Aasa

VH17-018-1888 / PKK2426
suomenhevonen tamma, synt. 09.06.2016
Punarautias (ee/aa), 154 cm

Omistaja VRL-00727, kasvattaja Heikki Kainisto
Yleispainotteinen (ko: Helppo A - re: 100cm)

Sukutaulu

i. Tim sh, rt, 158cm	ii. Tino sh, vrt, 157cm	iii. Taisto
		iie. Martta
	ie. Marina sh, rn, 155cm	iei. Luiru
		iee. Virkku
e. Aunen Ajatus sh, prt, 151cm	ei. Tinni sh, prt, 155cm	eii. Urho
		eie. Tyttö
	ee. Auneri sh, trt, 147cm	eei. Kalleva
		eee. Aino

sh tamma

Pumpulityttö

synt. 09.04.2018

i. Pumpulikunkku

om. VRL-06858

i. Ilman uutta käyttösuunnalle kirjaamismahdollisuutta Tim olisi jäänyt vaille jalostusarvostelua, aivan kuten moni muukin sukulaisensa. Tim, meidän Aasan isä, suoritti ratsastuskokeen ja oli muutoinkin satunnaisia kärrymaastoja lukuun ottamatta ratsukäytössä ravisuvustaan huolimatta. Tai no, eiväthän Timin vanhemmat ole koskaan startanneet, vaikka kotosalla olivatkin (työ)ajokäytössä. Nelivuotiaana käyttökokeensa suorittanut ori sai vuolaita kehuja erityisesti luonteestaan sekä yritteliäisyydestään, tuli niitä kehuja muutoinkin. "Nöyrä, palvelualtis, ikäisekseen hyvin tehtävien tasalla, yritteliäs. Hyvä tarkastaa. Puhdas, melko irtonainen ja pitkä käynti. Tasapainoinen, tahdikas ravi, takoo ajoittain. Melko tasapainoinen laukka, vielä voimaton, hieman kiireinen." Ei hassummin harrastelijan ensi kertaa näytille asti tuodulta nelivuotiaalta! Tammojakin juuri hyväksytty nelivuotias sai heti viiden morsmaikun verran, ja vaikka näistä jok’ikinen sattui olemaan omistajan ystävien omistuksessa, on se silti oiva tammamäärä nuorelle, juuri hyväksytylle, tuntemattoman suvun orille. Ja hyvä vain, sillä Tim kuoli vain kuusivuotiaana liikenneonnettomuudessa. Se oli ehtinyt aloitella kilpauraansa, päässyt laatuarvosteluiden finaaliin, kiertänyt koulu- ja estekisoja maltillisesti, treenannut kasvattajakilpailuun. Seitsemän jälkeläistä Timistä jäi, kaksi oria ja viisi tammaa, valtaosa oikein hyväpäisiä, kivaliikkeisiä hevosia laadukkaaseen harrastamiseen ja ihan tavoitteelliseen kilpailemiseenkin, ainakin siinä helppo B-A/90-100cm haitarissa. Pari Timin jälkeläisistä tosin peri orin oman emän juntturan luonteen; valitettava takaisku muutoin todella hyväntuulisessa, kivassa pienessä jälkeläisryhmässä. Ennen kuolemaansa Tim oli osoittanut kyvykkyyttä esteille, sillä oli paitsi esteälyä, tilannetajua ja rohkeutta, myös teknisesti hyvät hypyt ja kapasiteettia, jos nyt ei aivan mestaruustasolle niin vaivattomiin suorituksiin metrin radoilla. Kovastihan ori näytti ravurilta, koko 158 senttimetriä rautiasta hevosta oli niin selkeä J-tyypin suomenhevosori kuin olla ja voi. Hieno ryhti, pitkä vähän joka paikasta - kaula, lavat, runko, reidet, jalat -, vahva takaosa. Pitkä kaula oli vähän leveä, pitkä runko ennemmin kevyen puolella, lapa pitkä ja loiva, lanne vahva, hyväluiset jalat edessä oikein hyväasentoiset mutta takaa löytyivät käyrät kintereet. Käyrä kinner nyt kummittelee vähän jokaisessa suomenhevossuvussa, myös Timin perikunnassa. Onneksi käyräkintereisyys ei ole ensimmäinen asia, joka orin jälkeläisistä tulee mieleen, hyvä hyppykyky ja melkoisen nätti naama nousevat useammin esille.

ii. Tino pysytteli käytännössä kotipihassaan koko 31 vuotta kestäneen elämänsä. Sitä ei jalostusarvosteltu, sen kanssa ei kilpailtu, vain harrastettiin ajohommia, vähän metsätöitä, joskus lanattiin naapurin kenttä mikäli naapurin mönkijä hyytyi. Kertaalleen Tinon vetämällä reellä hoidettiin yhden aitan tyhjennys ja tavaroiden siirto uuteen säilytyspaikkaan. Ori oli hyvä, pyrkivä ajaa, siivokäytöksinen ja kaikin puolin toimiva, hieno hevonen, jonka kanssa työnteko sujui kuin leikiten. Ravin vauhti ei olisi radoille riittänyt, työhevospuolen kisoissa Tino olisikin voinut pärjätä; sillä oli hyvä, tasainen veto erinomaisen ajettavuutensa sekä työmotivaationsa kaverina. Tavan kotiori kun oli jäivät tammatkin suuremmassa mittakaavassa riiaamatta, pari omistajansa tammaa Tino astui jotta talliin saatiin uusia kotikäyttöön sopivia ajettavia omistajalle tärkeistä linjoista. Yksi noista neljästä varsasta on edellisessä kappaleessa esitelty Tim, ainoa ratsun hommiin päätynyt, ainoa jalostusarvosteltu. Loput kolme olivat niitä kotipihojen aarteita, hyväpäisiä ja työteliäitä, terveitä ja kestäviä hevosia, joiden kanssa harrastellaan ja työskennellään ilman kilpailusuorituksin mitattavia tavoitteita. Tinoa kehuttiin kauniiksi oriksi, ja olihan sillä upea pää, sielukas katse sekä jouhia kuin Fabiolla hiuksia. Niin runko kuin jalat olivat pitkät, samaten lavat, aivan kuten kaulakin. Kaula oli kuitenkin alakaulainen, lanne painunut, etulajat ulkokierteiset ja sapelihakuiset, takaset kuitenkin hyväasentoiset. Kerimisestään huolimatta Tino liikkui hyvin, yliastunta, tahti sekä tasapaino olivat erinomaiset, laukkakin oli yksinkertaisen kaunis vaikkei Tino sillä työnteon suhteen mitään tehnytkään. 157-senttinen, vaaleanrautias ori oli kaikin tavoin tavanomainen kotiori, hyvän luonteensa vuoksi orina pidetty muutaman varsan isä, josta myöhempien polvien omistajat eivät tiedä yhtikäs mitään eikä Sukuposti tai Googlekaan auta, toisin kuin kilpauraa tehneiden hevosten.

ie. Tiedättehän ne aikanaan liikkuneet sitkeät väitteet siitä, millaisia kovakalloisia, jyrääviä juntteja suomenhevoset ovat? No, Marina oli juuri sellainen. Tamma ei ollut edes niitä käsittelijänsä peilejä, sellaisia herkkiä, omanarvontuntoisia hevoisia, joista saa huonokäytöksisiä juntturoita epäreilulla tai epäjohdonmukaisella, heikoista hevosmiestaidoista johtuvalla käsittelyllä. Marina sattui olemaan syntymäjunttura, hevonen, joka kauniisti, johdonmukaisestikin käsiteltynä saattoi haistattaa pitkät, olla tekemättä yhtikäs mitään. Ei voisi emä paljoa enempää pojastaan erota! Tim peri onneksi isänsä hyvän luonteen, kotitilalle jäänyt siskopuoli sen sijaan peilasi persoonallaan AIRILA-emää. Täysin toivoton jästipää tämäkään ruunikko ei ollut, vaikka moneen kertaan se iskikin 155-senttisen ruhonsa poikkiteloin omistajansa tahdon kanssa. Kun työnteko sattui tammaa huvittamaan, se oli kotitilansa paras hevonen, niin vetotekniikaltaan kuin voimiltaankin. Koskaan Marinaa ei viety virallisiin mittelöihin tai jalostusarvosteltu, mutta kun oman pitäjän kesken koeteltiin hevosten voimia vetokisojen merkeissä Marina teki joko nollatuloksen kieltäytyessä liikkumasta ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti ruunikko veti useamman portaan edellistä johtotulosta enemmän voittaen mittelöt. Välimuotoa ei tämän hevosen kanssa ollut, tulos oli aina kirjaimellisesti nolla tai voitto. Asiat kulkivat samoja latuja kotonakin; jos Marinaa ei kiinnostanut, mitään ei tapahtunut, mutta mikäli kiinnosti, se oli paras vetohevonen minkä tahansa kuorman siirtämiseen. Marinalla tehtiin kaksi varsaa, kumpikin hyväluontoisista, omistajaväelle tutuista oreista, hieman vaihtelevalla menestyksellä ainakin luonnepuolta tarkastellessa. Marina itse oli hyvätyyppinen, ryhdikäs hevonen, jolla oli kaunis kaareva pitkänpuoleinen kaula, syvä pyöreä runko, vahva takaosa, pitkät loivat lavat, hajavarpaiset etujalat ja käyrähköt kintereet, mutta kuitenkin vahvat, terveet jalat asentovirheineenkin. Ruunikon liikkeet olivat mukavan väljät ja suorat, pitkäaskeliset ja joustavat, etenkin käynnissä oli hieno yliastunta ja ravissa upea työntö - kunhan Marinan sai liikkeelle. Laukka pyöri kauniisti, tamma hyppäsikin hyvin, sen kerran kun laitumellaan intoutui ylittämään tukkeja, ojia tai muista esteitä. Ja juuri hyvää rakennetta sekä hyviä liikkeitä uppiniskainen, kovapäinen ja vähän kovasuinenkin tahtotamma jätti. 33 vuoden korkean iänkin Marina omistajansa mukaan saavutti, kun ei noutaja tohtinut aiemmin tulla hakemaan omaansa.

ee. Ei tullut Aunerista ravikuningatarta, eikä sen seitsemän startin mittaisesta urasta saa kovinkaan pitkää, saati mahtavaa, kertomusta aikaiseksi. Se oli kaikkinensa hyvin tavanomainen suomenhevostamma, 147 senttimetriä korkea, tummanrautias, hieman raskas ja muutoinkin vain hyvänpuoleinen tyypeiltään. Runkokin oli pitkä, kuten tammoille yleensäkin, kaula kauniin kaareva mutta auttamattoman lyhyt, selkäkin hieman painuksissa ja jaloissa suomenhevosten tavanomaisimmat viat, eli sapelissa olevat etuset ja käyrät kintereet samassa hevossa. Kaviot olivat kuitenkin hyvät, jalat kestävät, Auneri kovin ilmeikäs, sympaattinen hevonen, mielellään töitä tekevä kaikkien kaveri. Kyllähän sen etuset kerivät, selkeimmin käynnissä, askel oli muutenkin aika matalaa, ravin vauhti ei riittänyt radoille saakka ja selkään nousseiden mielestä se oli hirmuisen pompottavaa ollakseen niin matalan tasaisen näköistä. Laukka sentään oli pehmeä, helppo istua, joskin sekin meni vähän hukkaan kun ei Aunerilla turhan paljoa ratsasteltu. Kuntoa pidettiin yllä ajamalla, siis silloin kun raudikolla ei ollut varsaa allaan. 26-vuotiaaksi elänyt raviuran nopeasti hyvästellyt harrastehölkkäri hoiti elämänsä aikana 17 varsaa, 13 omaansa sekä 4 orpovarsaa. Tamman jälkikasvu juoksi sitten emänsäkin puolesta! Useampi kymmeniä tuhansia tienannut jälkeläinen, parhaan voittosumma yli 300 000 euroa. Kaksi jalostusarvostelua poikaa (JKTK-I ja JKTK-III), viisi jalostusarvostelua tytärtä (neljä JKTK-I, yksi RKTK-III), pidettyjä rakastettuja hyväluontoisiksi kehuttuja hevosia joka ikinen, startanneet ja kotipihan koristuksiksi jääneet. Auneri itse tunnettiin lempeänä, kärsivällisenä, kaikkeen sopeutuvana hevosena, sellaisena mutkattomana kaikki käy -hevosena. Samanlaisia ovat raudikon jälkeläisetkin, hyvän puun hyviä omenoita, joskin voitontahtoa sekä urheilullisuutta ihan joka kantilta katsoen Aunerin jälkikasvu peri isiensä puoleiselta suvulta, sikäli mikäli isäorina käytettiin urheiluhevosta naapuritallin lupsakan kyntökaverin sijaan.

e. Yksi Aunerin tyttäristä, se kolmannen palkinnon ratsutamma, Aunen Ajatus "Aila" on Aasan sekä kahden muun suomenhevosratsun emä. Ailan toivottiin seuraavan vanhempia sisaruksia raviradoille, mutta jo kauan ennen opetuslähtöä, aika varhaisessa vaiheessa ajo-opetusta, moiset haaveet haudattiin kaikessa hiljaisuudessa. Kaikki juoksukipinä, vauhdin huuma, halu nousta keulaan, puuttui tyystin Ailalta, jolle rauhallinen hölkkälenkki yksinään tai isomman porukan viimeisenä tarjosi aivan tarpeeksi elämystä. Niinpä tamma myytiin ravikodin sijaan ratsukotiin, ja rakastava loppuelämän koti löytyikin kerrasta. Ailasta kasvoi luottoratsu moneen menoon, hyvä yleishevonen - kaikkien paitsi koulutuomareiden mielestä. Olihan tammalla vähän töpsöttävän tepsutteleva askel, hieman kerivät, ahtaanlaiset, matalat ja lyhyetkin kaiken päälle, venymistä tai liitovaihetta sai hakemalla hakea. Askel oli sentään vakaa, tamma ei kompuroinut hankalassakaan maastossa, ja vaikka se helppo B menikin läpi lähinnä armon ja hyvän tahdon vuoksi niin esteillä Aila pärjäsi rehellisesti taidolla! Sen laukka ei tietysti ollut yhtä hienoa kuin monella muulla, mutta se käytti koko kehoansa erinomaisesti, nosti jalkansa nopeasti ja tarkasti, avasi hyvin takaa, korjasi, tasapainotti monta hyppyä, venyi pituusesteillä tavalla jolla sen ravi ei koskaan venynyt ja kapusi puhtaasti esteen yli vaikka mistä kulmasta tai turhan liki osuneesta ponnistuksesta. Estesijoituksia kertyi kuitenkin vain muutamia, osittain omistajan vähäisten kilpailuosallistumisten, osittain Ailan riittämättömän vauhdin vuoksi. Siistit, puhtaat radat kuitenkin ilahduttivat omistajaa erittäin paljon, samaten ne muutamat II-palkinnon ruusukkeet, jotka tammansa rotunäyttelyistä sai. Aila oli 151-senttinen punarautias, matalaryhtinen, hauskailmeinen hevonen, jonka laatutyyppi oli parhaimmillaankin vain hyvänpuoleinen mutta rotu- ja sukupuolileimat kunnossa. Sen kaula oli melko lyhyt, kuitenkin hyvin runkoon liittynyt, runko pitkänsorttinen avorunko hyvällä syvyydellä, ryntäät leveät, lanne kantava, lavat pitkät ja pystyhköt, reidet pitkät ja vahvat. Kuivat, hyväluiset jalat olivat etusten osalta hyväasentoiset, takaa sitten löytyi selkeän käyrät kintereet. RKTK-III oli harrasteomistajalle kakkukahvien arvoinen saavutus, samaten kolme elävää varsaa, joista kaksi myytiin jo maitovarsoina - se niistä heikoista markkinoista! Aila ei ollut superperiyttäjä, sen jälkikasvu on niin luonteensa, kapasiteettinsa kuin rakenteensa suhteen varsin sekalainen sakki. Terveitä ne ovat kaikki, hyvän luuston tamma jälkeläisilleen antoi, yksikään ei ole selkäänsä tai jalkojaan isommin sairastellut reippaankaan treenin tai kilpailemisen myötä. Aila lopetettiin sen ollessa 27-vuotias raudikon hampaiden kuluttua loppuun.

ei. Ailan isäkin oli ravihevonen, joskin harrastetasoinen V75-kiintotähden sijaan. Punarautias, 154cm korkea juoksijaori Tinni jalostusarvosteltiin ja hyväksyttiin palkinnotta, eikä sen ura koskaan ottanut niin paljoa tuulta allensa, että jalostusvaliolautakunta olisi korottanut raudikon palkintoluokkaa. Orin voittoprosentti oli 36%, sijoitusprosentti taas 52%, mikä tietysti näyttää hyvältä ja kivalta. Kokonaisuudessaan startteja kertyi 30, rahaakin ori juoksi reilun kymppitonnin. Ei siis aivan silkkaa ajan- ja rahanmenoa! Tinni astui lähinnä omistajansa tammoja sekä muutamia samalla kylällä asuvia tammoja, joiden omistajat kaipasivat hyväluonteista, monipuolista sulhasta tammalleen, sopuhintaan. Raviuransa lisäksi Tinni teki vähän vossikkahevosen hommia, sillä kynnettiin pientä harrastepeltopalstaa, niitettiin heiniä ja siirreltiin kuormia. Omistajaperheen nuoriso ratsasti orilla, pari kertaa aivan kilpailuissa asti. Kyseessä tosin oli hiihtoratsastuskilpailu sekä ratsastussuunnistus, mutta ratsastusta nekin. Tyyni, fiksu herrasmiesori jätti pörhistelyt ja kiljumiset toisille, se oli orihevoseksi todella säyseä, oikeastaan vähän ruunamainen yksilö. Voitonhaluakaan sillä ei kauheasti ollut, kovaa ravaamisen sijaan Tinni tykkäsi vauhdikkaasta laukasta sekä uimisesta enemmän. Sillä olikin aika komea laukka, ilmava, hyvin pyörivä ja tahdikas, ravikin letkeän rytmikäs ja väljä, samoin käynti. Tinnin kanssa oli hyvä samoilla syvällekin metsään tukkipuita hakemaan, hevonen kun ei askelissaan haparoinut, töissä väsynyt tai metsän äänistä ahdistunut. Hyvin rauhallinen se oli muutenkin, jalostusarvostelussakin se hevonen jonka hyvää käytöstä erikseen kehuttiin niin mittauksen kuin käyttökokeiden aikana. Kehuttiin raudikon rakennettakin, sen hyvää ryhtiä, sopusuhtaista lihaksikasta runkoa, vahvaa lannetta, hyviä kavioita ja käyriä kintereitä lukuun ottamatta hyväasentoisia jalkoja, joita kuvattiin hauskasti ei järeiksi vaan tukeviksi. Kaulahan orilla jäi lyhkäiseksi, eikä se ollut kovin korkealle asettunut, ennemmin "semmoinen etusten välistä lähtevä" kuten orinpitäjä itse veisteli, siihen päälle lyhyenpuoleinen ja pystynsorttinen lapa etuosaa heikentämään. "Takaosa sentään priimaa", niin kuin olikin. 30-vuotiaaksi elänyt teräsori jätti etupäässä miellyttävää luonnetta sekä käyriä kintereitä, joskin jälkimmäinen piirre olisi kaikkien puolesta saanut jäädä periytymättä. Yksikään Tinnin jälkeläisistä ei noussut raviurheilun kermaan, yksi tyttäristä on kerännyt mitalisijoja hevoskynnöstä ja jokunen ratsujälkeläinen on pärjännyt aluetason 100cm/helppo A -luokissa. Tavanomainen harrastajan harrasteori tavanomaisin jälkeläisin. (c. Lissu T.)

Kilpailutulokset

ERJ

3/30

ERJ

4/30

ERJ

2/30

ERJ

5/30

ERJ

3/30

ERJ

5/30

ERJ

2/30

ERJ

3/30

ERJ

2/30

ERJ

3/30

ERJ

5/30

ERJ

5/30

ERJ

1/30

ERJ

4/30

ERJ

5/30

ERJ

1/30

ERJ

1/30

ERJ

5/30

ERJ

3/30

ERJ

3/30

ERJ

4/30

ERJ

1/30

ERJ

5/30

ERJ

3/30

ERJ

1/46

ERJ

3/46

ERJ

6/46

ERJ

1/30

ERJ

2/30

ERJ

1/30

ERJ

2/30

ERJ

2/30

ERJ

4/30

ERJ

3/30

ERJ

3/30

ERJ

1/30

ERJ

5/30

ERJ

1/30

ERJ

3/30

ERJ

2/30

ERJ

2/30

ERJ

5/30

ERJ

2/30

ERJ

5/30

ERJ

1/30

ERJ

1/30

KRJ

5/30

KRJ

4/30

KRJ

1/30

KRJ

5/30

KRJ

1/30

KRJ

3/30

KRJ

5/30

KRJ

5/30

KRJ

2/30

KRJ

5/30

KRJ

5/40

KRJ

5/40

KRJ

1/40

KRJ

4/40

KRJ

2/40

KRJ

4/40

KRJ

4/40

KRJ

4/40

KRJ

4/40

KRJ

5/30

KRJ

4/30

KRJ

4/30

KRJ

5/30

KRJ

4/30

KRJ

3/30

KRJ

5/30

KRJ

1/30

KRJ

1/30

KRJ

1/29

KRJ

3/29

KRJ

5/29

KRJ

2/29

KRJ

4/29

KRJ

1/29

KRJ

7/100

KRJ

3/40

KRJ

6/40

KRJ

4/40

KRJ

4/40

KRJ

5/40

KRJ

6/40

KRJ

2/40

KRJ

1/40

Maldwyn

Aasa

Sukutaulu

Kilpailutulokset

Tämä on virtuaalitalli | This is a sim-game stable
Tämä on virtuaalihevonen | This is a sim-game horse
This is a sim-game horse/a virtual pet and is not in any way associated with the animal in the pictures
Ulkoasu © VRL-07415 | Photos © Kioja VRL-13006 - thank you so much!

Maldwyn

Aasa

Sukutaulu

Kilpailutulokset

Tämä on virtuaalitalli | This is a sim-game stable Tämä on virtuaalihevonen | This is a sim-game horse This is a sim-game horse/a virtual pet and is not in any way associated with the animal in the pictures Ulkoasu © VRL-07415 | Photos © Kioja VRL-13006 - thank you so much!

Tämä on virtuaalitalli | This is a sim-game stable
Tämä on virtuaalihevonen | This is a sim-game horse
This is a sim-game horse/a virtual pet and is not in any way associated with the animal in the pictures
Ulkoasu © VRL-07415 | Photos © Kioja VRL-13006 - thank you so much!