERT, pt. tuomari 00.00.0000 talli, LKV2, irtoSERT, pt. tuomari |
| Isä: Eri-Viiri sh, rt, 165cm |
ii: Eri-Veetu sh, trn, 162cm |
iii. Iivari |
| iie. Marielle | ||
| ie: Marika sh, prt, 156cm |
iei. Pikku-Mara | |
| iee. Martina | ||
| Emä: Virmakas sh, prt, 157cm |
ei: Veikkomies sh, rt, 160cm |
eii. Varmakas |
| eie. Hiisu | ||
| ee: Virma sh, prt, 153cm |
eei. V.V. Viiru | |
| eee. Ehdotar |
Eri-Viiri on juuri stereotypioiden mukainen suomenhevosori. Suuri koko ja valtava ego eivät ole hyvä yhdistelmä, mutta kun niihin isketään mukaan vielä hyvät liikkeet ja napakka ponnistusvoima, on paketti huomattavasti siedettävämpi. Mielenkiintoisinta tietysti on se, että Eri-Viiri hurmasi omistajansa nuorena pojankollina juuri uhittelevalla luonteellaan ja ärhäkällä suhtautumisellaan vieraisiin. Kun ikää on tullut lisää, on tietysti osa rautiaan huimasta egosta tippunut matkan varrelle ja käytös hieman tasoittunut, mutta vieläkään Eri-Viiri ei ole mikään kiltti pullaponi, vaan orimaisuutta on runsaasti jäljellä. 165 senttimetriä korkealla suomenhevosella on kilpailtu esteillä ja koulussa, ja sijoituksia on ropissut kiitettävä määrä. Jälkeläisiä Eri-Viirillä ei hyvästä kisamenestyksestä huolimatta ole paljoa - varsoja se on saattanut maailmaan kuusi.
Isänisä Eri-Veetu on tummanruunikko 162 senttinen suomenhevonen, joka ei ole kilpaillut kovinkaan paljoa. Jonkin verran menestystä kisoista on kuitenkin tullut, ja oria on käytetty jalostukseen sen hyvän luonteen ja kivan rakenteen vuoksi. Ilomantsista kotoisin oleva ori on vaihtanut omistajaa nuorempana muutamaankin otteeseen, mutta nykyisellä omistajallaan Padasjoella se on asustellut jo hyvän tovin. Luonteeltaan Eri-Veetu on tosiaankin ihanteellinen - silloin tällöin on totta kai huonoja päiviä ja välillä pitää vähän orimaisesti uhota, mutta useimmiten herra kuitenkin käyttäytyy nätisti ja kuuntelee ihmistä kuuliaisena varsinkin ratsastaessa. Yhteensä jälkeläisiä tällä "ihannepojulla" on kuusitoista. Valitettavasti niistä kaikki (kuten esimerkiksi Eri-Viiri) eivät ole perineet isänsä säyseää ja yhteistyöhaluista luonnetta. Tällä hetkellä Eri-Veetu on lopettanut sekä kilpa- että siitosuransa ja viettää rauhallista eläkehevosen elämää.
Vilmarin isänemä on kaunis punarautias suomenhevosneito nimeltään Marika. Espoossa pienellä tallilla syntynyt tamma myytiin jo nuorena ratsastuskouluun. 156 senttisen tamman luonne oli juuri sopiva aloittelijoiden ratsuksi - tasaisen varma, rauhallinen ja ihmisystävällinen. Pari vuotta Marika teki pelkästään tuntihommia toimien samalla ratsastuskoulun omistajan tyttären harrasteratsuna silloin kun ei ollut tunneilla. Omistaja päätti kuitenkin tehtailla hyväluonteisella tammalla muutaman varsan, joten Marika jäi sivuun tunneilta ja se astutettiin molempina kertoina Eri-Veetu-orilla, joka asui Padasjoella sijainneen pienen ratsastuskoulun naapurissa. Kiltti tamma saikin molemmilla kerroilla terveen varsan, ja Eri-Viirin täysveli jäi asumaan omistajilleen ratsastuskoululle. Marikalla ei kilpailtu, mutta sen kanssa piipahdettiin muutaman kerran näyttelyissä ja tamma sai hyvät arviot kivan rakenteensa ansiosta. Marika menehtyi luonnolliseen kuolemaan kunnioitettavassa 30 vuoden iässä.
Virmakas on estepuolella hyvin menestynyt, sirorakenteinen suomenhevostamma, joka loikkaa kuin kenguru ja pinkoo kuin gaselli.. ainakin ratsastajiensa kuvailun perusteella. 157 senttinen punarautias tamma on voittanut lukuisia kansallisen tason kisoja ja käynyt visiitillä kisoissa myös muissa pohjoismaissa hyvin tuloksin. Virmakas on luonteeltaan helposti kuumuva ja ehkä jopa hieman itsepäinen otus, jonka kanssa tarvitaan päättäväisyyttä ja yksinkertaisesti vain taitoa käsitellä hieman hankalampiluonteisia hevosia. Tulinen temperamenttisyys, ketterät askeleet ja vahva ponnistusvoima ovat kuitenkin olleet vain hyödyksi Virmakkaalle estekisoissa, ja hyvien ominaisuuksiensa takia tamman jälkeläisistä onkin maksettu varsin maukkaita hintoja. Varsoja kilpauransa jo lopettaneelta tammalta löytyy tällä hetkellä viisi.
Veikkomies oli tosimies, jolle ei ryppyilty. Jo varsana koulutusvaiheessa hankalahkon luonteensa paljastaneesta orista ei povattu juuri minkään tason ratsua sen kovapäisyyden takia, mutta Savossa sijainneen tallin tallimestari päätti kuitenkin, että kyllä hyvistä vanhemmilta geenit saaneesta pojankoltiaisesta tehdään vielä hyvä kilpahevonen. "Veikosta" tosiaan kouliutuikin ajan myötä kelpo ratsu, ja sillä kilpailtiin peräti vaativan A:n tasolla. 160 senttinen ori ei kuitenkaan koskaan tietenkään muuttunut täysin mallikelpoiseksi salonkileijonaksi, mutta se ei haittanut Veikon kilpa- ja jalostusuraa. Jälkeläisiä aina kansainvälisissäkin kilpailuissa kisanneelle orille on syntynyt kolmisenkymmentä. Myös näyttelyissä menestynyt ja kantakirjaan I-palkinnolla kirjattu komea herrasmies menehtyi eläkepäivillään, kun vanha herra mursi jalkansa pahasti kompastuttuaan jäällä, että se piti lopettaa.
Virmalta Vilmari on perinyt suurimman osan ulkonäöstään, sillä tämä emänemä voisi hyvin olla tamman klooni, niin samantyylisiä ne ovat. Luonteeltaan Virma oli kiltti, hyväsydäminen ja erittäin tasainen tamma, jonka selkään pystyi laittamaan vaikka ihan pienen lapsenkin - tamma ei pelännyt mitään, ei tehnyt pahaa kärpäsillekään ja käyttäytyi aina hillityn rauhallisesti. Virmalla kilpailtiin jonkin verran helpon tason koululuokissa ja myös matalilla esteillä. Muutoin tamma toimi omistajansa perheen harrasteratsuna, ja kilpailuissa sillä kisasi lähinnä perheen tytär, joka omisti puolet hevosesta. Virmaa käytettiin jalostukseen sen hyvän luonteen ja rotumääritelmän mukaisten ominaisuuksien vuoksi, ja tamma onkin periyttänyt sekä luonnettaan että taitojaan (tai edes jompaakumpaa) seuraavalle sukupolvelle. Jälkeläisiä vanhuuteen menehtyneeltä tammalta löytyy kuusi kappaletta. (c. yukitora)
tekijäoikeudet © tammen ratsutila | tämä on virtuaalitalli | tämä on virtuaalihevonen | ulkoasu © pooli 2010