Koistilan Jymy VH16-018-2786

"Se on semmoinen pieni ja pippurinen, kuten ruukataan sanoa", Jymystä usein todetaan. Suotta keksiä pyörää uudestaan, kun sanonta kuvastaa tätä oria niin loistavasti. Jymy pitää omasta reviiristään tarkan huolen ja ulkona tarhassakin pitää liian läheltä kulkevat hevoset visusti poissa luimimalla. Ihmisten ei tarvitse pelätä, harvassa on kerrat kun Jymy on ketään näykkäisyt, mutta uhitella se kyllä osaa. Etenkin ruoka-aikaan se pitää uteliaat silmäparit loitolla ja käyttäytyy välillä jopa neitimäisesti. Jymyä pitää silti aina komentaa epäsopivasta käytöksestä, se varmasti käy niskanpäälle siinä vaiheessa kun huomaa, että jollekin on ihan ok kettuilla.

Jymyhän on hyvin näyttävä hevonen ja se on kerännyt osakseen ihastelua jo varsasta asti. Kyllä sitä silittää kärsii, mutta varta vasten ori ei tule luokse paijattavaksi. Jymy käyttäytyy ihan fiksusti kaikissa hoitotilanteissa, mutta on hieman kärsimätön. Käytävällä se kuopii varmasti tiensä ulos betonilattiasta jos sitä tarpeeksi kauan kestää katsoa. Kengittäessä Jymyllä on syytä olla jotain tekemistä, silloin toimenpide on kaikille osapuolille kaikista helpoin ja kivuttomin. Jymyä voi kyllä hoitaa ja käsitellä kaikenlaiset ihmiset, mutta osaltaan orin tapa olla herkkä luimimaan ja vinoilemaan, rajaa halukkaita.

Ratsuna Jymy on herkkä ja motivoitunut. Tästä syystä se on myös hyvin tarkka mitä selästä käsin oikein tapahtuu. Jos ratsastaja osaa vaatia, osaa myös Jymy. Se on siinä mielessä hauska, että selkään voi laittaa myös aloittelijan, koska silloin mennään leppoisasti ja helposti eikä ongelmaa ole kenenkään puolelta. Jos osaavampi ratsastaja joka suunnilleen tietää mitä tekee ei ole tarpeeksi nopea tai reilu, Jymy varmasti huomauttaa tavalla tai toisella. Yleensä se vain kuumuu niin paljon, että ratsastaja ei saa pidettyä sitä enää hallinnassa. Jymyllä on mukavat liikkeet ja se toimii kaikissa lajeissa. Koska orilla kilpaillaan myös kenttäratsastuksessa, se on hyvin aktiivinen ja tarvitsee myös treeniltä monipuolisuutta ja sitä, että saa mennä eteenpäin. (c. cery)

Suku virtuaalimaailmassa

Jälkeläiset

Kilpailut

Valmennukset & päiväkirja

Päiväkirja 14.10.2023, kirjoittajana Jannica
Olin tänään päätynyt herkän ja nähtävästi hyvinkin innokkaan Jymyn kanssa laukkamaaston vetäjäksi viimeiselle ryhmälle. Jymy oli tänään vähäsen toisten perään, mutta hienosti se malttoi keskittyä siihen mitä siltä odotin. Perässämme porhalsi jättiläismäiseltä näyttänyt suomenhevonen naapuritallilta, mutta onneksi se tuntui olevan vähän Jymyä hitaampi liikkeissään. Takana tuleva uusi ratsastaja kyseli maastosta, mitä vauhtia etenisimme ja kuinka paljon laukattaisiin. Vakuuttelin hänelle, että ryhmätason ja toiveiden mukaan mentäisiin, mukana oli kuitenkin vähemmän maastoileviakin ratsukoita. Lämmittelimme hevoset alkuun käyntien jälkeen ravissa kentällä, jotta kaikilla oli mahdollisuus ennen maastoa tutustua hevoseen, myös minulla. Jymy oli oikeinkin näppärä kaveri ja teki isosti vastaten kaikkeen mitä siltä osasin vain pyytää. Alkuun toki piti senkin vähän testata osasiko tämä täti ollenkaan ratsastaa vai oliko matkustaja tyyppiä jolloin Jymykin luuli pääsevänsä vähemmällä työnteolla. Nähtyään kuitenkin ettei sellasta tänään ollut luvassa tyytyi ori työskentelemään mielekkäästi hetken koulukuvioiden parissa. Aloitimme lenkin heti laukkapainotteisesti käveltyämme metsänreunaan vievän polun ja pellon alkuun päästyämme varmistin että kaikki olivat valmiina laukkaamaan. Emme tänään ottaneet mitään kisalua toiseen päähän peltoa, mutta rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, että Jymy paineli tuon alle kilometrin matkan kyllä niin lujaa kuin pienistä kintuistaan pääsi!

Metsään saapuminen uudelleen tulikin vähän yllätyksenä itselleni ja hädin tuskin sain porukkaa varoitettua ennen hiekkapolkua, osa hevosista kun oli vähän liikaakin innostunut laukkaamisesta.. Järjestin jonoa hieman uudelleen niin että vireimmät hevoset sijoitettiin letkan alkupäähän, ei kuitenkaan ihan Jymyn taakse, koska olivat molemmat oreja. Hyvät välimatkat oli porukka osannut säilyttääkin ja saimme suoraan jatkaa rauhallisemmassa laukkatemmossa hiekkatietä pitkin kohti lampea. Siellä pysähdyimme juottamaan hevosia. Kotiinpäin laukkailut jätettiin muutamaan rauhalliseen pätkään, koska emme halunneet hevosten nahistelua ja kilpailuhenkeä mukaan muuten hyvin sujuneeseen maastoiluun. Olimme ohittaneet sopivasti lenkin puolivälin, kun alkoi hämärtämään. Onneksi kaikille oli muistunut mukaan heijastinliivit, koska osan matkaa kuljimme autotien laitaa, kunnes saimme kääntää tutulle tallitielle. Sitä pitkin otimme vielä loppuraveja ja käyntiin hyvissä ajoin ennen tarhoja, ettemme turhaan kiihdyttäisi vielä tarhaavia hevosia.

Päiväkirja 15.10.2023, kirjoittajana Jannica
Jymyn kanssa oli tänään vuorossa sateisen aamupäivän ratsastelua maneesissa. Suoraan sanoen olin enemmän kuin tyytyväinen Vibajan ilmestyessä maneesille Jymyn kanssa ennen kuin olin ehtinyt lopetella Armin ratsastusta. En olisi millään jaksanut tahia orin kanssa hoitohetkellä, vaikkakin sen kunnostaminen oli eilen sujunut ilman isompaa kommellusta. Tänään ei yksinkertaisesti vaan ollut sellainen päivä. Jymy oli selkeästi päässyt nauttimaan ison aamupalan ja tahmelsi ympäri maneesia kuin isokin lahna. Onneksi alkukäyntien jälkeen sain siihen valettua hieman uskoa ja vauhtia, vaikkei se silloinkaan mikään ikiliikkuja ollut. Kuitenkin ihan tyytyväinen piti pienen hevosen vauhtiin jo olla, alku huomioiden. Maneesiin saapui Vibaja taluttaen edellispäivän vuoren kokoista suomenhevosta, ilmeisesti se oli tullut hänelle ratsutukseen, koska katsomosta seurasi mielenkiinnolla edellisenä päivänä maastoretkelle osallistunut tyttö. Vibaja hymyili katsahdettuaan meihin sivusilmällä.

Kokosin ohjia tarkempaa treeniä varten, kun Jymy vasta ilmeisesti oivalsi hevosen olevan tamma. Naurahdin sen kohteliaalle hörähdykselle, kuten myös Vibaja. Jymyllekin tuli askeleeseen kummasti tarmoa lisää - pitihän sen olla edukseen kun oli naisseuraakin saatu paikan päälle. Käveltyämme muutaman kierroksen ohjat tuntumalla kiristin niitä aavistuksen ja pyysin orin raville. Se onnistuikin napakasti orin pitäessä edelleen silmänsä tarkasti naulittuna tammaan, vaikka osan sen huomiosta olinkin jo onnistunut varastamaan. Ravissa sain tehdä jo melkoisesti pidätteitä, jotta ori keskittyi siirtymisiin sivujen keskellä. Otin mukaan peruutuksen neljän askeleen verran, jolloin orin oli jo pakko keskittyä siihen mitä keksisin seuraavaksi pyytää. Helppoja tehtäviä tehden sujui ihan kivasti ratsastuskerta ja kävin vielä kävelemässä loppukäynnit lähimaastossa, kun ori ei oikein niihin meinannut rauhoittua tyttöjen jäädessä mieleen liiaksi.