Anffin Armoton VH16-018-2721

Anffin Armoton, Armi, aiheuttaa aina alkuun vähän hämmennystä - sehän on ori! Alkukankeuden jälkeen Armi on kuitenkin mitä mainioin tapaus, jonka kanssa arki on mutkatonta ja elämä vaivatonta tilanteessa kuin tilanteessa. Armi on perusluonteeltaan hyvin rehti ja hyvähermoinen: se ei vähästä hermostu ja suhtautuu uusiin tai äkkniäisiin tilanteisiin lunkisti. Ori luottaa ihmiseen kuin ihmiseen ja kunnioittaa vähän aremmankin komentoja mukisematta. Laumassa se on sellainen keskivertokaveri: ei alistu pahnanpohjimmaiseksi, mutta ei myöskään turhaan haasta laumanjohtajaa. Armilla on kärsivällisyyttä nuorempienkin pelleilyyn. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Armi on jokapojan luottohevonen ja vielä komea kuin mikä!

Hoitotoimenpiteet sujuvat orin kanssa niin ikään ongelmitta. Se antaa helposti sekä tarhasta että laitumelta kiinni, kulkee nätisti löysälläkin narulla ja vain vieraiden tammojen läheisyydessä se pistää jalalla vähän koreammin. Ihmistä se kuitenkin kunnioittaa aina eikä koskaan riuhdo tai töni. Armin voi hoitaa sekä karsinassaan että käytävällä, rennosti kiinni sidottuna. Se seisoo vaikka tuntikausia paikallaan ja nauttii saamastaan huomiosta onnellisena. Kavioiden puhdistus ja kengitys sujuu, mutta pikkuorilla on kyllä melko painavat kaviot ja välillä sitä joutuu muistuttamaan niillä kolmella muulla jalalla seisomisesta. Varustaessa Armin kierrokset voivat vähän nousta, mutta pääasiassa se on hyvinkin helppo. Edes vieraat paikat tai kisapaikan hälinä ei stressaa Armia. Se lastautuu ja matkustaa nätisti sekä trailerissa että autossa.

Ratsuna Armia kuvastaa parhaiten kaksi sanaa: yritteliäs ja varma. Sen kanssa on aina iloa lähteä töihin, sillä Armi yrittää aina parhaansa ja osaakin paljon. Sillä on kokoisekseen hyvin lennokkaat liikkeet eikä se turhaan säästele itseään. Mikään automaatti Armikaan ei ole, vaan vaatii ihan yhtälailla ratsastajaltaan työtä ja taitoa. Armi on luottohevonen niille, jotka kaipaavat varmuutta ratsastukseensa, sillä kun ratsastaja yrittää täysillä, paikkailee ori parhaansa mukaan myös ratsastajan virheet ja yrittää toimia epäselvienkin apujen mukaan. Parhaimmillaan Armi on kuitenkin tutun ja taitavan ratsastajan kanssa, joka saa sen liikkeistä ja taidoista viimeisenkin nyanssin irti. Erityisesti Armin pohkeenväistö ja avo- sekä sulkutaivutukset ovat saaneet kiitosta kouluradalla.

Esteillä Armi on täysin yllättäen vähän hitaasti lämpeävää sorttia. Se hyppää hyvin, katsoo paikat hienosti ja ylittää kummemmankin esteen tasaisesti ja varmasti, mutta tuntuu toimivan ensin ihan puoliteholla. Armi vaatii vähän herättelyä ja tsemppausta, muutaman reippaamman laukkakierroksen, ennen kuin sen sisäinen estehirmu alkaa heräillä. Herättyään Armi alkaa reagoida apuihin säpäkämmin ja siitä löytyy uusintavaihdekin. Armi kuitenkin sopii vaikka ensihyppykaveriksi varmuutensa ja anteeksiantavaisuutensa vuoksi - niin rataesteille kuin maastoesteillekään. Armin käytös maastossa ei muutenkaan eroa normaalista: se on yritteliäs, peloton ja varmajalkainen, aina mielellään menossa, mutta silti hallinnassa. (c. hapero)

Suku virtuaalimaailmassa

Jälkeläiset

Kilpailut

Kuvagalleria

Valmennukset & päiväkirja

Päiväkirja 14.10.2023, kirjoittajana Jannica
Seuraavakin viikonloppu tarjosi työskentelyä Vibajan hevosten parissa, tällä kertaa Koistilassa kotimaassa. Ratsastuslistassa luki kohdallani kaksi nimeä: Armi ja Jymy. Tietenkin luulin Armin olevan tamma ja ihmettelin suuresti kun harjatessani jalkojen välissä olikin pieni yllätys. Olin onneni kukkuloilla saadessani ratsastaa kaksi näin ihanaa pienhevosta, vaikken erityisesti suokki-ihmisiä ollutkaan. Vibaja myös osasi arvostaa suuresti panosta avustuksessa hevosten liikunnan suhteen. Ja mikäpä tänään oli ratsastellessa, lokakuun pirtsakka aamupäivä oli oikein omiaan ratsastukselle vaikka lämpötila olikin laskenut lähelle nollan. Enää ei kuitenkaan edellisviikkoiset sateet haitanneet ja tottakai suuntasimme Armin kanssa kohti kenttää saatuani sen valmiiksi ja oman kypärän päähäni. Armi käyskenteli alkukäynneissä hyvin innokkaana, vaikka olikin alkuun vähän ihmetellyt kenen kanssa oli töihin oikein joutunut. Hämmennyksestä päästyään ori vaikutti ainakin alkuun tosi mielenkiintoiselta ja kivalta tapaukselta, jolla oli hyvä työmotivaatio, kuten oreilla yleensäkin.

Armin kanssa oli tänään vähän luvassa tutustumista vain ja helpohkoja tehtäviä orin osaamistasolle. Aloittelin käynnissä ohjat kerättyäni pysäyttämällä orin jokaisen kirjaimen kohdalle, se oli taas hieman kysymysmerkkinä, mitähän se täti oli tällä kertaa keksinyt? Innokkaasti ori tarjosi jo seuraavalla kierroksella pysähdyksiä miten sattuu, mutta vaihdoin suuntaa radan poikki ja jatkoin samaa harjoitusta pari kierrosta lisäten mukaan lyhyellä sivulla pysähdykseen peruutuksen parin askeleen verran. Sitten siirsin orin raviin ja keventelin muutaman kierroksen molempiin suuntiin nähdäkseni miten se liikkui ja tottumaan orin askeleisiin. Armi työskenteli varmoin ottein ja rauhallisesti kuunnellen tarkasti pienetkin apuni. Olipas kiva pieni kaveri! Lopettelimme tänään laukkatehtävällä ympyrällä, jonka jälkeen Armi sai kävellä vapain ohjin loppukäynnit.

Päiväkirja 15.10.2023, kirjoittajana Jannica
Seuraavan päivän ratsastukselle olin ilokseni jälleen saanut Armin ja Jymyn! Tänään olimme Armin kanssa suunnitelleet vähän tavoiteellisempaa kouluratsastustuokiota ja ori odottelikin jo minut tunnistaessaan portilla sisään hakemista. Sen hakeminen osoittautuikin sitten helpoksi hommaksi ja olimme tuossa tuokiossa käytävällä hoitamassa oria ratsastuskuntoon. Se katseli (vähän turhankin) innokkaana tallin ohitse käveleviä tammoja, mutta palautui nopeasti maan pinnalle, kun pyysin sitä nostamaan kaviota puhdistusta varten. Aamuratsastus oli itselleni paras vaihtoehto ja ilmeisesti myös Armin pirtaan tämä sopi hyvin. Tänään oli sadepäivä jälleen vallannut tienoon ja menimme Armin kanssa maneesille, vaikka emme sokerista olleetkaan niin sade yhdistettynä koleaan muutaman asteen keliin oli minullekin liikaa. Rauhallisesta hoidokista kasvoikin yllättäen maneesissa säpäkkä ori, ilmeisesti se ei juurikaan tänä syksynä ollut siellä vieraillut ainakaan ilmeestä päätellen. Kävin orin kanssa ennen selkäännousua katsastamassa kaikki kulmat ja ihmetyksen aiheet, jotta niitä ei tarvitsisi kesken työskentelyn sitten katsella.

Juuri kun olin kääntämässä oria kaartoon nousua varten kuului vihellys ja Vibaja astui maneesiin Jymyn kanssa, sanoi että voisi sen lämmittää minulle valmiiksi ja katsoa samalla miten sen herkkis puoli voi tänään. Armia Jymyn läsnäolo selvästi huvitti ja se olisi tehnyt mielellään lähempääkin tuttavuutta, mutta Jymy näytti sen verran hapanta naamaa, ettei ori nähnyt parhaaksi sen enempää keskustella asiasta. Arminkin mielenkiinto pikkuhiljaa loppui ja se alkoi keskittymään minuun. Eteenpyrkivä ori sai aluksi vähän herättelyä ravissa, sillä tuntui tänään olevan kaikki muut asiat mielessään, eikä yhteistä säveltä meinannut tänään löytyä sitten millään. Lintu pyrähti kattoparrulta lentoon ja siitäkös ilo irtosi.. Armi ja Jymy molemmat porhalsivat laukkaan toiseen päähän maneesia, mutta onneksi kokeneina ratsastajina saatiin ne myöskin rauhoiteltua pian työn pariin. Määrätietoinen ratsastus alkoi vihdoin tuottamaan tulosta ja työkentelimme ravissa ja laukassa erilaisia tehtäviä tehden sekä kerraten edellispäivän siirtymisharjoitusta. Lopettelimme tänään vähän aikaisemmin orin kulkiessa jo tyynen rauhallisesti loppuraveissa.