Koistilan Kaneliomena VH17-018-0344

Kaneli on semmoinen "kaikki-käy" tyyppinen hevonen. Sen kanssa mikään asia ei tuota vaikeuksia, paitsi ehkä laiskuus joskus. Hoitaessa tamma nuokkuu nätisti paikoillaan nauttien kaikesta saamastaan huomiosta. Mitä enempi sitä rapsuttaa kumisualla, sitä enemmän pää painuu alas ja silmät lurpsuvat kiinni. Satulavyötä kiristäessä Kaneli osaa pullistella varsin mallikkaasti ja välillä huijaa kokenuttakin ratsastajaa. Muista siis aina tarkistaa vyö ennen selkäännousua, niin vältyt ikäviltä kommelluksilta! Taluttaessa Kaneli on perässä hilattavaa mallia, eikä siihen saa vauhtia oikein millään. Laumassa tamma on alimpia ja tulee toimeen kaikkien kanssa.

Ratsastaessa Kaneli on laiska. Se osaa kulkea reippaasti ja käyttää takaosaansa aktiivisesti, mutta ilmaiseksi se ei mitään anna. Ratsastaja saa kyllä tehdä töitä koko rahan edestä. Jos on alusta asti napakka, tekee paljon siirtymisiä ja laittaa Kanelin töihin, niin se on oikeasti hieno ja kiva ratsastaa! Tammalla on pehmeät askeleet, joissa on ihana istua. Kovin näyttävät ne eivät ole, joten siksi Kanelin kanssa on aika turha kilpailla vaativissa luokissa liitokavio-puoliverisiä vastaan. Esteillä Kaneli on tarkkajalkainen ja harvoin ottaa puomeja mukaansa. Vielä harvemmin se kieltää, ellei ratsastaja tuo sitä aivan vinoon tai kehota hyppäämään väärään askeleeseen. Kaneli on kyllä sen verran taitava esteratsu, että osaa itse pitkälti katsoa välimatkat ja ponnistuskohdat, mutta kuuntelee myös kuskin toiveita asian suhteen. Uusinnassa tamma ei ehkä ole nopein ja ketterin hevonen, mutta osaa se vauhtiakin tarvittaessa ottaa. Maastossa Kaneli on luottoratsu, jonka selkään voi laittaa kenet tahansa.

Kaneli on helppo lastata ja kuljettaa. Myöskään kilpapaikalla ei sen kanssa ole yleensä ongelmia. Kaneli ei turhia stressaa vaan saattaa ottaa pienet päiväunet keskellä hälinää ongelmitta. Kilpasuorituksessa se on yhtä nöyrä kuin kotona, mutta edelleen on tärkeää laittaa tamma liikkumaan kunnolla eteen jo verryttelystä asti. Muuten saat kyllä koko suorituksenkin punkea sitä naama punaisena eteenpäin. (c. misery)

Suku virtuaalimaailmassa

Jälkeläiset

Kilpailut

Valmennukset & päiväkirja

Kouluvalmennus 16.06.2018, kirjoittajana Miia-Maria
Hetken aikaa en voinut muuta tehdä kuin vain ihastella kentällä ravaavaa kuvankaunista voikkoa suomenhevostammaa. Koska kyseessä oli melko nuori tamma, olin suunnitellut valmennukset ohjelmaksi ihan perusratsastusta tarkoituksena saada Kaneliomena hyvin tuntumalle ja keskittymään ratsastajansa apuihin. "Aloitetaan rennosti ottamalla alkuverryttelyyn mukaan ympyröitä ja voltteja", ohjeistin ratsukkoa. Kaneliomenalta ei ainakaan tänään tuntunut löytyvän menohaluja liiaksi, joten ratsastaja sai alkuun tehdä aika paljon töitä saadakseen tamman liikkumaan kunnolla eteen. "Kaneliomena taipuu hienosti, mutta meinaa todella helposti jäädä kaarevilla urilla pohkeen taakse, joten ratsasta vain rohkeasti eteen samalla, kun taivuttelet", neuvoin ratsastajaa. Tamma sai liikkua melko matalassa muodossa, jotta saimme sen selän hyvin ylös. Nuori tamma näytti varsin yhteistyöhaluiselta alun tahmeudesta huolimatta. Kun Kaneliomena alkoi näyttää rennolta ja jäi omille jaloilleen, pyysin ratsukkoa kävelemään muutaman kierroksen aavistuksen vapaammalla ohjastuntumalla. "älä kuitenkaan anna sen täysin nukahtaa", naurahdin ratsukolle.

Lyhyen käyntipätkän jälkeen ohjeistin ratsastajaa ratsastamaan käynti-ravi-käynti siirtymisiä uralla omaan tahtiin. "Keskity siihen ettei hevonen venähdä tai muutu etupainoiseksi siirtymisen aikana. Valmistele siirtymiset rauhassa!" annoin ratsukolle ohjeet. Kaneliomena ei vieläkään ollut täydellisesti pohkeen edessä ja ravisiirtymisissä se helposti venähti aavistuksen pitkäksi. "Voit vaikka taivuttaa tammaa sisälle läpi koko siirtymisen, jos tuntuu siltä, että se auttaa pitämään sen paremmin paketissa", neuvoin samalla kun tarkkailin ratsukon menoa. Useat ja nopeassa tahdissa tulevat siirtymiset selkeästi herättelivät Kaneliomenaa ja loppua kohden se alkoi selkeästi ryhdistyä ja otti takaosaansa paremmin alle. "Kunhan Kaneliomena saa vielä vähän lisää voimaa ja lihaksia niin teistä tulee varmasti upea paketti!" kehuin ratsukkoa. "Jätetään laukka seuraaviin treeneihin. Loppujäähdyttelyn voit tehdä vaikka lähimaastossa, kun on näin hieno ilma", hymyilin ratsukolle.

Kouluvalmennus 19.06.2018, kirjoittajana Miia-Maria
Seurasin ratsukon alkuverryttelyä kentän laidalta ja Kaneliomena näytti tänään paljon pirteämmältä ja reippaammalta kuin edellisellä valmennuskerralla. "Hyvä, että se vaikuttaa tänään noin pirteältä, koska tänään on tiedossa paljon laukkatyöskentelyä", huikkasin ratsukolle. Ohjeistin ratsastajaa ottamaan alkuverryttelyyn mukaan hieman pohkeenväistöjä, jotta saataisiin Kaneliomenan takajalat hyvin alle. "Sehän väistää aivan mielettömän hyvin!" kehuin tammaa itsekin jopa hieman hämmentyneenä. Pohkeenväistö oli selkeästi Kaneliomenan vahvuuksia. Kun ratsukko oli ravaillut ja väistättänyt hetken molempiin suuntiin, pyysin ratsastajaa nostamaan laukan ja ratsastamaan hetken ihan normaalia harjoituslaukkaa kenttää ympäri. Kaneliomenan laukka oli vielä vähän voimatonta, mutta kuitenkin tasapainoista. "Ota muutamat temponvaihtelut omaan tahtiin ja katso, että pystyt tarvittaessa sekä pidentämään että lyhentämään laukkaa", annoin ratsukolle ohjeita. Lisätyssä laukassa tamma meinasi hakeutua etupainoiseksi, mutta ratsastaja korjasi tilanteen hienosti.

Lyhyiden välikäyntien jälkeen pyysin ratsukon suurelle keskiympyrälle. "Siirrä Kaneliomena raviin ja väistätä takaosaa ulos ympyrän avoimilla sivuilla", annoin ratsastajalle ohjeet seuraavaan tehtävään. Väistötehtävä sujui ratsukolta hienosti, mutta herkästi tamman ulkolapa meinasi karata liikaa. Tilanne kuitenkin korjaantui, kun ratsastaja muisti ulkoavut. "Nyt voit nostaa laukan ja tarkoituksena olisi jatkaa ihan samaa tehtävää." Ja ratsukko teki työtä käskettyä. Muutama kierros meni ennen kuin Kaneliomena ymmärsi, miten ne jalat oikein asettuvat. Tamma meinasi hieman painaa ratsastajan kädelle, mutta väistötehtävän myötä se silminnähden otti takaosaa alleen ja keveni edestä. Pyysin ratsukkoa vaihtamaan vielä suunnan ja otimme saman harjoituksen vielä toiseen kierrokseen. "Se kyllä ihan selkeästi paranee loppua kohti. Varmaan tuntuu siltä, että nyt olisi kiva ottaa vielä toinen tunti perään", hymyilin ratsukolle ja ratsastaja nyökkäsi itsekin silminnähden tyytyväisenä. Neuvoin tekemään loppuverryttelyssä paljon ympyröitä ja venyttämään tamman ylälinjaa.

Estevalmennus 21.05.2025, kirjoittajana Jenna VRL-03515
Saavuin Koistilaan auringon paistaessa ja näin liinakon hevosen ratsastajineen jo lämmittelemässä. Olin nipin napin ajoissa kun pujahdin kentälle, tervehdin ratsastajaa ja seurasin hetken aikaa ratsukon yhteistyötä. Tamma vaikutti ihan osaavalta, joskin hieman ehkä hitaalta. Sen sijaan ratsastaja sai tehdä töitä, että voikko kulki edes nykyisellä tahdilla. "Ota hetkeksi käyntiin tähän isolle ympyrälle" pyysin ratsastajalta, jotta voisin käydä ajatuksiani läpi hevosesta ja tämän päivän ohjelmasta. Ratsastaja vahvisti monet pikaiset havaintoni tammasta, joten yhteistuumin sovittiin tänään tehtäväksi lyhyttä rataa, jossa keskityttiin hyvään tempoon radan läpi ei niinkään teknisesti haastavaan ja vaikeaan tehtävään.

Ratsukon tehdessä vielä muutamia laukannostoja kokosin kentälle muutamia esteitä suunnitelman mukaisesti. Toiselle pitkälle sivulle 50 senttinen pysty, lyhyelle sivulle ristikko sekä toiselle sivulle 70 senttinen pysty - esteet muodostivat ikään kuin U-kirjaimen. Kaikki esteet rakentelin hieman uran sisäpuolelle, jotta uraa pitkin mahtui turvallisesti kulkemaan. Matalampaa pystyä ratsukko sai tulla lämmittelyksi muutaman kerran kummastakin suunnasta. Kaneli tuli esteelle hyvin ja hyppäsi fiksulta etäisyydeltä. Varsinaisessa tehtävässä oli tarkoitus tulla esteet edellä esitetyssä järjestyksessä, reippaassa myötälaukassa. Ratsastaja sai tehdä paljon töitä, jotta voikko liikkui ennen ensimmäistä estettä reippaasti mutta ensimmäisen hypyn jälkeen tamma liikkui oma-aloitteisesti reippaammin. Muutaman toiston jälkeen lähestyminen ensimmäisellekin esteelle oli reippaampaa, joten ratsastajan työtaakka keveni hieman. Parin kerran jälkeen ratsukko sai hieman hengähtää kun nostin ristikon 80 senttiseksi pystyksi.

Vaikka suunta ja laukka vaihtui jatkui Kanelin aktiivisempi liikkuminen hyvässä tempossa läpi tehtävän. Keskimmäisen esteen muuttuminen pystyksi ei juuri vaikuttanut Kanelin tekemiseen mutta ratsastajan piti tuoda tamma paremmin esteen keskelle kun esteen malli ei sitä enää ohjannut. Tämä toi hieman haastetta, sillä este tuli hyvin nopeasti käännöksen jälkeen. Ensimmäisellä kerralle lähestyminen ei ollut ihan paras mahdollinen mutta Kaneli selvisi hypystä ilman tiputusta mutta ratsastajan polvi oli hyvin lähellä osua tolppaan. “Ota saman tien kierros uusiksi, anna mennä askeleen tai kahden verran pidemmälle ensimmäisen hypyn jälkeen niin pääset keskemmälle tokaa estettä.” ohjeistin kun ratsukko oli suorittanut viimeisen esteen. Tällä kertaa kokonaisuus sujuikin paremmin. Korotin viimeiselle kierrokselle matalinta pystyä hieman, nyt esteet olivat 70 - 80 - 70 senttiä. Kanelin vauhti oli tasainen, hypyt hyvin tasapainoisia ja yleisilme menossa siisti. Loppuverryttelyn aikana kertasin päivän onnistumiset sekä kävin läpi omia ehdotuksia jatkoa ajatellen ratsastajan kanssa. Suurimpana haasteena pidin tamman hitautta mutta teknisesti tamma selvästi osaa kunhan siltä vain viitsii vaatia. Helpolla se ei ehkä tule mutta vaatiminen kannattaa.

Päiväkirja 02.06.2025, kirjoittajana Hazefield
Olin lupautunut liikuttamaan Kanelin tänään ja olin jopa aika innoissani uudesta tuttavuudesta. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ja tallipihassa oli alkavan kesän tuoksu. Kaneli seisoi tarhassaan alahuuli roikkuen ja hännällään ötököitä huiskien, ja lähti portille yhtä innokkaasti kuin tavallisesti - eli ei ollenkaan. Kävin hakemassa sen tarhan perältä ja sain pienen mulkaisun vastaukseksi. Matkamme talliin eteni hitaasti, mutta varmasti.

Harjatessa Kaneli seisoi tuttuun tapaansa silmät puoliksi kiinni ja pää painuksissa. Kumisualla rapsuttaessa se huokaili syvään ja nojasi kevyesti minua kohti. Olin hieman otettu siitä, miten hyvin tamma rentoutui ihan uudenkin ihmisen seurassa ja luotti niin nopeasti minuun. Satulavyötä kiristäessä sain taas kerran muistuttaa itseäni tarkistamaan sen uudelleen ennen selkäännousua. Tässä asiassa voikko ei todellakaan päästänyt minua helpolla. Olin suunnitellut tekeväni kevyen läpiratsastuksen kentällä ja sitten suuntaavani maastoon. Alkuun sainkin tehdä kunnolla töitä tamman kanssa. Kun Kaneli huomasi, etten annakaan periksi, se alkoi pikkuhiljaa tyytyä kohtaloonsa ja reipastui hieman. Ravissa se liikkui lopulta ihan kivasti, vaikka edelleen sain aika ajoin muistuttaa tammaa liikkumaan reippaammin. Tein ravissa paljon siirtymisiä ja taivuttelin tammaa hieman. Siirtymiset selkeästi auttoivat pitämään tamman liikkeessä. Tein muutamat laukannostot ja voltit, mutta koska Kaneli teki kaiken pyytämäni, tähän oli hyvä lopettaa ja lähteä maastoon tekemään loppuverkat.

Annoin hieman pidempää ohjaa ja annoin tamman valita tahdin. Se valitsi - tietenkin - hitaimman mahdollisen. Mutta toisaalta, eihän meillä ollut kiire. Metsätie risteili puiden lomassa, linnut lauloivat ja tuuli suhisi puiden latvoissa. Kävelimme hetken metsätien laidassa, kunnes poikkesimme pienemmälle polulle. Polku vei kohti harjuja, jotka olisivat hyvää vaihtelua tasaiselle soratielle. Kaneli ei ollut moksiskaan pienistä korkeuden vaihteluista, vaan asetteli jalkansa huolellisesti ja kuljetti minut turvallisesti sekä ylä- että alamäissä. Loppumatkalla poikkesimme tutulle rantapolulle ja kahlasimme matalaan rantaveteen. Kaneli polkaisi etujalkansa tyytyväisenä veteen, kastellen myös minun jalkani. Vesi oli vielä kylmää, mutta ainakin Kaneli oli tyytyväinen päätökseemme poiketa rannassa. Kävelimme hetken viileässä vedessä, vaikka Kaneli olisi halunnut mennä syvemmälle, mutta en halunnut saappaideni tai satulan kastuvan enempää.

Kotona Kaneli sai pitkän ja huolellisen harjaukseen ja muutaman leivänpalan mutustettavaksi - ihan ansaitusti. Laitoin tammalle mashin turvan eteen ja voikko joi sen tyytyväisenä sillä välin, kun keräsin tavarat takaisin paikalleen. Matkalla tarhaan pysähdyimme hetkeksi nurmikolle ja annoin Kanelin syödä hetken vielä, ennen kun vein sen takaisin tarhaansa.