Koistilan Suomenhevoset

© wilberi
Virallinen Nimi: Hää-Morsian
VH-tunnus: VH07-018-0315
Rotu, sukupuoli: suomenhevonen, tamma
Väri, säkäkorkeus: rautiaankimo, 155cm
Syntynyt: 07.09.2009 (ikä)
Painotus: koulupainotteinen
Koulutus: ko: helppo A, re: 80cm, me: 80cm
Kasvattaja: *lumienkuli*
Omistaja: Vibaja (VRL-00727)

⋯ ⨳ ⋯

Arvonimi » VIP MVA Finest myönnetty 22.08.2010
Kantakirjaus » palkittu prosentein 62,70 KTK III (15.04.2011)
Laatuarvostelu » palkittu pistein 97 YLA III (24.08.2011)
Laatuarvostelu » 7 + 40 + 20 + 22 + 15 = 104 KRJ I (20.12.2016)

⋯ ⨳ ⋯

Saara on kimo suomenhevostamma, joka luonteeltansa on rauhallinen ja kiltti kaikille ihmisille. Yleisesti ottaen Saara ei hermostu, eikä koskaan pura suuttumustaan tai ärtymystään käsittelijöihinsä. Tällä tammalla on syvän tummat, ilmeikkäät silmät jotka kertovat jok'ikisen asian tunteistaan ja ajatuksistaan. Saaraa on siis hyvin helppo ymmärtää, myös niidenkin jotka eivät pahemmin nelijalkaisista perusta.

Saara on ollut aina hyvin helppo käsitellä, ja pienempikin saattaa touhuta vapaasti tamman kanssa. Pienestä tämä nainen ei stressaannu, vaan ottaa chillisti myös eläinlääkärin ja kengittäjän käynnit, eikä näin ollen vaadi minkään näköisiä erikoistoimenpiteitä. Ruokahalu on myös kohdallaan tämän neidin elämässä, ja joskus tuntuu että se onkin pääasia elämässä. Vaikeimpia asioita Saaralle on lastaus, mutta lastauskin sujuu moitteettomasti, kunhan Saara luottaa lastaajaan. Lastaava henkilö ei voi epäröidä tippaakaan, sillä jos lastaajaa pelottaa, menee myös Saaralla pupu pöksyyn. Muuten ei Saaran luonteessa ole mitään moittimista.

Maastakäsin Saaraa on helppo juoksuttaa sekä irtohypyttää, sillä tyttö kuuntelee ääniapuja mukisematta. Tamma ei myöskään ole kovin vahva tai omapäinen, joten pysyy ympyrällä helposti. Selästä Saara on helppo, eikä vaadi ratsastajaltansa juuri mitään. Saara ei ole ollut nopein hevonen oppimaan, mutta sitäkin rauhallisin. Tamma jaksaa keskittyä pidemmänkin aikaa toistoihin. Pikkuhiljaa laukanvaihdotkin alkavat sujua Saaran kanssa, ja pian pääsemme jo seuraavalle tasolle eli etu- ja takaosakäännöksiin. Ratsastettaessa Saaralla kuitenkin riittää vauhtia, varsinkin esteillä. Esteille en laittaisi kovinkaan kokematonta ratsastajaa selkään, sillä innostuessaan hurjalta vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta ei voi välttyä. Kilpailutilanteissa ei välitetä metelistä tai toisista hevosista, vaan tamma keskittyy ihmisen läsnäoloon ja siihen, minkälaisen vaikutelman ihminen antaa. Kuin pieni koira, joka seuraa emoaan kiltisti. Maastoillessa Saara on innokas, muttei kuitenkaan samalla tavalla villi kuin esteillä. Tamma rakastaa pitkiä maastolenkkejä kirpeässä talvi-ilmassa. (c. wilberi)

⋯ ⨳ ⋯

⋯ ⨳ ⋯

Isä: Lakko-Mies
sh, rtkm, 155cm
ii: Paavin Poika
sh, rt, 157cm
iii. Paavi Paavali
iie. Justiina
ie: Blondivitsi
sh, vkk, 152cm
iei. Vitsiniekka
iee. Pilven Huntu
Emä: Häpeilemätön Viettelijätär
sh, rtkm, 155cm
ei: Kuoleman Välttäjä
sh, rnkm, 156cm
eii. Helvetinkoira
eie. Onnettomuusaltis
ee: Tähti-Rinsessa
sh, rtkm, 153cm
eei. Tähtipoika
eee. Rinsessa

Saaran sukupuu on ainakin emän puolelta täynnä valkoisia suomenhevosia, ja siksipä tamma onkin arvokas myös sukunsa vuoksi. Saaran isä Lakko-Mies oli kimo suomenhevosori, kokoa löytyi 155 senttimetriä ja luonnetta vielä sitäkin enemmän. Hyvin energinen ja jopa kaistapäiseksikin kutsuttu ori ei tahtonut pysyä koskaan paikoillaan, touhotti joka asiassa ja sen oli hankala keskittyä. Tämänpä vuoksi isä ei menestynyt paljon kouluradoilla, vaikka liikettä ja taitoa olisikin ollut. Lakko-Miehen elämä koostuikin epäonnistuneen kisaratsu-uran jälkeen lähinnä harrastehevosen hommista, mutta hyvin menestyneen ja laadukkaan sukunsa myötä sitä käytettiin muutamalle tammalle ja maailmaan pyörähtikin kolme sievää tammavarsaa. Nämä kolme tammaa perivät onneksi luonteensa pääasiassa emiltään, mutta kaksi näistä oli isänsä tavoin kimoja. Ori rauhoittui jonkin verran päästyään pois stressaavista kisatilanteista ja suuren tallin hälinästä - lisäksi mitä vanhemmaksi Lakko-Mies tuli, sitä rauhallisempi ja helpompi tapaus se oli. Ori eli pitkän ja terveen elämän nukkuen pois tutussa ympäristössä vasta 32-vuotiaana.

Isänisä Paavin Poika sen sijaan oli täysin erilainen kuin poikansa. Tämä 157 cm korkea, kauniin suklaanrautias ori oli oikea rauhallisuuden ruumiillistuma, joka menestyi elämänsä aikana upeasti kilparadoilla. Toisella palkinnolla kantakirjattu ori on myös moninkertainen SM-kouluratsastusvoittaja ja menesty muutoinkin aluetasolla upeasti. Paavin Poika kilpaili siitoksen ohella vielä pitkälle yli 20:n vuoden rajapyykin ja veteraanivuosinaan se johti monta junnua kouluratsastuksen saloihin. Paavin Poika jouduttiin lopettamaan 28-vuotiaana pahenevien jalkaongelmien vuoksi.

Paavin Pojan isä Paavi Paavali oli tummanruunikko ori, hyvin työhevostyyppinen mutta osaava hevonen. Se jaksoi puurtaa päivästä toiseen, treenasi omistajansa kanssa ahkerasti ja lopulta tuli eräänlaisena mustana hevosena aluetason kilpailuihin ja voitti koko roskan. Aikamoinen tuhkimotarina hevoselta jota näyttelykehissä katsottiin aina alaspäin. Erityisen hyväluonteinen ja menestyvä ori oli suosittu jalostusori menestyksensä jälkeen ja se sai ennen menehtymistään yli kaksikymmentä varsaa. Justiina oli samaisen omistajan suomenhevostamma, entinen kilparatsu, joka vietti ansioituneita eläkepäiviä suurten voittojen jälkeen. Justiina ei käynyt koskaan näyttelyissä, mutta myöhemmällä siitostamman urallaan se on tuottanut erittäin haluttuja, osaavia ja yllättävän hyvärakenteisia suomenhevosia. Justiinan perusluonne oli herkkä ja paikoitellen kipakkakin, mutta kun sen oikut tunsi, oli tamma helppo arjessa. Tamma lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 26-vuotiaana.

Isänemä Blondivitsi on saanut nimensä niin luonteensa kuin värinsäkin kautta. Vaalea, voikko tamma on kooltaan 153 senttiä, mutta sen mielikuvitus oli pienen shetlanninponin tasolla. Ratsuna tamma oli haastava, mutta kovasti töitä tekevälle hyvinkin palkitseva. Tamman kanssa kilpailtiin menestyneesti sekä koulu- että esteratsastuksessa aluetasolla. Blondi oli erinomainen ihmistuntija, joka mukautui aina sitä käsittelevien ihmisten mielialan mukaan: ärtyneille ihmisille se oli nöyrä ja oikein mukava, mutta iloisille taas näytti jekuttavaakin puoltaan. Se oli selvästi perinyt tätä kykyä isältään.

Vitsiniekka, joka siis on Blondin isä ja maankuulu ravikuningas, sai koko ravitallin sekaisin tempauksillaan. Tärkeimpinä kisapäivinä se oli aina mutkittamassa asioita, karkaili sinne tänne ja heitteli harjapakkia silkasta ilosta. Kisapäivänä nämä eivät naurattaneet, mutta myöhemmin oltiinkin aina hyvillä mielin Vitsin ravatessa kepeästi maaliin ennen muita. Vitsiniekkaa käytettiin paljon sekä ravi- että ratsujalostukseen sen monipuolisen ja hyvin menestyneen suvun ansiosta. Pilven Huntu oli sen sijaan menestynyt estehevonen, jonka palkintokaapista löytyy useita aluekisojen pokaaleja sekä yksi SM-tason toinen sija suomenhevosjoukossa. Tamma oli hyvin mukautuva ja kiltti hevonen, jolla riitti ihailijoita. Sen ajateltiin aina olevan helppo ratsastettava, mutta todellisuudessa taitava ratsastaja vain sai sen näyttämään helpolta - Pilven Huntu ei nimittäin antanut mitään ilmaiseksi ja osoitti kyllä ratsastajan laiskottelun kipakasti!

Emä Häpeilemätön Viettelijätär on aika samankaltainen kuin puolisonsa Lakko-Mies, ainakin ulkopuolisesti. Tamma on myös kooltaan 155 cm ja väritykseltään kaunis valkoinen kimo. Tuttujen kesken Hemmoksi kutsuttu neiti oli luonteensa puolesta täyttä kultaa, aina yhtä helppo ja mukava käsiteltävä. Ratsuna Hemmo oli mitä kiltein ja helpoin: se liikkui aina rehellisesti oikeinpäin, yritti parhaansa ja paikkaili ratsastajansakin virheitä. Ei ollut suotta tamma suosittu sen taitaessa sekä kouluratsastuksen, rataesteet kuin maastoesteetkin ongelmitta ja erinomaisella menestyksellä. Sillä oli melko lyhyt kilpaura, sillä se siirtyi jo 14-vuotiaana siitostammaksi jalkavamman vuoksi. Hemmo elää edelleen suurehkolla suomenhevostilalla ja kaitsee tammalaumaa varsoineen. Hemmo on periyttänyt kuudelle varsalleen erinomaista luonnetta, kimoa väriä ja kapasiteettia oikeastaan lajiin kuin lajiin.

Emänisä Kuoleman Välttäjä on kimo suomenhevosori, jolta kokoa löytyy noin 156 senttiä. Vältti sai nimensä jo hyvin pienenä, selvitessään nipin napin sektiota synnytyksen aikana. Vältin emä oli ensisynnyttäjä, ja vääränlaisen ruokinnan vuoksi varsa oli kasvanut liian suureksi ja vieläpä kääntynyt väärin päin. Varsa syntyi elävänä, mutta sen emä menehtyi. Vältin elämä oli oikeastaan alusta loppuun niin sanotun paremman harrastehevosen hommaa: se oli laadukas liikkuja, hyvärakenteinen ja sen kanssa oli ilo käydä kiertelemässä lähialueen pikkukisat sen käyttäytyessä moitteettomasti ja tehdessä aina parhaansa. Välttiä käytettiin säästeliäästi jalostukseen ja se sai eläissään vain kuusi jälkeläistä.

Vältin isä Helvetinkoira oli suuri ja tumma suomenhevosori, joka oli saanut nimensä yksinkertaisesti huonosta huumorintajusta. Oikeasti siis ori oli oikea nallekarhu, kaikkien käsiteltävissä ja ennen kaikkea fiksu tapaus jokaisessa tilanteessa. Helvetinkoira oli oikeastaan kenen tahansa ratsastettavissa - paitsi esteillä, jotka saivat herran innostumaan vähän liikaakin. Ori ei juuri kilpaillut, mutta ei muutamista pikkukisoista huonojakaan tuloksia tullut! Vältin emä Onnettomuusaltis sen sijaan oli juurikin nimensä veroinen. Tammalla oli ollut oikeastaan koko ikänsä huonoa onnea. Milloin trailerionnettomuuksia, jalkavaivoja tai sitten se vain oli väärässä paikassa väärään aikaan. Kiltti ja rauhallinen tamma kuoli 7-vuoden iässä synnytyksessä. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat tamman suhteen olleet kovat ja se olisi aloitellut uraansa kenttäratsuna ilman synnytystapaturmaa. Hyväsukuisesta kimosta oli odotettu myös haluttua siitostammaa, mutta kohtalo päätti toisin.

Emänemä Tähti-Rinsessa, tuo kimo 153 senttimetriä korkea tamma, oli kouluratojen ehdoton kuningatar. Kaunis, kiltti, nöyrä ja herkkä hevonen saavutti useita voittoja ja vielä enemmän sijoituksia aluetasolla. Kaiken lisäksi Tähti-Rinsessa oli kuvan kaunis ja menestyi hienosti myös näyttelyissä ja se kantakirjattiin kakkospalkinnolla. Pitkän ja rikkaan elämän viettänyt Tähti sai viisi varsaa ja se kuoli luonnollista tietä 31 vuoden iässä. Varsat perivät siltä erinomaista liikettä sekä nöyrää ja tasaista luonnetta.

Tähtipoika oli niin ikään upea kouluratsu, joka tuli tunnetuksi lennokkaasta askelestaan ja upeasta ensimmäisen palkinnon kantakirjauksestaan. Jo kuuden vuoden iässä ori sijoittui toiseksi SM-kouluratsastuskilpailuissa, ja siirtyi pian myös tulokselliseen jalostuskäyttöön. Luonteeltaan Tähtipoika oli vähän haastava: ego oli iso ja ori uskoi omistavansa kaiken mihin aurinko koski, mutta määrätietoisella käsittelyllä se pysyi hallinnassa ja arki sujui ongelmitta. Vierailla paikoilla ominaisuus oikein korostui ja esimerkiksi verryttelyt olivat välillä melkoisia esityksiä. Rinsessa oli yksi niistä tammoista, jotka valittiin huolella periyttämään Tähtipojan upeaa liikettä. Rinsessa oli myös itse menestyvä ja osaava kouluhevonen, jonka ura alkoi kuitenkin melko myöhään pitkän ratsastuskouluelämän viivyttämänä. Tuntiratsuna toimiessaan Sessa oli ehdoton tallin suosikkihevonen, kuuliaisuus ja lempeys yhdessä vaikuttaen. Sen kapasiteetti huomattiin ja se siirtyi yksityishenkilölle kilpailemaan. Viivästyneen kilpauran vuoksi tammalla ehdittiin teettää vain kaksi varsaa, mutta molemmat niistä olivat hyväluonteisia kouluratsuja. (c. wilberi & Hapero)


Jälkeläiset

sh ori Oravan Luomupoika s. 07.02.2010 i. Kopse
sh ori Oravan Hammaspeikko s. 08.07.2010 i. Pojan Pirulainen
sh tamma Oravan Mollamaija s. 01.08.2010 i. Pojan Pirulainen
sh tamma Moon Paljetti s. 30.01.2014 i. Pursetti KRJ-II
sh ori Koistilan Ikirusko s. 01.01.2017 i. R.S. Ikirouta
sh ori Talvisotilas s. 20.05.2017 i. Leevin Tuttiritari