Millicent SWA

Virallinen nimi Millicent SWA Saavutukset ERJ-I Rotu, sukupuoli Trakehner, tamma Syntynyt 05.11.2007 Väri, säkäkorkeus Mustankimo, 165cm Painotuslaji Estepainotteinen Koulutustaso Helppo B - 130cm Rekisterinumero VH04-021-6533 Omistaja Vibaja (VRL-00727) Kasvattaja Kingsvalley

Millicent on luonteeltaan ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Tamma ei kuitenkaan pidä liiasta lääppimisestä ja saattaa helposti hermostua tällaisesta. Millillä ei kuitenkaan ole pahoja tapoja, joten tammaa voi käsitellä varauksetta.

Hoitaessa tamma on hyvin rauhallinen, eikä välitä vaikka karsinan ovi olisi auki, ei se mihinkään lähde. Harjauksesta Milli ei oikein välitä, mikäli se kestää kauankin. Tamma hermostuu helposti, jolloin se vetäytyy karsinan nurkkaan tai aloittaa pyörimisen. Kavioita putsatessa Milli antaa hoitajan tehdä työn, eihän hän itse jaksa jalkojaan nostaa. Varusteiden laitossa ei ilmene kummemmin ongelmia. Taluttaessa tamma kulkee nätisti takana, joskus sitä saa vetää perässä suorastaan.

Milli on ratsastettaessa oikeastaan hieman laiskanpuoleinen. Tamma ei turhaa hoppuile, joten raippa on hyvä pitää mukana Milliä ratsastaessa. Toisinaan, kun Milli liikkuu hyvin eteenpäin, se on aivan ilmiömäisen mukava ratsastaa. Milliin tulee hieman lisäpuhtia myös esteharjoituksissa. Esteet saavat siihen hieman virtaa lisää, mutta raipa on silti kätevä pitää aina mukana. Tamma ei ole erikoinen hyppääjä ja varsinkin jos siihen ei saa vauhtia kunnolla, se hyppää "kanityylillä". Tällöin se hyppää suurella voimalla ja liito jää lyhyeksi, myös ratsastajalla on suuria ongelmia pysyä selässä mukana. Kunhan vauhtia on tarpeeksi, sujuvat hypyt mainiosti.

   

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Yellow Cab xx KTK-II, ERJ-II xx, rn, 170cm	ii. Tax Free xx xx, rn, 165cm	iii. Free Soul xx
		iie. Impressive American xx
	ie. Bird xx xx, rn, 169cm	iei. Son of the Sun xx
		iee. Mockingbird xx
e. Moviestar v.d. Poetswoor ERJ-II trak, mkm, 164cm	ei. Mercie v.d. Poetswoor trak, km, 168cm	eii. Mercurie v.d. Poetswoor
		eie. Balladie v.d. Poetswoor
	ee. Yanite trak, rn, 160cm	eei. Yarrow
		eee. Lite Magnetic

Päiväkirja

09.09.2017 - Päiväkirjamerkintä (hoitajana Crimis)
Ratsastettuani ja purettuani Heiden varusteista suuntasin seuraavan tamman pariin. Kimo trakehner Milli oli Heiden tavoin rauhallinen käsitellä maastakäsin. Millin harjauksen hoidin kuitenkin ripeästi, sillä Vibaja oli kertonut että tamma voisi hermostua liiasta lääppimisestä. En halunnut turhaan ärsyttää hevosta, joten harjattuani liat pois siirryin varustamaan sille kapsonin, jotta pääsisimme pian hommiin. Milliä liikutin tänään vain liinan päässä. Jo taluttaessani kimoa kentälle sain huomata, miten laiska tapaus se oli. Sain lähes raahata hevosta perässäni, ja kiitin onneani että minulla oli pitkä juoksutusraippa mukana. Heilautin piiskaa Millin takapään kohdalla pistääkseni siihen vähän vauhtia. Tamma painoi mielenosoituksellisesti korvansa luimuun mutta kiihdytti askeliaan. Sama juttu toistui, kun pääsimme kentälle ja sain hevosen ympyrälle. Milli liikkui kuin täi tervassa. Sainkin maiskutella ja napautella piiskalla ilmaa aika reilusti alkuun, jotta sain laiskasta tammasta mitään irti. Lopulta Milli huokaisi kuin sanoen "okei jos on pakko" ja alkoi liikkua eteen. Jonkin aikaa ravattuaan Millin askeleet alkoivat pidentyä ja näyttää irtonaisemmalta, joten annoin hevosen kävellä hetken palkitakseni sitä hyvästä liikkumisesta. Lepotauon jälkeen otettiin laukkaa, ja Millillä oli jo enemmän eteenpäinpyrkimystä. "Löytyyhän sulta moottori", totesin hevoselle ääneen. Se oli vain tarvinnut pitkäjänteistä herättelyä. Teimme vielä vähän siirtymisiä ravin ja laukan välillä, ja otin sitten tamman talutusetäisyydelle. Kävelytin Milliä kentän uraa pitkin, ennen kuin suuntasimme takaisin talliin.

15.09.2017 - Päiväkirjamerkintä (hoitajana Crimis)
Viikon aiemman käyntini jälkeen tulin taas piipahtamaan Kingsvalleyssa. Olin viimeksi tullut hyvin toimeen Vibajan tammojen Heiden ja Millin kanssa, joten nainen pyysi minut liikutusavuksi toistamiseen. Ja minähän suostuin, tietysti - laatuaika hyväluonteisten tammojen kanssa oli aika loistava tapa viettää viikonloppua. Tällä kertaa vuorossa oli ensin Milli. Viimeksi olin liikuttanut kimoa vain liinan päässä, mutta tällä kertaa aioin nousta selkään. Tamman luonteen muistaen hoidin harjauksen ja varustuksen ripeästi mutta hellin ottein. Tänään Milli ei ollut yhtä hapan ja patalaiska kun viimeksi, vaan se katseli uteliaana touhujani. Kun olin laittamassa suitsia, tamma hamuili taskujani herkkujen toivossa. "Saat sitten lenkin jälkeen ompun, jos jaksat liikkua vähän", naurahdin hevoselle ja talutin sen raikkaaseen ulkoilmaan. Nousin selkään tallipihalla ja suuntasin kulkumme maastoreiteille, joita olin jo viime kerralla tutkinut Heiden kanssa. Milli liikkui taas laiskanpulskeasti, mutta ei sentään näyttänyt pystyynkuolleelta. Ja toisaalta, eipä minulla ollut nyt kiire mihinkään, joten annoin hevosen kävellä rauhassa alkukäyntejä. Nautin syysilman kirpeydestä ja hevosen kavioiden tasaisesta kopseesta. Kun olimme aikamme löntystäneet, pyysin Milliltä ensin vähän reippaampaa käyntiä ja sitten ravia. Maastoilu selkeästi piristi tätäkin hevosta. Tamma ravasi letkeästi eteenpäin - ei kaahotellut, mutta ei turhaan jarrutellutkaan. Tyytyväisenä taputtelin kimon kaulaa ja annoin sen mennä omaa vauhtiaan. Sopivalla pätkällä otettiin laukkaakin, ennen kuin käännyimme takaisinpäin. Ja takaisin tallilla Milli sai ansaitsemansa omenan, suoraan kotipihani puusta poimitun.

22.11.2020 - Päiväkirjamerkintä (hoitajana Nikki)
Lienikö syy sitten äkillisesti pudonneissa lämpötiloissa, mutta Milli oli erityisen haastava verrytellä sunnuntaina. Tamma kulki allani jäykästi ja heilahteli terävästi puolelta toiselle tavallisen pehmeän, aaltoilevan liikkeen sijaan. Se potki maneesin hiekkapohjaa ja jätti jälkeensä laahausjälkiä. Olihan tamma normaalistikin laiska, mutta nyt se oli aivan pakastekala, joten kävin välissä laittamassa maneesin lämmön vähän kovemmalle. Tallissakin taisi lämmitys olla hyvällä teholla, mutta Milli oli tässä välissä ollut tarhassa. Ilmeisesti sinne saisi pakata vieläkin lämpimämmän loimen.

Vähitellen Milli alkoi kuitenkin vetreytymään ja sen jalat nousivat jo hiekasta, sekä tamman korvat heräsivät kääntyilemään. Tamma sai kävellä omaan tahtiinsa tovin, ennen kuin aloin ajamaan sitä eteenpäin reippaamassa käynnissä ja lopulta ravissakin. Taivuttelin Milliä molempiin suuntiin ja avustin sitä helppoihin väistöihinkin, ennen kuin tamma sai laukata ympyrällä.

Olin koonnut ennen ratsastusta maneesiin muutaman matalan esteen. Ensin tamma sai verrytellä lisää ravipuomeilla ja parilla kavaletilla, joista se suoriutui hieman laiskasti, mutta kolisematta. Raipalla Millin sai jo hereille ja lähestyminen sujui paljon paremmin puolen metrin pystyesteellä. Milli pärskähti merkiksi siitä, että oli kuulolla, joten toistimme puomit, kavaletit ja puolimetrisen pystyn muutamaan kertaan, ja jatkoimme sitten vajaan metrin esteelle. Tahmeasta aloituksesta huolimatta Milli sai kevyen hienkin pintaan estetreenistä, johon se oli vastannut hyvin, ja koko hommasta jäi päivän päätteeksi onnistunut olo ja hyvä maku suuhun.