Isä Maximal on Yhdysvalloissa hyvin menestynyt, suhteellisen nuori ori. Se tulee samalta kasvattajalta kuin poikansakin, ja on täten asunut koko elämänsä yhden ihmisen ratsastettavan sekä käsiteltävänä. Maximal on suurikokoinen punaruunikko, jolla on epätavallisen hyvä hyppytekniikka sekä elastiset liikkeet. Ori on näyttävä kilpahevonen, joka onkin tahkonnut GP-ratoja suhteellisen hyvällä menestyksellä. Nuoresta iästään johtuen Maximal ei ole vielä näyttänyt kunnolla periyttäjän kykyjään, mutta sen jälkeläiset ovat olleet isänsä tavoin ruunikoita, suuriliikkeisiä ja hyppykykyisiä yksilöitä.

Isänisän Maximum maahantuotiin Saksasta Yhdyvaltoihin sen ollessa kahden. Kotimaassaan tunnetulta kasvattajalta lähtöisin oleva ori on saavuttanut hyvän maineen amerikkalaisten hannover-kasvattajien keskuudessa, sillä se polveutuu Saksassa hyvin suositusta isäorista. Maximum vaikuttaa tällä hetkellä erään kilparatsastajan luona yhä kiertäen ratoja satunnaisesti. Ori on tunnettu hienosta luonteestaan sekä äärettömästä hyppyvarmuudestaan, joka on saanut paljon huomiota niin kotimaassaan kuin kansainvälisilläkin tahoilla. Maximum on hevonen, joka pystyy hyppäämään mistä kulmasta tahansa ja usein pelastaa ratsastajansa täpäriltä tilanteilta, joka on toki haluttu ominaisuus myös sen jälkeläisissä. Ori on jättänyt useamman varsan siitosuransa aikana, joista vanhimmat ovat itsekin siirtyneet jo jalostustehtäviin.

Isänisänisä Minor Key on jo edesmennyt saksalainen hannover, joka tunnettiin erityisesti temperamenttisesta luonteestaan. Kumma kyllä, useat sen jälkeläisistä ovat kuitenkin melko fiksuja hevosia, joten ehkäpä tässä tapauksessa luonne ei päässytkään periytymään niin vahvana kuin oletettiin. Minor Key lopetti uransa esteradoilla jo nuorena loukkaantumisen vuoksi, mutta jo siihen asti kerättyjen hyvien meriittien sekä hienon suvun ansioista ori pääsi jalostusoriiksi keskisuureelle siittolalle. Hevosesta tulikin yksi tilan legendaarisimmista oreista, sillä se oli luonteeltaan hyvin hankala ja temperamenttinen. Huhu kertoo, että useammat sen käsittelijöistä menettivät sormensa oritta paimentaessaan ja useasti se meinattiin jo ruunatakin. Minor Key omistaa kuitenkin hyvin vakuuttavat jälkeläisnäytöt, ja sen pojat sekä tyttäret ovat näyttäneet olevansa estemaailman eliittiä. Pojista noin 20 on hyväksytty kantakirjaan, useammat ovat tehneet hyvän uran estekentillä ja tyttäristä valtaosa on jollain tapaa näyttelyissä palkittuja.

Isänisänemä Vidane on yksi kotisiittolansa kantatammoista. Lähinnä siitostammaksi ostettu Vidane ei ole tehnyt merkittävää uraa kilpakentillä, mutta se on rakenteellisesti hyvin korrekti ja tätä myötä myös Prerium-palkittu. Vidane on osoittanut olevansa erinomainen äiti, jonka jälkeläiset ovat hyvin korrekteja rakenteeltaan. Niillä on kaunis pää, hyvät jalka-asennot sekä hyvä rakennetyyppi. Tamma on jättänyt yhteensä kuusi varsaa, joista kaksi on tammoja ja neljä oria. Sen jälkikasvu on tehnyt uraa aina GP-tasolla asti, ja molemmat sen pojista on myös hyväksytty kantakirjaan.

Isänemä Ubicity on amerikkalainen tamma, joka polveutuu niin ikään melko vaatimattomista sukujuurista. Sen sukulaiset eivät ole kilpailleet GP-tasolla tai Olympialaisissa, mutta hevoset ovat olleet selvästi potentiaalisia ratsuja, sillä Ubicity itse on kerännyt paljolti hyviä sijoituksia 150-radoilta. Sen meriitteihin kuuluvat niin USA:n avoimet kuin kansallisetkin kilpailut, kuin myös muutama eurooppalainen kansainvälinen GP-rata. Ubicity on jo vetäytynyt suurilta radoilta ja toimii nykyään harrastehevosena, joskin se on nyt kantavana. Maximal on Ubicityn esikoisvarsa.

Isänemänisä Abreaction on melko vanhana ruunattu ori, josta ei ole paljolti tietoa. Ori ei mitä ilmeisimmin ole kilpaillut kansainvälisissä luokissa tai kovin suurilla radoilla, vaan se on toiminut lähinnä juniorin ratsuna aluetason kilpailuissa. Abreaction on tehnyt hyviä tuloksia noin 110-radoilta, joskin nykyisin se on jo eläköitynyt kilpakäytöstä. Jalostusoriksi sitä ei voisi juuri kutsua, sillä se ei vaikuta millään tietyllä siittolalla, mutta on jättänyt jälkeensä neljä jälkeläistä. Abreaction on tällä hetkellä harrastekäytössä ruunattuna.

Isänemänemä Upalian menehtyi melko nuorena suolisolmuun. Kuvankaunis tummanruunikko tamma toimi harrastelijan kilpahevosena, ja sijoittuikin melko hyvin niissä harvoissa kisoissa, mitä elämänsä aikana ehti kiertää. Upalian astutettiin jo nelivuotiaana orilla Abreaction, joka jäikin tamman ainoaksi varsaksi. Upalianin taustat ovat melko pitkälti hämärän peitossa, joskin tiedossa on sen olevan amerikkalaisen harrastajan kasvattama, ja suurin osa sen sukulaisista on lähtöisin Amerikasta.

Emä Typhlitis on jo konkari sekä siitostammana että kilpahevosena. Typhlitis myytiin nuorena lahjakkaalle juniori-ratsastajalle, joka vei hevosta hyvän valmentajan kanssa eteenpäin aina 120-radoille asti. Eräs tuolloin Amerikassa paljolti vaikuttanut hannover-kasvattaja päätti tehdä tasokkaasta tammasta hintatarjouksen, josta ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Tamma pääsi suurelle siittolalle Kentuckyyn, missä se eteni nopeasti aina GP-tasolle asti kilparatsastajien avittamana. Typhlitis on hevonen jolla on huolellinen tekniikka, uskomaton kapasiteetti ja räjähtävä hyppyvoima, mikä tekee sitä todella kovan vastuksen suurilla radoilla. Kilpailtuaan voitokkaasti amerikkalaisissa kilpailuissa, Typhlitis päätettiin siirtää pelkästään jalostuskäyttöön. Tamma on ehtinyt tähän mennessä varsoa neljä varsaa, joista Maximillian on vanhin.

Emänisä Introit muistetaan varmasti sen menestyksestä kilparadoilla: ori kilpaili elämänsä aikana niin Amerikassa kuin Euroopassakin, menestyen useimmiten erinomaisesti ja sijoittuen lukuisia kertoja. Orin palkintokaappiin kuuluu myös osallistuminen Olympialaisiin, joissa se sijoittui viidenneksi GP-luokassa. Introit oli erittäin hyväluonteinen ja miellyttävä hevonen, mikä teki siitä varmasti yhden aikansa suosituimmista jalostusoreista. Heti kilparadoilta vetäydyttyään se aloitti jalostusorin tehtävät, ja usein tammamäärä oli rajattu. Tästä johtuen Introit on melko harvinainen, mutta äärimmäisen haluttu nimi estehannoverien sukupuissa. Introit menehtyi 25-vuotiaana vanhuuden aiheuttamiin vaivoihin.

Emänisänisä Ignitron oli puoliksi täysiverinen, puoliksi saksalainen hannover. Se myytiin kuusivuotiaana Saksasta Amerikkaan, jossa se toimi lähinnä jalostusorina. Sen harvinainen sukupuu houkutteli paljolti tammanomistajia aikoinaan, minkä vuoksi sillä on melko paljon jälkeläisiä amerikkalaisissa hannoverhevosissa. Sen jälkikasvu on saanut useita laatuarvostelu-palkintoja sekä menestynyt hyvin näyttelyissä, vaikkei Ignitron itsessään ole kantakirjapalkittu. Ori muistetaan melko vahvasta luonteestaan, joskin se on myös onnistunut periyttämään tätä "kilpahevosen temperamenttia" osalle jälkeläisistään.

Emänisänemä Molina vaikuttaa yhä tänäkin päivänä monien hannoverien suvuissa. Tamma on amerikkalainen, yllättäen enemmänkin koulupuolen ratsu kuin estetykki. Upeasti liikkuva, suhteellisen pienikokoinen Molina oli siitostamma, jota aikansa suurin hannover-kasvattaja käytti hyvin paljon jalostaessaan liikettä omille kasvateilleen. Tamman jälkikasvu tunnistetaankin helposti kauniista, suurista liikkeistään joissa on paljon voimaa ja näyttävyyttä. Molina itsessään kilpaili lähinnä kouluratsastuksessa vaativalla tasolla, joskin sen meriitit eivät ole aivan huippuluokkaa. Periyttäjänä se on kuitenkin ollut erinomainen, ja sen jälkeläisissä on useita palkittuja oreja sekä tammoja, niin kilpakentiltä kuin näyttelykehistäkin.

Emänemä Tunicate on tammamaisella luonteella varustettu rouva, joka on osoittautunut hienoksi periyttäjäksi emälinjassa. Kaunis vaaleanraudikko tamma on hankala kilpahevonen, joskin luonteikkaasta persoonasta on näkynyt olevan etua suurilla esteradoilla. Tunicate on kilpaillut hyvällä menestyksellä useissa amerikkalaisissa suurkilpailuissa, ja se on valittu kerran myös Yhdysvaltain hannover-yhdistyksen vuoden tammaksi hyvien meriittiensä ansiosta. Siitokseen tämä hevonen on siirtynyt jo hetki sitten, ja se on varsonut nyt yhteensä kuusi varsaa. Tunicate periyttää kipakkaa luonnettaan, tarkkaa hyppysilmää sekä erityistä kapasiteettiä.

Emänemänisä Victimisation on jo edesmennyt ori, joka tuotiin Amerikkaan vasta jalostusorin tehtäviin. Se on kotoisin Belgiasta, jossa tuohon aikaan hannover ei kuitenkaan ollut äärettömän suosittu rotu. Yhdysvalloissa sen kaltaiselle kookkaalle ja näyttävälle orille oli kuitenkin tilaa, ja täten Euroopan kilpa-uransa päätteeksi Victimisation muutti valtameren toiselle puolen. Ori on tunnettu hyvästä luonteestaan sekä kauniista, sopusuhtaisesta rakennetyypistään, mikä onkin periytynyt valtaosalle sen jälkeläisistä. Orin omat kilpameriitit rajoittuvat 140-ratoihin, mutta se teki niissä tasaisen selvää jälkeä vastustajistaan. Victimisation menehtyi vanhuuteen ollessaan 28-vuotias.

Emänemänemä Tristesse ostettiin lähinnä vain siitostamman tehtäviin sen ollessa jo vanhempi. Tamma ei ole saavuttanut suurempia meriittejä kilparadoilta, vaan se on toiminut lähinnä seurahevosena sekä siitoseläimenä. Tristessen suku on hyvin tunnettu ja täten myös melko yleinen, joten se ei varsonut aikanaan kovinkaan montaa jälkeläistä. Tuolloin pelättiin suppean kannan sukusiitosta samojen nimien pyöriessä hannoverien suvuissa, joten yleiset sukulaiset olivat syy siihen, miksei Tristesse lopulta jättänyt montaakaan varsaa. Tammaa itsessään luonnehdittiin hyväkäytöksiseksi ja helpoksi hevoseksi, joka kuitenkin valitettavasti menehtyi kaviokuumeen aiheuttamiin oireisiin. (c. Siiri K.)