Carissa

Virallinen nimi Carissa Saavutukset ERJ-II Rotu, sukupuoli Hanoverian, tamma Syntynyt 15.01.2008 Väri, säkäkorkeus Rautias, 160cm Painotuslaji Estepainotteinen Koulutustaso Helppo B - 140cm Rekisterinumero VH04-011-6526 Omistaja Vibaja (VRL-00727) Kasvattaja Kingsvalley

Carissa on melko luonteikas tamma, joka on myös erittäin rohkea ja kyvykäs. Uteliaana tutustumassa uusiin asioihin, ilman pelkoa. Odotamme tamman hyppäävän ainakin 140cm-tason rataesteratoja, kunhan se kasvaa kilpaikäiseksi.

Carissa on hoidettaessa harvinaisen lapsellinen ja melko kipakka. Usein jo ennen kuin on ehtinyt avata Carissan karsinan oven, se on jo vetänyt korvat luimuun ja aloittanut vaativan kuopimisen etujalallaan. Tamma onkin yksi hevosista, joihin pitää rakentaa luottamussuhde määrätietoisuuden ja tiukan kurin kautta. Kun tammalle on näyttänyt sen rajat ja niistä pitää kiinni, on neiti oikeastaan varsin mukava hoidokki. Lapsellisuus kuitenkin säilyy, ja tamman voi yllättää hamuilemasta käsittelijänsä paidanhelmaa tai mutustelmasta harjakorista nappaamaansa sukaa. Tuntemattomille ihmisille näytellään hampaita ja ollaan vihamielisiä, vaikka puremiset ja uhkailut ovat ainoita, joita tamma saattaa toteuttaa.

Ratsastettaessa Carissa vaatii paljon virikkeitä, eikä tamma jaksa toistaa samaa harjoitusta monesti peräkkäin hermostumatta. Carissaa ratsastetaankin monesti vain puolisen tuntia, jotta sen motivaatio säilyy. Jos tamma joutuu työskentelemään pitkään, sen keskittymiskyky herpaantuu ja se alkaa monesti juoksemaan tai hidastelemaan harjoituksissa. Tamma on kuitenkin erittäin herkkä ja kuuliainen, minkä vuoksi sen ratsastaminen on useimmiten varsin mukavaa puuhaa. Juoksuttaminen ennen ratsastusta auttaa kummasti purkamaan pienet erimielisyydet.

Toisin kuin kouluratsastuksen kanssa, esteradalla ja -harjoituksissa Carissa on paljon innostuneempi ja virkeämpi. Toisinaan tamma on hieman liiankin innostunut, minkä seurauksena se saattaa heittää pikkupukkeja tai lähteä kaahottamaan ... Carissa on kuitenkin luotettava hevonen siinä mielessä, että se harvoin kieltää. Hyppää erittäin rohkeasti ja hieman huono kulmakaan ei haittaa, koska tamma on myös harvinaisen lahjakas valitsemaan hyppypaikkaa itsekseen. Ratsastajan työksi jää askelten laskeminen ja ohjaaminen oikealle esteelle. Kilpailuissa Carissa on melko rauhallinen.

       

Sukutaulu

i. Charro v.d. Beauregard hann, km, 157cm	ii. Cirrito v.d. Beauregard hann, km, 165cm	iii. Keep Up
		iie. Carissa v.d. Beauregard
	ie. Nita v.d. Beauregard hann, trt, 155cm	iei. Incognito v.d. Birkhout
		iee. Kianta v.d. Beauregard
e. Replica ERJ-II hann, trn, 163cm	ei. Replico hann, rn, 167cm	eii. Replicant
		eie. Diva V
	ee. Montana hann, trn, 162cm	eei. Monte Cristo
		eee. Passione

Päiväkirja

16.02.2014 - Estevalmennus (valmentajana merikissa)
Menin kerrankin jo alkuverryttelyksi paikalle, sillä halusin aloittaa valmennuksen heti tehokkaasti. Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsastajaa keräämään ohjat ja nostamaan ravin. Tarkoituksena oli jumpata tammaa mahdollisimman tehokkaasti, niimpä tehtiin paljo voltteja ja taivutuksia. Kun alkuverryttelyt olivat ohi ja olin rakentanut kentälle neljän esteen jumppasarjan, kerroin tehtävänannon. Tarkoitus oli laukassa hypätä 50m jumppasarjaa muutamaan kertaan molempiin suuntiin. Tamma alkoi hiljakseen hommaan kyllästyä joten päätimme siirtyä seuraaviin esteisiin ja jättää jumppasarja onnistumiseen. Olin rakentanut myös kaksi pystyä jotka olivat vielä metrin korkeudella. Ensimmäisellä hypyllä ratsastaja jäi hieman jälkeen hypyssä kun Carissa hyppäsi melkoisen tiikeriloikan. Kehotin ratsastajaa antamaan tammalle enemmän ohjaa sekä pidättämään enemmän ennen estettä. Seuraavat hypyt sujuivatkin paremmin ja pyysin ratsastajaa hyppäämään ensimmäiseksi jumppasarjan ja sen jälkeen oma valintaisella tiellä kaksi pystyä jotka olin jo korottanut tamman omalle tasolle, 140cm korkeuteen. Tiet ratsastaja valitsi hyvin ja hypyt sujuivat hienosti. Päätimme lopettaa valmennuksen onnistumisiin, koska ratsastajan mukaan tammalla ei yleensäkkään ratsasteta täyttä tuntia.

19.02.2014 - Estevalmennus (valmentajana merikissa)
Tänään treenasimme pääasiassa ratsastajaa, koska tehtävänä oli ratsastaa kuuden esteen rata valitsemillaan teillä. Tarkoitus oli saada mahdollisimman hyvä aika, puhdas rata sekä hyvät, suorat lähestymiset esteille. Alkuverryttelyn ratsukko sai suorittaa itsenäisesti minun rakentaessa seitsemän estettä kentälle. Jokaisessa radassa sai olla vain kuusi estettä mukana, niin seitsemäs este toi lisää vaihtoehtoja. Ratsukko hyppäsi muutaman lämmittely esteen joten radan esteet olivat kaikki tamman omalla tasolla. Esteitä oli kaksi pystyä, kaksi okseria sekä kolmen pystyesteen sarja. Ensimmäisen radan ratsastaja valitsi hienosti ja tiet olivat hyvät, vaikka muutamia pudotuksia tulikin. Carissa oli tänään todella energinen ja ratsastaja saikin sitä pidetellä melkoisesti ja ilopukkeja tuli lähes jokaisen hypyn jälkeen. Toiselle radalle ratsastaja valitsi muutaman erittäin hankalan tien ja niiden johdosta tamma kieltäytyikin. Kieltäytyminen tuli yhdelle esteelle melko turhaa, koska vaikka tie oli hankala lähestyminen oli loppujenlopuksi kohtalainen. Carissaa pitää vain kannustaa ennen estettä enemmän, jotta se ei yritä luistaa hommasta. Hyppäsimme vielä muutaman minun ehdottaman radan sekä pari yksittäistä estettä. Carissa energisyys ei meinannut millään helpottaa vaikka olimme jo valmennusta lopettamassa. Ratsastaja lähti kuitenkin vielä Carissan kanssa maastoon päästämään loput ylimääräiset höyryt tammasta.

01.03.2014 - Estevalmennus (valmentajana merikissa)
Treenasimme tänään esteradan haasteita, eli esteitä jotka ovat erikoisia ja saattavat joitakin hevosia hämmentää. Ratsukon suorittaessa alkuverryttelyä rakensin kentälle kolme estettä: yhdessä oli liehuvat liput vieressä, toisessa suuria kukka-asetelmia ympärillä ja kolmannessa suuret sateenvarjot estetolpissa. Esteiden korkeus oli vain 80 cm, mutta se ei ollutkaan nyt se tärkein juttu. Aluksi pyysin ratsukkoa kiertelemään esteitä käynnissä, että tamma saisi katsella ympärilleen. Aloitimme hyppäämisen ns. kukka-esteeltä, joka oli minusta helpoin. Hieman tamma aluksi esteelle hörähteli, mutta kokeneena estehevosena ylitti sen mukisematta. Siirryimme reippaasti seuraavalla, sateenvarjo-esteelle. Carissa ei tainnut mitään pelottavaa siinä nähdä ja meniki hienosti yli. Huomautin ratsastajaa käsistä, ne kun meinasivat roikkua vähän milloin missäkin. Huomautuksen jälkeen ratsastaja keskittyi selvästi myös itseensä eikä vain hevoseen ja ratsastus parani huomattavasti. Lippuesteellä Carissaa selvästi hermostutti liehuvat liput ja se kieltäytyikin kaksi kertaa kunnes suostui siitä yli menemään. Ratsukko hyppäsi esteitä muutamia kertoja sekä kahta muuta ns. normaalia rakentamaani estettä.