Daisy Capricot SWA xx

Virallinen nimi Daisy Capricot SWA xx Saavutukset ERJ-I Rotu, sukupuoli Englantilainen täysiverinen, tamma Syntynyt 31.10.2012 Väri, säkäkorkeus Rautiaankimo, 164cm Painotuslaji Estepainotteinen Koulutustaso Helppo A - 130cm Rekisterinumero VH13-006-0222 Omistaja Vibaja (VRL-00727) Kasvattaja Kingsvalley

Capricot on hyvin suoraviivainen tamma, mutta samalla haastava. Sitä on helppo lukea kuin avointa kirjaa, vaikkeivät avut menekään perille niin hyvin kuin voisi toivoa. Sen emä on hieman arkajalkainen, mutta ystävällinen, joten etsimme sille kumppaniksi luonteikasta oria. Lopputuloksena oli kuitenkin testaileva ja sitkeän pirullinen tamma, jonka luottamus täytyy ansaita.

Käsiteltäessä täytyy sitä hoitaa käytävällä tai ulkona, karsinaan ei ole asiaa ilman hyvää syytä. Mikä tarkoittanee ruokinta aikaa tai tarhaan viemistä. Karsina on tamman oma pieni valtakunta, jota se suojelee. Onhan tammaa yritetty koulia ja parempaan suuntaan sen kanssa onkin päästy, mutta helpompaa hoitaa Capricotia ilman sterssiä. Hoitaessa se seisoo paikallaan korvat takana, kuin varautuneena jostain pahemmasta. Capricot on myös hyvin nirppanokka ja varmistaa, ettei hänen ylhäisyyttään harjata liian karkealla harjalla. Itse harjaus saa kestää vaikka ikuisuuden. Jalat se nostaa kevyesti, eikä varusteidenkaan laitossa ilmene ongelmia. Veden kanssa ollaan epäileväisiä ja koetetaan välttää pesukarsina viimeiseen saakka, tietenkään koskaan siinä onnistumatta.

Ratsuna haasteellinen ja testaileva, mutta jokaisesta sen eleestä tietää mikä sen seuraava liike on. Sileällä koetetaan pysähdellä ja vaihtaa suuntaa, välillä siirtyä askellajista toiseen, mutta kuten aikaisemmin totesin, tamman elekielestä näkee sen seuraavan liikkeen. Capricotin keho alkaa hieman värähdellä ja se on aavistuksen epävarma juuri sekunteja ennen sen tekemää kapinaliikettä. Esimerkiksi askellajista toiseen siirtyminen tai pysähtely on täysin arvattavissa. Esteillä riittää energiaa ja pukittelukin on yleistä varsinkin esteen jälkeen. Tasapainoa tarvitaan ratsastajalta, sekä rauhallisuutta. Hermostuminen ei auta tämän tamman kanssa laisinkaan. Hyppytyyli sillä on kuitenkin moitteeton, rohkeasti yli mistä vain ja jalat se nostaa alleen sulavasti. Kilpailutilanteissa suuret äänet tuovat tamman adrenaliinin pintaan ja pieni pukittelushow saattaa toistua radalla muutamiakin kertoja. Hieman komentamisella ja eteenpäin kannustamisella, tamman saa kuitenkin nopeasti keskittymään takaisin rataan.

       

Sukutaulu

i. Capricorn xx xx, prt, 169cm	ii. Undeniable Dominance xx xx, rt, 167cm	iii. Aries xx
		iie. Seeking Perfection xx
	ie. Kabru xx xx, trt, 166cm	iei. Beyond Belief xx
		iee. Modern Lie xx
e. Daisy Apricot xx ERJ-I xx, rnkm, 159cm	ei. Peach Bluff xx xx, rnkm, 167cm	eii. Peach Boy xx
		eie. Double Star xx
	ee. Dahlia xx xx, mkm, 155cm	eei. Pine Cop xx
		eee. Lady Darlene xx

Päiväkirja

17.01.2017 - Estevalmennus (valmentajana narri)
Kannattaa aina lukea saamansa viestit kunnolla. Mietin alkuun, miksi ihmeessä edellisen valmennettavani Daisy Apricotin varsan nimi olisi Daisy Apricot SWA. Vasta, kun kutsuin tammaa väärällä nimellä verryttelyssä minulle selvisi, että tämänkertainen kimo oli nimeltään Capricot. Vibaja ei varmaankaan koskaan ole nähnyt yhtä maan rakoon painunutta valmentajaa verrytellessään hevostaan. Capricot vaikutti hyvältä ratsulta, ei yhtä hermoilevalta kuin emänsä, mutta eri tavalla haasteelliselta, sillä se esitti parikin oikein komeaa pukkia kesken laukkaympyrän.

Capricotin ja Vibajan päänmenoksi olin kehitellyt erikoisempia esteitä sisältävän lyhyen radan, jossa ei mitään turhan haastavaa ollut. Tiet olivat totta kai sellaisia, että Vibajan piti keskittyä ratsastamaan, mutta tiukkoja kurveja tai vaikeita suhteutettuja linjoja ei ollut. Sen sijaan radalla oli vähän joka tyypin erikoisestettä. Alkuun tavallinen pysty, sitten ruotsalainen okseri, sianselkä, muuri, trippeli, viuhkaeste ja viimeisenä todella kapea pysty. Huomasin heti ratsukon ongelmakohdan, vaikka myös pitkä yhteinen historia näkyi siinä ettei Vibaja tarvinnut juuri apua ongelman korjaamiseen: Capricot olisi halunnut tehdä paljon omia ratkaisujaan, jotka eivät aina olleet sellaisia, joita radalla kaivattiin. Erityisesti esteen jälkeen nähdyt pukit ja viimeiselle esteelle tapahtunut kiemurtelu (jonka jälkeen oli todellinen pikkuihme, että Capricot sai esteen edes hypättyä).

Käskin Vibajaa pitkää käden hiljaisempana ja ratsastaa enemmän jalalla, mikä paransi myös Capricotin suhtautumista hommaan. Vaikka sen peräpään heittely ei kokonaan loppunutkaan, ei se joka esteen jälkeen enää pukittanut, se ei oikeastaan haitannut. Capricot selvästi osasi hommansa, ja Vibajakin ratsasti oikukasta tammaansa paremmin kuin hyvin.

20.01.2017 - Estevalmennus (valmentajana narri)
Capricotin toisen valmennuksen olin laatinut käsittelemään lähestymisiä ja esteen jälkeen jatkamista. Vibaja ratsasti haastavaa tammaansa oikein hyvin, mutta etenkin pukittelu esteiden jälkeen oli mielestäni pienoinen ongelma. En toki tiennyt, olisiko tamma erilainen oikeasti kisaradalla, keskittyneempi tai muuta vastaavaa, mutta olisihan se takamuksen heittely hyvä saada kitkettyä pois joka tapauksessa. Vibaja verryttelikin jo Capricotia esteitä kasatessani, ja tamma vaikutti oikein hyvältä. Pari kertaa se teki äkkipysäyksen ja yritti hieman venkuroida, mutta Vibaja laittoi tammansa kuriin nopeasti keksimällä sille muuta tekemistä.

Tehtävänä olivat tänään hypyt ravista ja hypyn jälkeen ravilla jatkaminen, minkä olin huomannut olevan se ongelmallisempi osa tehtäviä. Toiselle pitkälle sivulle laitoin seitsemän ravipuomia kaarevalle uralle niin, että Vibajan piti kaartaa uralta kohti keskihalkaisijaa ja siitä takaisin uralle. Toiselle pitkälle sivulle laitoin puomi-pysty-puomi-esteen raviväleillä. Selitin Vibajalle, että myös esteen jälkeen pitäisi jatkaa ravia tai puomi olisi tiellä. Esteellä oli korkeutta kuitenkin sen verran, että se pitäisi hypätä eikä vain astua yli, joten Capricot todennäköisesti haluaisi jatkaa laukassa. Kuten arvelinkin, Capricot halusi jatkaa laukassa. Ravipuomit toisella sivulla sujuivat hyvin, joskin huomasin aika ajoin taivuttelun olevan pientä tahtojen taistelua, kun tamma ei ymmärtänyt miksi se ei voisi kulkea takaosa toisella uralla kuin etuosa. Pyysin Vibajaa lähestymään pystyä jopa hieman alitemmossa ja pitämään ohjat hyvin kädessä – totta ka myötäämään esteellä, mutta pitämään selkeästi aavistuksen verran enemmän tuntumaa kuin yleensä esteen päällä. Alkuun Capricot hieman vastusteli tätä ja osoittikin sen pukittamalla komeasti, mutta Vibajan pitäessä päänsä homma alkoi sujua hyvin.

17.10.2018 - Päiväkirjamerkintä (hoitajana Jannica)
Estevalmennuksen jälkeen oli jälleen vuorossa itsenäistä kouluratsastusta Capricot tällä kertaa ratsuna. Se olikin mielenkiintoinen tapaus! Vibaja sanoi ettei tamma missään nimessä ollut helpoimmasta päästä, mutta kyllä sen kanssa toimeen tuli kun muisti rajat pitää ja ratsastaa mahdollisimman pienin avuin, jottei antaisi rämäpäälle aihetta kiukutteluun. Toisinaan se saattoi kuulemma esitellä komeita pukkejakin, mutta pääasiassa vain esteillä, joten ehkä siltä osin olisin kuitenkin turvassa.. Ajattelin vain saada tänään tavoitteena pysymään tamman avuille kuuliaisena, lopputuloksella tai muodolla ei siinä kohtaa ollut sijaa toiveissa tai tavotteissa. Ja olihan se hyvä, jos ratsastajakin kyydissä pysyisi.. Vibaja oli kylläkin sanonut, etteivät tamman päähänpinttymät niin erikoisia olleet ja se oli hyvin luettavissa etukäteen. Aloittelin tamman kanssa ravissa alkukäyntien jälkeen tulemaan paria kavalettia sokeripalapidikkeillä. Sitten tein muutamia kaarevia uria ravissa, voltteja, ympyröitä ja hetken kuluttua tulin kavaletit uudelleen, ettei tamma saisi syytä intoilla liikaa. Tänään ei tultu hyppäämään, muistutin itseäni, vaikka kieltämättä maneesin toisella laidalla olevat esteet kyllä minua vetivät magneetin tavoin puoleensa. Ja niin myös Capricotia, joka tuntui kierros kierrokselta olevan enemmän innoissaan tästä hommasta. Luuli kaiketi raukka pääsevänsä vielä hyppäämään.

Jatkoin välikäyntien jälkeen kaarevien urien ratsastelua ravissa, lisäsin mukaan kahdeksikkoa, kolmikaarista ja hieman apilakuviotakin. Pääasia että tammalla oli riittävästi työnsarkaa, jottei se muistaisi tai keksisi mitään tyhmyyksiä esitellä. Nostin pääty-ympyrällä pysyen laukan, tamma pärskähti tyytyväisenä, oli kai jo odottanut että sitäkin harjoiteltaisiin. Se tuntui olevan innokas, mutta kuunteli kuitenkin joka solullaan korvat ympäri pyörien kuin propelli. En ollut varma oliko se liiankin innostunut laukkaamisesta, vai oliko sen yleinen habitus tällainen, joten päätin ottaa varman päälle ja laukata vain ympyrällä. Toiseen suuntaan tamma oli hieman vahva sisäohjalle ja yritti pungertaa sisäpohjettakin vasten ympyrää pienemmäksi. Ei se sentään sisällepäin kaatunut ympyrällä, mutta ei kyllä kaukana ollut sekään. Korjasin tilannetta muistuttamalla kerran napakasti sisäpohkeella ja ottamalla hetkellisesti ulko-ohjaa tiukemmin käteen, ettei sopinut ihan miten tahansa sentään käyttäytyä vaikka hyvin tähän asti olikin mennyt. Kun tamma lopetteli kiemurtelun taputin sitä kaulalle, siirsin raviin ja otin muutamia kierroksia vielä ravia pidemmällä tuntumalla, jossa muoto oli erinomainen.