Haavelaakson Kiusanhenki VH18-018-0842

Kille välittää kaikista ja tahtoisikin aina olla mukana kaikessa. Onkin hyvä iltaisin varmistaa, että karsinan ja tallin ovet on kunnolla kiinni, koska orilla on uskomaton kyky päästä niistä ulos. Ei ole kerta tai kaksi, kun se on aamulla löydetty haahuilemasta tallin käytäviltä ja pari kertaa se on ollut tallin pihallakin heti tervehtimässä ensimmäistä hoitajaa. Killellä on outo kyky aistia ihmisten pahimmat pelot, joten jos pelkäät esimerkiksi pimeää metsää, ei todellakaan kannata viedä Killeä sinne - Pelko tarttuu siihen helposti eikä kukaan halua olla peloissaan pelkäävän hevosen kanssa.

Hoidettaessa Kille on mitä ihanin hurmuri, joka haluaisi koko ajan olla paijattavana. Useimmat hoitajat tykkäävätkin laittaa orin mieluummin käytävälle molemminpuolin kiinni, koska muuten harjauksessa menee vähintään tuplasti aikaa. Varustus hoituu tuossa tuokiossa, koska Kille on aina innokas uusiin haasteisiin.

Ratsastettaessa monitaitoinen Kille on hyvin herkkäsuinen, joka helposti johtaa siihen, että se alkaa heitellä päätään. Sen kanssa on siis tärkeää muistaa hellät ohjasavut ja painoapujen hyödyntäminen. Myös ääniavut toimii Killen kanssa, mutta esimerkiksi äänekkäissä kilpailutilanteissa ei kannata pistää kaikkea vain niiden varaan. Esteillä Kille pistää kaikkensa peliin, koska se selvästi rakastaa hyppäämistä. Oikean ratsastajan kanssa yhteistyö toimii niin saumattomasti, ettei edes tarkkasilmäinen katsoja välttämättä huomaa radalla annettuja apuja. Kouluratsastuksen saralla Kille tarvitsee hieman enemmän tukea ratsastajaltaan, mutta jälleen osaava henkilö saa siitä hyvät puolet esiin. (c. Tuire)

Suku virtuaalimaailmassa

Jälkeläiset

Kilpailut

Valmennukset & päiväkirja

Päiväkirja 15.09.2023, kirjoittajana Siiri
Johanna oli kysynyt, voisinko tulla iltatalliin normaalia aikaisemmin sillä hän osallistuisi Eikan ja Killen kanssa kouluvalmennukseen ja tarvitsisi apukäsiä jälkimmäisen hevosen kuntoonlaittoon ja ensimmäisen hevosen poislaittamiseen. "Tottakai." oli ainut, jota sain sanotuksi, sillä Johanna oli antanut minulle huomattavasti sovittua enemmän ratsastuksia viimeaikoina. Ja ylipäätään nautin hetkistä hevosten kanssa - ei kai tässä ihan millintarkkaa vaihtokauppaa käytykään.

Kun saavuin Koistilaan, oli Johanna juuri siirtymässä Eikan kanssa kentälle. "Kille on vielä tarhassa." hän huikkasi mennessään, joten lähdin hakemaan punarautiasta pikkuoria tarhasta. "Eikä!" parkaisin, ja nauroin nähtyäni punarautiaan, joka ei punarautiaaksi ollut tunnistettavissa kuivuneen savipeitteen alta. "Mistä sä oot tollaisen mutaliejukerroksen keksinyt päällesi?" nuhtelin oria leikkisästi samalla, kun saapastelin sen luokse tarhassa.

Koska muta oli jo kuivunut kauttaaltaan, päätin ottaa molempiin käsiin kumisuoat, jolla hieroin melko voimakkaasti laattoina lähtevää kuraa pois. "Onneksi tulin ajoissa." nauroin orille, joka nautti silminnähden käsittelystä. Se venytti kaulaansa piiiitkäksi, ja sen ylähuuli oli vähintään viisinkertaistunut pituudeltaan. Kun suurin määrä kurasta oli jo poissa, heiluttelin orin vielä läpi pölyharjalla, jonka jälkeen pesin sen jalat lämpimällä vedellä, jotta suojien alle ei jäisi mitään, mikä pahimmassa tapauksessa hiertäisi ihon rikki.

"Ootko nähnyt sun naamaa?" yksi tallilainen pysähtyi pesukarsinan eteen, ja yritti pidätellä nauruaan. "Sä oot musta kun mikä." hän nauroi ja ihaili samassa lauseessa Killen kiiltävää karvaa. "Joo, vaihdettiin varmaan kiilto ja puhtaus päikseen, oota mä näytän sulle kuvan miltä tää näytti kun hain tän tarhasta." kerroin tallilaiselle takaisin, ja suljin vesihanan kaivaakseni puhelimen taskusta.

"Sos." nainen sai sanottua. "Niin mäkin sanoin, mutta kohta on hyvä. Kelpaa Johannan mennä valmennukseen." sanoin, ja taputin oria hellästi kaulalle. Ainakin se oli saanut extrahyvän harjauksen, ja saanut nauttia hoitotoimista normaalia pidempään.