Joulutähti - VH13-018-1310 / PKK683

Jälkeläiset

Estevalmennus, 10.12.2012 (valmentajana Katja)
"Vilkuttelin maastosta alkukäynneiltä saapuville Elisalle ja Tähdelle, toisella kädellä suojaten silmiä auringonpaisteelta. Elisa ratsasti kauniin päistärikön luokseni, joka nuuhki värikkäitä lapasiani suurella mielenkiinnolla. Ohjasin ratsukon maneesiin, kun suurella vaivalla olin viimein kiskonut sen jäisen, valtavan liukuoven auki. Tähti vingahti maneesiin päästyään ja otti muutaman holtittoman sivuaskeleen, jotka Elisa sai nopeasti hallintaansa. Nainen iski minulle silmää hevosensa selästä, ja kertoi tämän olevan tämän kaltaisissa tilanteissa aivan normaalia. Olin kasannut maneesiin kolmen sarjan ristikoista, kahden sarjan tavallisesta pystystä ja okserista sekä raahannut kentän keskelle yksinkertaisen lähes lasten kumialtaalta muistuttavan vesiesteen.

Elisa lämmitteli hevostaan jo ravissa, antoi sen tutkia esteet läpikotaisin ja käytti tammaa myös vesiesteellä, jota se vähän kyttäsi. Pyysin ratsukon pyörivään, hallittuun laukkaan, joka ei näyttänyt tuottavan ongelmia rauhoittuneen tamman kanssa, vaikka se aluksi tuijottelikin maneesin nurkkiin hieman epäileväisenä. Aloitimme treenin n. 40cm korkeasta ristikkosarjasta, jonka Joulutähti suoritti molempiin suuntiin kuin vanha tekijä. Nostin korkeuksia, vaihdoin sarjan viimeisen esteen pystyksi, mutta Tähdelle tämä ei ollut haaste eikä mitään - enemmänkin pelkkä vitsi tai alkulämmittely. Siirryimme maneesin toiselle puolelle, 60 sentin pystylle ja 80 sentin okserille. Vauhdikkaasti tamma kaartoi kulmasta, Elisa ohjasi sen suoraan linjaan esteille, mutta pystyn jälkeen iski tammaan joku, joka sai sen aivan arvaamatta kieltäytymään ja Elisan mätkähtämään okserin puomien välistä maahan, kuin räsynuken. Varmistettuani Elisan olevan hengissä, kävin nappaamassa hölmistyneen, korviaan pyörittelevän Tähden kiinni. Laskin okserin samalle tasolle kuin pystyn, ja kun alkoi näyttää hyvältä nostin okserin takaisin 80 senttiin. Ratsukko suoriutui erinomaisesti, vaikka itse aluksi jännitinkin.

Lyhyillä välikäynneillä Elisa riisui päällimmäiset vaatteensa ja Tähti ehti jo luulla, että kohta lopetetaan, mutta vielä oli käymättä "vesieste". Hieno improvisoitu häkkyräni sai kulomustan tamman taas vähän hämilleen - olihan tuo ensinnäkin aika ruma este ja toisekseen, kyllä itsekin olisin hieman varautuneempi. Kaksikko suoriutui esteestä kuitenkin upeasti, vaikka pieni vaara kieltoon olikin jo käsillä, mutta Elisan napakoiden otteiden ansiosta Tähti ylitti esteen, kuin olisi tehnyt sen ennenkin. Muutaman radan ja vesiesteen uusimisen jälkeen päästin kaksikon loppuverryttelemään ja itseni vintille juomaan kupin kahvia. Kaiken kaikkiaan oli erityisen hauska ja onnistunut valmennus!"

Kouluvalmennus, 17.12.2012 (ratsastajana/valmentajana Katja)
Tähti oli jännittynyt ja ihmeissään, kun sitä harjaamassa ja varustamassa ei ollutkaan sen oma Elisa, vaan aikaisemmin heille kentän laidalta huudellut punapää. Kävin sanallisesti tammalle läpi meidän ohjelman, vaikka tiesinhän, ettei päistärikkö ymmärtänyt sanaakaan. Nousin huolellisesti puunatun ja varustetun Joulutähden selkään - se oli meille kummallekin vähän outo tilanne. Tähti otti sivuaskelia ja viskoi päätään, tiedä saiko väärä ratsastaja vai pakkanen sen hieman heikkohermoiseksi. Ohjasin tamman kuitenkin kentälle sen kiukutteluista ja vastaan hangoitteluista huolimatta päättäväisen varmana - se oli yksi ratsutettava muiden joukossa.

Alkukäynneillä tamma säpsyili myös viimekerralla vaikeuksia tuottaneiden valotolppien vuoksi, ja varmasti pihassa juoksevalla tallikoirallakin oli osuutta asiaan - tai sitten Tähti itse keksi mörköjä laitumelle, tallien kulmille ja tarhoihin. Elisan omin sanoin, siitä ei koskaan voinut sanoa mikä oikeasti oli ongelmana. Kokosin pikkuhiljaa ohjia sopivalle tuntumalle ja koitin saada tammaa työskentelemään takaosallaan. Kiertelimme kenttää ties minkälaisilla kuvioilla, volteilla, pääty-ympyröillä ja vaativamman tason kiemuraurilla. Hiljakseen alkoi Tähti toimia ja ottaa apuja vastaan haluamallani tavalla.

Ravissa tamma oli jo taas haasteellinen oma tämänpäiväinen itsensä. Hammasta purren kuitenkin ratsastin tammaa omalla päättäväisellä ja johtavalla tavallani kumpaankin kentän suuntaan, taivuttelin sitä ja otin siirtymiä takaisin käyntiin, sitten taas raviin. Pohkeenväistöt, peruutukset ja siirtymät alkoivat toimimaan jo aivan ongelmitta. Tähtikin alkoi jo luovuttaa oikuttelunsa suhteen, joten päässäni kävin läpi laukkaan siirtymistä. Hallitussa keskiravissa ravasimme tallin puoleiseen kulmaan, ja annoin ratsulleni kevyet laukka-avut, joista se nostikin laukan samantien - ehkä pienellä ryöstöllä, mutta muutamalla puolipidätteellä sain tamman taas takaisin kontrolliin.

Kokeilin kuinka vastalaukka tammalla toimi, joten ohjasin sen neljäkaariselle kiemurauralle, jonka jälkeen suunta vaihtui, ja keskiravin kautta vaihdoin oikealle laukalle. Pyörittelin tammaa laukassa aikani ja kokeilin aiemmin Elisan kanssa harjoittelemaamme laukanvaihdosta, joka sekin sujui loistavasti. Rauhallisten ravikeventelyjen jälkeen pidätin tamman käyntiin ja laskin sen ohjat pitkiksi. Tähti pärskähti ja ravisteli päätänsä kaulaansa myöten. Se oli tyytyväinen, ja niin olin minäkin siihen. Pelkän tähden valmentaminen/ratsutus oli mielenkiintoinen, erilainen ja hauska kokemus, enkä malttaisi odottaa seuraavaa kertaa tamman selässä.

Kouluvalmennus, 22.01.2013 (valmentajana Katja)
Napsautin päätallin valokatkaisijasotkusta kentän valot päälle, hetken testailtuani mikä olisi oikea katkaisija. Ulkoa kuului hätääntynyt kiljahdus - hevosen kiljahdus, joten ryntäsin saman tien ulos ja törmäsin näkyyn, missä Elisa pitelee kaksin käsin kiinni oikuttelevaa Joulutähteä. Pakkasta ei ollut nimeksikään, joten päätin tällä kertaa valmentaa kaksikkoa raittiissa ulkoilmassa. Elisa kapusi tammansa selkään saatua sen asettumaan ja tajuamaan, etteivät kentän valot sitä syö, tai liiku missään mittasuhteessa muutenkaan.

Uraa pitkin kävelevä ratsukko otti välillä pientä sivuaskelta valojen kohdilla Tähden toimesta, mutta Elisa rennosti johtavalla ohjasotteella ohjasi päistärikkönsä takaisin uralle. Olin ottanut penkin ja viltin itselleni kentän päätyyn ja silittelin hassua tallikoiraamme Enniä, joka oli kiivennyt syliini - sitä ei nähtävästi iltaheinien jako kiinnostanut. Olin asetellut kentän toiselle laidalle neljä kirkkaanoranssia kartiota, ja toiselle reunalle neljä puomia suunnilleen kahden metrin välein. Elisa mulkoili virityksiäni ja sai minut nauramaan ääneen tokaisemalla, että oltiinko tässä alkeistunnille sittenkin tultu.

Pian ohjien kokoamisen ja Elisan omatoimisen alkulämmittelyn jälkeen, pyysin kaksikon suorittamaan kartiot pujotteluna ensin käynnissä. Tähdelle tämä oli aivan ihmeellinen juttu ja se nopeasti pyörähtikin ympäri takaisin tulosuuntaan, mutta hymyilin viltin alla tietäessäni, että valmensin päättäväistä ratsastajaa, joka napakasti ratsastikin Tähden ensin yhden kartion ympäri, ja pujotteli sitten loputkin kartiot onnistuneesti. Näin saatiin Tähti taipumaan ja antamaan periksi. Kartiot pujoteltiin kumpaankin suuntaan niin käynnissä, kuin ravissa oikein mallikkaasti. Seuraavaksi oli vuorossa puomit - eikä minua, saati punavalkoista Enniä tai brunettea Elisaa yllättänyt Joulutähden haluttomuus ylittää yhtäkään puomia. Hetken aikaa puomien edessä käytyä taistelua katseltuani usutin jalkojani puuduttavan bordercollien sylistäni ja kävin kentän puolella, läiskimässä paksuja nahkarukkasia ratsukon takana yhteen ja siitä säikähtäneenä saatiin vastahakoinen Tähti ylittämään puomit, hieman niihin kompuroiden ja niitä sekoittaen. Ojensin kentän laidalle niinsanotuksi turvaksi otetun kouluraipan kohta ohi ravaavalle Elisalle, loin tsemppaavan hymyn tytölle ja korjasin puomit takaisin paikoilleen. Muutaman kierroksen ravattuaan otti Elisa Tähden kauniilla siirtymällä takaisin käyntiin ja lähti nyökkäyksestäni suorittamaan puomeja uudestaan. Korvia ja silmiä pyöritellen Tähti korkein askelin asteli jokaisen puomin ylitse, ja sai sen jälkeen Elisalta runsaat kehut. Puomit toistettiin muutaman kerran käynnissä, mutta pian Elisa sanoi olevansa valmis siirtymään vauhdikkaampaan askellajiin, joten tällä kertaa puomit suoritettiin ravissa. Elisa ravaili puomeja suuntaan ja toiseen, ja tytön punaiset poskipäät olivat nousseet kaulaliinan alta hymyyn. Koska suoritus oli onnistunut, käskin jo puomeista innostunutta ratsukkoa pitämään pienet välikäynnit, jotta pääsisin asettumaan takaisin viltin alle kentän päähän. Enni hyppäsi tottakai heti takaisin syliini, enkä halunnut edes tietää mitä riiviö oli käynyt puuhailemassa tässä välissä.

Pian pyysin Elisaa ottamaan ohjat takaisin käsien ulottuville ja kokoamaan Tähden peräpään alle tekemään töitä. Katselin hetken ratsukon menoa, kyselin Elisalta hänen ja Tähden kouluratsastustaustasta, ja laukanvaihdoksista mainitessani venähti Elisan naama suhteellisen pitkälle. Ensin hän nauroi, mutta tajusi sitten mun olevani ihan tosissani, että laukkatyöskentely olisi sitten jotain uudempaa. Elisa heitti raipan takaisin kentän laidalle, antoi kaunottarelleen kevyet laukka-avut ja hymyilin jo heti nostossa - se ei ollut ajettu laukka, vaan tosiaankin laukan nosto. Ratsukko laukkasi muutaman kerran kentän ympäri, kunnes pyysin heidät tulemaan kentän keskeltä mua kohden ja yrittää vaihdosta. Neuvoin Elisalle yksinkertaiset avut joita Kriketin kanssa käytän, ja pian hieman epävarma Elisa ohjasi Joulutähden kentän keskilinjalle. Ensimmäinen yritys ei onnistunut - Elisan kireyden ja jännittyneisyyden huomasi, joka vaikutti heti Tähteen, joten käskin tallilaiseni rentoutumaan, hengittämään ja yrittämään uudelleen. Kaarros hallitussa laukassa kentän keskilinjalle, vähän vahvemmat painoavut ja kropan käyttö ja sieltä se tuli, kuin useampaan kertaan suoritettu laukan vaihto. Elisa lähti kaartamaan kohdiltani toiseen suuntaan, näytin peukkuja ja annoin naisen jatkaa harjoituksia, koska hän niin kovasti vaihdoista innostui. Keräilin kartiot talteen ja pyörittelin potkien puomeja pois kentältä, Elisan ja Tähden suorittaessa oikein onnistuneen ja mulle valmentajana miellyttävän valmennuksen loppuverryttelyjä. Ennen lähtöäni kentän läheisyydestä, muistutin vielä kolmannesta valmennuksesta ja heilautin kättäni kaksikolle. Ylienerginen bordercollie perässäni pomppien lähdin viemään kartioita maneesiin ja sammuttelemaan valoja.