Trevelyan

Virallinen nimi Trevelyan Saavutukset -- Rotu, sukupuoli Hanoverian, tamma Syntynyt 15.05.2013 Väri, säkäkorkeus Punaruunikko, 165cm Painotuslaji Estepainotteinen Koulutustaso Vaativa B - 160cm Rekisterinumero VH13-011-0237 Omistaja Vibaja (VRL-00727) Kasvattaja Carnen Stud, BRA

Sukutaulu

i. Argeleb II hann, mkm, 169cm	ii. Argeleb I hann, rnkm, 171cm	iii. Triton
		iie. Sempiternal
	ie. Amarantha hann, mrn, 167cm	iei. Ceto VI
		iee. Epiphany
e. Sarn Athrad hann, rn, 163cm	ei. Thargelion hann, rn, 166cm	eii. Arthedain
		eie. Labyrinthine
	ee. Nereid hann, vrt, 162cm	eei. Lascivious
		eee. Nargothrond

Päiväkirja

25.10.2013 - Estevalmennus, 125 cm (valmentajana Ramona)
Ja mitäs sinä siellä teet, kysyin ääni mielenkiintoa tulvillaan. Ratsastit tammallasi Tripillä pitkin uraa, mutta hevonen vaikutti selvästi aivan liian innokkaalta. Kysymykseni olikin osoitettu ratsastajalle, joka istui selässä aivan passiivisena. Töihin siitä, totesin tomerasti. Kehotin sinua ratsastamaan joustavammalla kädellä ja hieman nopeammalla istunnalla, nyt Trippi pääsi pois avuilta. Hyvällä alkuverryttelyllä sait oikean tunnelman päälle ja pääsit jo paremmin rytmiin. Esteillä tämä oli etu, sillä minä laitoin sinut ratsastamaan jumppasarjalle ilman jalustimia ja ohjia. Nyt harjoitellaan kontrollia ja hyvää tasapainoa, totesin hieman ivallisesti. Tämä harjoitus pakotti sinut ratsastamaan nyt enemmän istunnalla ohjien sijaan, joten olit oletettavasti alussa hieman hämilläsi. Ole aktiivinen, huudahdin kun Trippi loikkasi aivan liian kaukaa. Muista vatsalihakset ja tasaiset pohkeet! Kun linja onnistui nyt paremmin, laitoin sinulle hieman pidemmän tehtävän joka koostui suhteellisista väleistä sekä muuriesteestä. Nopea laukanvaihto, sitten kolme askelta suoraan ja muuri. Tehtävä muodostui hankalaksi, kun käskin sinun kokeilla ristikkäitä ohjia. Tämä oli siksi, että jäit liikaa sisäohjalla kiinni. Menit vielä enemmän hämmentyneeksi, onnistuit melkein tipahtamaan kyydistä heti alkuun. Muista ylävartalon suoristus ja pohkeet, huusin. Päättäväisesti sinä tulit uudestaan, nyt jo paljon paremmin. Seuraavaksi harjoittelimme sarjaesteellä myötäyksen tärkeyttä. Jäit jännittyneenä hieman ohjiin kiinni, jolloin välit menivät pieleen. Kun osasit olla tarpeeksi nopea myötäyksen ja pidätyksen kanssa, ei ongelmia ollut. Hyvää työtä tänään, hyvä kehityssuunta!

26.03.2018 - Päiväkirja (hoitajana Viveka)
Utelias silmäpari tiiraili minua karsinan kaltereiden takaa. Ne olivat leppoisat, mutta samalla todella uteliaat. Seisahduin karsinan ovelle ja luin nimikyltin moneen kertaan. Kultaisella värillä kauniilla käsialalla kirjoitetussa kyltissä luki Trevelyan. Olin tullut oikean hevosen karsinan kohdalle. "Hei tamma, minä kuules liikutan sinua tänään. Taidatko osata ymmärtää minua, kun puhelen sinulle suomea." Sopertelin hiljaisesti ja astuin karsinaan. Punaruunikon värinen tamma tuli heti kiinnostuneena tutkimaan uutta tulijaa ja ensitöikseen se tarkistin takkini taskut, jos sieltä olisi löytynyt jotakin hyvää. "Sinulta ei ainakaan energisyyttä puutu, mutta niinhän tuo omistajasi minua varoitteli."

Trevelyan osoittautui todella mukavaksi hoidettavaksi, vaikka se hieman alkuunsa pyörähteli karsinassaan. Se ei ollut monen puoliverisen tapaan herkkänahkainen, vaan sitä pystyi harjaamaan kovapintaisemmillakin harjoilla. Erityisesti kavioiden putsauksessa puoliverisen käytös sai kiitosta. Ensimmäinen jalka nousi heti, kun kättä alkoi vain vähän liu-uttamaan alaspäin ja muut jalat nousivat, kun menit niiden vierelle ja hieman kyykistyit. Olinhan vannoutunut suomenhevosten ystävä, joten Trevelyanin kanssa työskennellessä puoliveristen arvostus nousi hieman. Niitä, kun oli tottunut hieman nenänvartta pitkin katsomaan. Varusteet oli sijoitettu jo onneksi valmiiksi tamman karsinalle ja niiden laitossa ei ollut mitään ongelmia. Annan koeratsastajana täyde tpisteet tamman yleisluonteelle karsinakäytöksessä. Tällainen saisi hevonen olla, utelias ja ystävällinen.

"No, soo. Ei meillä mihinkään kiire ole." Rauhoittelin yli-innokasta tammaa, jolla tuntui olevan kiire päästä kentälle. Hieman saimme siis neuvotella Trevelyanin kanssa siitä, millaisella tahdilla etenemisimme, ja saimme aikaan yhteisymmärryksen. Pääsimme kentälle, johon oli pyynnöstäni tuotu kavaljettisarja ja kolme pystyestettä 70-110cm korkeudelta. Selkäännousun aikana Trevelyan seisoi kuuliaisesti aloillaan, vaikka siitä oli selvästi havaittavissa, että se olisi valmis lähtemään jo töihin. Jalustimia säätäessä, se hieman steppaili paikoillaan, mutta ei pyrkinyt lähtemään liikkeelle. Sain jalustimet sopivan mittaisiksi ja painoin hellästi pohkeilla. Tamma lähti heti reippaasti eteenpäin. Hain itselleni ensimmäisten kierrosten aikana hyvän tuntuman satulaan ja testasin Trevelyanilla jarrujen toimivuuden. Ensimmäisissä pysähdyksissä tamma nosti herkästi päänsä ylös ja pyrki lähtemän heti liikenteeseen. Korjasin tämän hölläämällä nopeammin pidätteestä ja käyttämällä enemmän jalkaa pysäyttämiseen. Se tepsi heti.

Lämmittelyksi ratsastin ensiksi kaikki kolme askellajia läpi ja testasin miten niitä pystyi säätelemään temponvaihteluilla. Trevelyan osoittautui todella herkäksi ohjastuntumalta ja se nosti alkuunsa todella paljon päätänsä yläilmoihin. Päästyäni jyvälle millaisella tuntumalla oli parasta mennä, jäi pään viskominen aika nopeasti pois. Pohkeeseen tamma reagoi terävästi ja sillä oli hyvä energisyys eteenpäin. Askellajien sisällä tempon muuttaminen oli laukassa helpointa, joka tuntui näin ensi yrittämältä tamman vahvimmalta askellajilta. Ratsastettuani kaikki askellajit läpi, tehden samalla myös paljon kääntyvyys harjoituksia volteilla ja kaarevilla urilla, siirryimme lämmittelemään kavaljeteillä. Niiden pystyttäjä oli tiennyt täsmälleen minkä mittainen askellaji Trevelyanilla oli, sillä niiden ylittämisessä ei ollut minkäänlaista ongelmakohtaa. Tamma ravasi niiden yli kuuliaisesti ja keskittyneesti. Korvat innokkaasti eteenpäin hörättäen se eteni ja sai minutkin tuntemaan, että osasin sillä jo hieman ratsastaa. Huomasin, että minun ei tarvinnut pitää kuin tasainen tuntuma suuhun ja olla itse yhtä innokkaasti etenemässä, niin meillä meni hyvin.

"Sehän meni näppärästi. Olet tähän mennessä ollut kyllä kiva kaveri." Sopertelin tammalle ja keskityin ratsastamaan tammaa ensimmäisille kunnon hypyille. Tamma innostui silminnähden ja se oikein imi ensimmäiselle hypylle. En ollut osannut varautua niin sulavaan hyppyyn (ehkä olen liiaksi tottunut suokkien rymyämiseen), joten unohdin esteen jälkeen ratsastamisen. Trevelyan käytti tilaisuuden hyväksi ja pyrki lähteä kiihdyttämään. Kokosin itseni hämmennyksestä ja pidätin tammaa. Tuhahdin itselleni ja ohjasin tamman uudelleen samalle esteelle. Toruin itseäni ja mietin samalla, että toivottavasti kukaan ei ollut kerinnyt nähdä toilailuani. Unohtaa nyt ratsastaa hevosta esteen jälkeen, jota ei edes vielä kunnolla tunne. Tämän pienen välikohtauksen jälkeen hyppymme lähtivät kulkemaan. Trevelyan oli rohkea ja varma hyppääjä. Hypyt lähtivät tasaisesti ja sillä pääsi ratsastamaan hieman huonommistakin kulmista, minkä tänään pystyi pistämään vain ja ainoastaan ratsastajan piikkiin. Hyppyjen kaariin oli helppo mukautua, kun sai rytmistä kiinni ja uskalsi antaa täyden luottamuksen hevoselle. "Teillähän näyttää oikein hyvältä. Miltäs tamma tuntui?" Vibaja tuli ihastelemaan sopivasti, kun olimme tehneet ehkä parhaimman hyppymme viimeiselle esteelle.

09.05.2018 - Päiväkirja (hoitajana Viveka)
Punaruunikko tamma puhkui intoa ja energiaa allani. Pidätteistä se viskoi päätänsä. Hänen intoansa ei saisi jarruttaa, sen koko olemus tuntui sanovan. Olimme saaneet Trevelyanin kanssa tehtyä hyvän alkuverryttelyn ravi- ja laukkakavaljeteillä. Tamma oli edennyt rytmikkäästi hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä, eikä se ollut nakellut niskojansa pidätteilleni. Hyppytehtäville siirtyessä sen herkkä puoliverinen puoli nousi esiin, johon minun oli tänään aluksi vaikea mukautua (juntti) suomenhevosratsujeni jäljiltä.

Ei liian kova ohjastuntuma, vaan hellä ja samalla hyvä tuntuma säilyen, toistelin itselleni. Trevelyan oli herkkä ratsastettava, sen olin jo viimeksi huomannut ja tänään se tuntui olevan vieläkin herkempi. Alkuverryttelyn hyvän olon takaisin saaminen vaati tänään todella paljon minulta ratsastajana. Itse estetehtävillä hyppyjemme kanssa ei ollut ongelmia, mutta niiden välien ratsastamisessa oli. Tehtäväksi olin rakentanut kahden esteen linjan ja yhden yksittäisen esteen, jolle hypättiin linjan jälkeen kaartaen vasemmalle estelinjan välistä. Trevelyan oli erinomainen hyppykapasiteetin omaava ja se olisi varmasti tänään hyppinyt esteiden yli tasajaloiltansa, mutta se ei ollut ratsastukseni tarkoitus.

Halusin, että sain ratsastettua tamman sellaisella tuntumalla, ettei se nykisi päätänsä yläilmoihin ja jäisi sen vuoksi hieman hypähtelemään laukassa. Pidätteen jälkeen piti muistaa antaa nopeasti paine pois ja ratsastaminen tuli suorittaa enemmän istunnalla ja pohkeella. Kääntyvyyden kanssa ei myöskään ollut ongelmaa, sillä tamma reagoi aina yhtä nopeasti ja tarkasti kääntymiselle. Se oli siinä mielessä tänään todella miellyttävä ratsastaa, se oli herkkä ja tarkka. Minun makuuni jo vähän liian herkkä, joten pidimme siksi tänään estekorkeuden metrissä. Kieltäytymisiä tai esteiltä ohimenemisiä ei tänään meiltä kertaakaan nähty, toisenlaisen hevosen kanssa niitä olisi varmasti tullut. Mutta Trevelyan rakasti hyppäämistä, joten se meni esteiden yli, vaikka se ei olisi ollut aina parhaimmassa estemoodissa sillä hetkellä. Trevelyan opetti minulle tänään kuinka tärkeää on kuunnella miten hevonen sinä päivänä toimii eikä muistella miten se on joskus aikaisemmin samanlaisessa tilanteessa voinut olla tai edes millainen se oli puolituntia sitten.