Ravenhill Llwyn Ddu

Saavutukset

Luonnekuvaus

Luonnostaan utelias Ddu työntää ensimmäisenä turpansa vähän joka paikkaan. Ori kyllä oppii kerrasta, eikä toiste työnnä turpaansa kiinni sähkölankaan tai turhan liki varoittavasti sähisevää kissaa. Uteliaisuuden kanssa käsikynkkää kulkevat rentous sekä elämäniloisuus, hyvä mieli oikein säteilee Ddusta. Juuri sellainen haavehevonen, jonka seurassa surut ja murheet saa fiksuihin mittasuhteisiin, leuan ylös rinnasta ja vähän aurinkoa omaankin risukasaan.

Rapsutuksia, pesuhetkiä sekä porkkanoita rakastava cob on hyvin leppoisa kaveri, joka ei sorru huutelemaan toisille oreille tai lirkuttelemaan turhan päällekäyvästi tammoille. Ddu muistaa aina käytöstavat, eikä se nuorenakaan kokenut tarvetta alleviivata oriuttaan tai asemaansa tallin hierarkiassa. Hyvin itsevarma kaveri, ja fiksu, niin hurjan fiksu. Utelias silmäpari seuraa hoitajaa, korvat kääntyvät äänten perässä, mutta silti Ddu on läsnä juuri siinä hetkessä katoamatta jokaisen rasahduksen tai tallikaverin loittonevan takamuksen perässä (henkisesti) muualle. Selkeästi kerrostalokyttääjämateriaalia! Kuljetussuojista ori ei oikein välitä, mutta tämäkin näkyy vain huvittavan näköisenä kävelytyylinä Ddun koettaessa minimoida askelmäärän moisten hökötysten kanssa kamalan laajoilla, kaikin puolin liioitelluilla askelilla. Klippaus, raspaus tai kengitys ei ahdista, suihkepullo, pesupaikka tai epämääräisesti kahiseva sadeloimi ei pelota, mikään ei inhota tai aiheuta jalkojen nykimistä, irvistelemistä, kuopimista.. Mitään. Ddulla ei yksinkertaisesti ole huonoja tapoja, se on viimeiseen asti fiksu herrasmies.

Aivan kuin cobiherra ei olisi ihana jo valmiiksi, se on myös ratsuna mahtava. Aivan yhtä positiivinen, rento ja iloinen kuin muutenkin, aina valmiina töihin, opettelemaan uutta ja hiomaan vanhoja taitoja. Ddu kerää aina kiitosta rentoudestaan, kuinka vaivattoman näköistä liikkuminen ja kokoaminen voikaan olla. Ori yksinkertaisesti nauttii ihmisen kanssa työskentelystä sekä kouluratsastuksen liikkeistä (kuten myös maastolenkeistä, uimisesta, puomitreeneistä..), joten helppohan se on pysyä hyväntuulisena lempijuttujensa parissa työskennellessään! Kehuja ori saa luonnollisesti myös asenteestaan sekä liikkeistään, erityisesti käynnistään. Tehtäväpuolella ponin bravuureita ovat pilkuntarkat, sulavat siirtymät sekä avo- ja sulkutaivutukset. Herkkänä, yhteistyöhaluisena orina Ddu kuuntelee tarkasti kaikkia apuja, erityisesti istuntaa. Se toimii pienen pienin avuin, malttaa kuunnella loppuun asti eikä oleta tai ennakoi. Jokusen kerran ori on tehnyt pysähdyksen kulmaan, kun matkustamaan unohtunut ratsastaja ei antanutkaan kääntäviä apuja. Autopilotilla ratsastaminen ei onnistu, vaikka Ddu kuinka on miellyttämisenhaluinen, ei se sentään tee hommia ratsastajansa puolesta. Virheellisten apujen suhteen cob tuntuu ymmärtävän, antavan anteeksi, vähän turhankin kanssa. Pahin protesti, joka Ddulta on nähty, on viuhuva häntä sekä töksähtävä pysähdys. Se ei pure kuolainta, polje jalkaa, saati sitten pukittele. Ja kun epätoivotut avut on korjattu, Ddu jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, yhtä hyväntuulisena ja reippaana kuin aikaisemminkin.

Ddu tuntuu katsovan kieroon lajitovereitaan, jotka tekevät täysstopin lastaussillalle tai muutoin tekevät lastaustilanteista numeron. Ori itse kävelee kerrasta kyytiin, vaikka rekassa odottaisi mölyävä, potkiva matkakumppani. Moinen ei kuitenkaan riko ruunikon zen-tilaa, se keskittyy vain omaan matkantekoonsa sekä heiniinsä stressaamatta tai ärsyyntymättä tippaakaan. Uudet paikat tarjoavat paljon katseltavaa uteliaalle ponille. Ilahduttavasti Ddu ei edelleenkään kadota korviaan tai keskittymiskykyään, vaikka tuntuukin katselevan, kuulostelevan ja haistelevankin ihan kaikkea ympärillään kuin ei koskaan olisi talliympäristöä nähnyt. Väkimäärä, uutuudenviehätys tai kilpatunnelma ei nouse ruunikon päähän, se pysyy omana, järkevänä sekä hurmaavana itsenään kaikesta kyyläämisestään huolimatta. Verkassa ja radalla poni tekee parhaansa, kuten kotonakin, ja vähän ekstraa; kyllähän yleisölle pitää antaa vastinetta rahoilleen! Showmies mikä showmies. (c. Lissu T.)

Polveutuminen

i. Draethen Elley wD, rn, 142cm	ii. Watkiss Gellioedd wD, prn, 146cm	iii. Llanwst Teifion
		iie. Penycha Gwendolena
	ie. Harley Anwell wD, prn, 150cm	iei. Idlowch Lona
		iee. Hoelgwern Marvel Du
e. Penryffaidd Gweniog wD, mrn, 146cm	ei. Penryfadd Brenin Goch wD, m, 144cm	eii. Penryfadd Llanfihangel
		eie. Glynkett Mynydd
	ee. Glyndyfrdwy Llanfoist wD, mrn, 143cm	eei. Merchwyn Llwynella
		eee. Glyndyfrdwy Creina

i. Yleisössä kuului aina kohahdus, kun Draethen Elley ravasi taluttajansa rinnalla näytöskehään. Ruunikko sukkajalkainen cob-ori oli eittämättä komea ja charmikas ilmestys. Draethen Elley syntyi pienelle tilalle Snowdonian kansallispuiston kupeessa. Ränsistyneen kivikartanon tallimiljöö kätki sisälleen vanhan siitostamman ja tämän kolme jälkeläistä, joista Draethen Elley oli nuorin ja ainoa ori. Orin kasvattaja, vanha herra Henry Draethen, joutui haikein mielin luopumaan orivarsasta sen kasvettua niin isoksi, ettei sitä voinut pitää enää samalla laitumella tammojen kanssa. Draethen Elley päätyi Sir Victor Fentonin tilalle Etelä-Walesiin Pembrokeshiren "Pikku-Englantiin". Merellisissä maisemissa Draethen Elley sai kasvaa ja kehittyä ikätoveriensa kanssa ja cob-poneihin vihkiytynyt Sir Victor Fenton kuljetti Draethen Elleytä aktiivisesti welshponien näyttelyissä. Sitä kautta ruunikolle orille kasvoi vahva kannattajakunta niin yleisöstä kuin tuomareistakin. Eikä Draethen Elleyssä paljoa vikoja ollutkaan – ainakaan jos rodun intohimoisilta harrastajilta sattui kysymään. Joku olisi voinut sanoa Draethen Elleyllä olevan hieman notko selkä ja korostuneen korkea lautanen, mutta juuri Draethen Elleyn suosio myötävaikutti hetkellisesti hieman takakorkeiden orien suosioon cob-piireissä. Luonteeltaan Draethen Elley oli myös hieman tulinen eikä sen esittäminen kehässä näyttänyt aina kovin hallitulta orin teutaroidessa yleisönsä edessä. No, ajan henki oli silloin se ja edelleen Draethen Elley on nimi, jonka monet alan harrastajat tunnistavat välittömästi. Ja kyllähän orissa oli sen verran hyviä ominaisuuksia, että se on kiistatta jättänyt jälkensä ja leimansa cobien jalostukseen. Draethenin jälkeläiset ovat olleet luonteikkaita näyttö- ja käyttöponeja, jotka ovat erityisesti sopineet kouluratsastukseen ja valjakkoajoon näyttävien askellajiensa vuoksi. Oikealla tammavalinnalla Draethen Elleyn sukulinjasta on myös karsiutunut turha selän pituus ja notkous pois, ja sen sijaan seuraavista polvista on löytynyt hyvinkin kompaktin rakenteisia yksilöitä. Näistä useampi on haalinut palkintoja juuri erinomaisen rakenteensa ansiosta – yhtenä esimerkkinä orin ilmiömäisen kaunis poika Ravenhill Llwyn Ddu, joka on sekä Muotovalio Champion että I-palkinnon kantakirjaori. Draethen Elley lopetettiin 22-vuotiaana edenneen selän nivelrikon vuoksi.

ii. Punaisena hohtava ruunikko ori Watkiss Gellioedd ei ollut suosituimpia jalostusoreja aikanaan, mutta se ei johtunut sen huonoista ominaisuuksista, vaan ennemminkin siitä, että sen omistaja Grace van der Boom ei ollut erityisen aktiivinen hakemaan orilleen kuuluisuutta. Watkiss Gellioedd oli hyväsukuinen, mutta Grace van der Boomin omistuksessa se toimi lähinnä astetta hienompana harrasteponina. Ratsukko nähtiin ajoittain myös kenttäkilpailuissa melko kehnolla menestyksellä ja moni kilpailuija seurannut varmasti ymmärsi, että menestyksen takkuaminen ei ollut itse ponista lähtöisin. Toisenlaisessa kodissa Watkiss Gellioedd olisi voinut nousta suureen suosioon jalostusrintamallakin, sillä sen velipuolista useampi on ollut suosittu jalostusori aikanaan. Luonteeltaan 146-senttinen tähtipäinen Watkiss Gellioedd oli erittäin rohkea, periksiantamaton ja hyvätahtoinen, mutta etenkin maastoradalla haastava ratsastaa kuumuutensa vuoksi. Kouluradalla Watkiss Gellioedd oli pirteä, herkkä ja liikkeiltään näyttävä. Sillä oli kuitenkin taipumusta edetä pää pystyssä profiilissa eikä rento askellus ollut aina sen vahvimpia ominaisuuksia. Vaikka Watkiss Gellioeddia ei varsinaisesti mainostettu jalostuskäyttöön, jätti se kuitenkin kouralilsen jälkeläisiä, tarkalleen ottaen yhdeksän. Näistä tammoja oli peräti kahdeksan ja orivarsoja vain yksi, joka onkin ainoa tunnettu nimi Watkiss Gellioeddin jälkeläislistassa. Orin jälkeläiset syntyivät pääosin kaikki lähialueen kasvattajille ja ne toimivat harrastus- tai ratsastuskouluponeina. Watkiss Gellioedd lopetettiin vain 15-vuotiaana, sillä ketunhännän metsästyksen aikana ori kompastui risuesteellä ja sen molempien etusten jänteet revähtivät massiivisesti. Kuntoutusennusteet olivat huonot ja ikääkin orilla alkoi olla, joten eläinlääkärin suosituksesta omistaja päätyi eutanasiaan.

ie. Yli ponimittojen kasvanut 150-senttinen Harley Anwell oli täysin merkitön punaruunikko D-sektion tamma, jonka elämä ulottuu jo kauas historiaan. Lähes 30-vuotiaaksi elänyt Harley Anwell oli nuoruusvuosinaan erittäin aktiivisessa show-käytössä ja tamma on kerännyt useita arvonimiä ja näyttelypalkintoja elämänsä aikana. Eikä ihme – Harley Anwell oli rakenteeltaan tasapainoinen, vaikkakin hieman pitkänmallinen, erittäin kaunispiirteinen ja kaiken lisäksi sen askellajit olivat näyttävät, mutta tasapainoiset. Luonteessa Harley Anwellilla oli hieman kipakkuutta eikä se ollut aina kovin ystävällisen oloinen. Harley Anwell eli lähes koko elämänsä Henry Draethenin omistuksessa, sillä mies oli ostanut lupaavan tamman vain kaksivuotiaana kasvattajaltaan Rupert Harleylta. Aktiivivuosinaan Henry Draethenin cob-siittola Snowdonian kansallispuiston kupeessa oli varsin vaikuttava näky - hyvin hoidettu kivitalli, mukulakivipiha ja kauniit tilaa ympäröivät puistot takana siirtävine vuorineen olivat kuin sadusta. Draethenin siittolan kultavuosina Harley Anwell oli tallin ehdoton kuningatar. Sen sukulinja oli vahvasti edustettuna siittolassa, mutta varsat menivät hyvin kaupaksi myös tallin ulkopuolelle, sillä Henry Draethenilla oli tapana käyttää aktiivisesti myös nuoria varsoja näyttelyissä. Ikä ja sairastelut tekivät tehtävänsä myös Henry Draethenille, joka joutui hiljalleen luopumaan aktiivisesta kasvatustoiminnasta ja tilalle jäi vain Henrylle rakas, mutta iäkäs Harley Anwell ja tämän kaksi tammavarsaa. Vielä vanhoilla päivillään Harley Anwell varsoi yhden varsan – lähistöllä sijaitsevan Grace van der Boomin cob-orista Watkiss Gellioeddista. Itse Henry Draethen ei ollut näkemässä, kun tästä yhdistelmästä syntynyt orivarsa Draethen Elley nousi valtavaan suosioon, sillä mies menehtyi sydänkohtaukseen 72-vuotiaana. Harley Anwell eli vielä vuoden verran isäntänsä kuoleman jälkeen, mutta sen yleiskunto alkoi laskemaan voimakkaasti Henry Draethenin kuoleman jälkeen ja kylillä puhuttiin pitkään, että Harley Anwell kuoli suruun.

e. Mustanruunikko welsh cob -tamma Penryffaidd Gweniog kilpaili nuoruusvuosinaan aktiivisesti kouluratsastuksessa Helppo A -luokissa Amelie Dredynin kanssa. Amelien äiti Penny Dredyn oli pitkän linjan welsh cob -harrastaja ja tyttärensä Amelie jatkoi äidin jalanjäljissä. Rahoittajana äidin ja tyttären intohimolle toimi perheen isä Simon Dredyn, joka oli finanssialalla menestynyt liikemies. Tuloksena isän rahapussin ja perheen naisten intohimon yhdistämisestä oli erittäin laadukkaita cob-poneja kasvattava siittola Yorkshiren sydämessä, Ravenhill Welsh Cobs. Penryffaidd Gweniog ostettiin Ravenhillin tilalle 6-vuotiaana, kun tamma oli jo ratsukoulutettu ja sillä oli myös näyttelytuloksia, jotka kertoivat tamman saaneen erityisen hyviä pisteitä jalka-asennoista sekä liikkeistään. Amelie Dredyn oli kiinnostunut kouluratsastuksesta, joka sopi kuin nenä päähän hienolle ja klassiselle nuorelle naiselle. Penryffaidd Gweniogista tulikin yksi Amelien suosikkiponeista ja ratsukko kilpaili niin Iso-Britanniassa, Ranskassa kuin Saksassakin voittaen mm. Iso-Britanniassa järjestetyn Welshponimestaruuden kouluratsastuksessa. Tamma haluttiin jalostuskäyttöön verrattain nuorena, joten kilpailu-ura jäi kesken jo 12-vuotiaana. Valitettavasti tammalla oli vaikeuksia tulla tiineeksi ja sen kiimahäiriöitä hoidettiin useamman erikoistuneen eläinlääkärin toimesta. Lopulta Penryffaidd Gweniog sai elämänsä aikana kaksi varsaa, jotka molemmat olivat orivarsoja. Amelien ja Pennyn toivoma tammavarsa jäi saamatta, kun Penryffaidd Gweniog lopetettiin 19-vuotiaana ähkyn vuoksi.

ei. Penryfadd Brenin Goch oli kiiltävän musta, lähes silkkisen karvapeitteen omaava katkopiirtopäinen cob-ori, jolla oli hauskasti ristikkäisissä jaloissa vuohissukat. Ori oli jo nuorena erittäin lupaava ja se esitettiin usein ajaen, jolloin ori esitteli mielellään isoa, lähes teatraalista raviaan. Penryfadd Brenin Goch koulutettiin myös valjakkoajoon ja ori kilpailikin vaativissa valjakkoluokissa usean vuoden ajan tahkoen menestystä myös Iso-Britannian ulkopuolella. Penryfadd Brenin Gochin tulevaisuus näytti ruusuiselta – pitkä kilpailu-ura, joka sisältäisi todennäköisesti EM-kisat, ellei jopa MM-kisaedustuspaikankin. Valitettavasti ori kuitenkin joutui onnettomuuteen säikähtäessään kilpailupaikalla yli lentänyttä helikopteria ja se juoksi vauhkoontuneena valjakkovaunut perässään vilkkaasti liikennöidylle tielle, jossa törmäsi autoon. Penryfadd Brenin Gochin takajalka murtui pahasti ja se jouduttiin lopettamaan onnettomuuspaikalle välittömästi. Tuolloin 12-vuotias ori oli ehtinyt astua jo pari kautta tammoja, joten onneksi sen suku ei jäänyt kokonaan jatkumatta. Varsoja sille syntyi 15 ja orin huomattiin periyttävän hyvää ravia sekä tasapainoista ja aavistuksen totuttua sporttisempaa rakennetta.

ee. Syvällä Walesin sydämessä sijaitseva Glyndyfrdwyn perinteinen welshponitila oli juuri sellainen, kuin kuvitella saattaa. Ikivanhat kiviaidat, kumpuilevat kukkulat ja valtavilla laitumilla sumussa käyskentelevät welsh-tammat varsoineen loivat ainutlaatuisen tunnelman ympärilleen. Siellä vehreille kukkuloille syntyi myös mustanruunikko cob-tamma Glyndyfrdwy Llanfoist. Sen emä oli tilan omakasvatti Glyndyfrdwy Creina, joka oli jättänyt muun muassa Royal Welsh Show:n nelinkertaisen Champion-orin Glyndyfrdwy Crw Cadoganin. Itse Glyndyfrdwy Llanfoist oli 143-senttinen, ponimainen tamma. Se oli alkuun tarkoitus jättää siittolaan jatkamaan sukua, mutta lopulta sen nuorempi sisko Glyndyfrdwy Criselda miellytti enemmän kasvattajan silmää. Glyndyfrdwy Llanfoist myytiin vuosittaisessa huutokaupassa 4-vuotiaana ja sen osti Gareth Tew vaimolleen Farah Tewille. Farah Tew oli muuttanut Intiasta Walesiin tavattuaan miehensä Garethin ja ihastunut kovasti ratsastukseen tutustuttuaan paikallisella Ladies Clubilla ratsastukseen. Farah Tew kilpaili Glyndyfrdwy Llanfoistilla kouluratsastuskilpailuissa sekä show hunter -luokissa lähialueilla ja tamma saikin paljon kiitosta rentoudestaan ja pienillä avuilla ratsastettavuudestaan. Glyndyfrdwy Llanfoist oli Farah Tewin pienimuotoisen kasvatustoiminnan alku, sillä tamma astutettiin kolmesti. Valitettavasti viimeiseen varsomiseen liittyi vakavia komplikaatioita, joiden seurauksena Glyndyfrdwy Llanfoist menehtyi ja varsa jäi orvoksi. (c. Sylvi S.)

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Päiväkirja

Päiväkirja 06.01.2025, hoitajana elen
Kolmas kerta, tai oikeastaan kolmas, toden sanoo, kun minulle annettiin käsiin mahdottoman komean Ravenhil Llwyn Ddun ohjat. Ruunikko cobiori oli minulle jollain asteella tuttu vuosien varrelta, kun omat orini olivat monesti jääneet nuolemaan näppejään näyttelykehissä Ddun viedessä palkintotittelit ja ruusukeet kotiin jo ennen Vibajan omistukseen siirtymistään. Ori seisoi patsasmaisesti paikoillaan, mutta samalla siitä näki, kuinka Ddu tarkkaili ympäristöään herkeämättä. Kipusin kyytiin, vielä viimeinen satulavyön tarkastus ja eikun menoksi! Olin saanut ohjeet käydä ensin kävelemässä ja hölkkäämässä Ddun kanssa maastossa noin puolisen tuntia ja sitten hieman kevyttä sileän jumppaa kentällä, kun maneesi oli varattu valmennusta varten. Ddu asteli reippaasti ja varman oloisesti metsän puolelle ja kymmenen minuutin lompsottelun jälkeen keräilin ohjia varovaisesti käsiini. Ddu oli välittömästi samalla aaltopituudella ja kevyesti kuolaimella tuntuen vastaanottavaiselta. Metsätien leveyden salliessa teimme muutamia pysähdyksiä ja loivia kaarteita tien laidasta laitaan. Pohjan lievästä epätasaisuudesta ja puiden juurakoista välittämättä Ddu eteni varmoin ottein ja siirtyi kevyesti keinahtaen ravaamaan, kun pääsimme paremmille pohjille pellon laitaan. Ddun ravi tuntui isolta ja ilmavalta pistäen minut satulassa töihin, etten häiritsisi ponin etenemistä heilumalla sinne sun tänne. Ensimmäistä ravipätkää seurasi pieni kävelypätkä minkä jälkeen ravasimme vielä kotiin päin eikä Ddu kiihdytellyt tai ottanut lainkaan kierroksia, vaikka se selkeästi tiesi minne päin olimme menossa. Annoin orin kävellä suoraan tallipihan poikki tyhjälle kentälle, joka aamusta lanattu oikein siistiksi. Ddu hörähti kerran kentän vieressä tarhaileville poneille, jotka vilkaisulla näyttivät kaksi-kolmevuotiailta tammoilta. Työstin oria ravissa laajoilla ympyröillä, joissa se sai tehdä lyhyitä pätkiä väistöä sisään ja ulos. Ddu oli hetkellisesti ulkopohkeelle hidas, mutta muuten erittäin miellyttävä. Laukan Ddu nosti melkein vain ajatuksella ja uloshengityksellä, saatoinkin jäädä hieman vain matkustelemaan nauttien sen isosta ja vahvasta laukasta. Kelloni ilmoitti tuossa vaiheessa, että olisi aika lopetella ja kävelimme Ddun kanssa vielä tovin, että sen hengitys oli tasaantunut ennen kuin talutin orin tallin puolelle. Varusteet pois, nopea harjaus ja loimi niskaan, jonka jälkeen tallityöntekijä nappasikin Ddun narun päähän ja lähti johdattamaan sitä ulos päivän tarhailuhetkeä varten.

Ddun kanssa vietettyä mukaa päivää eilen seurasikin sitten Vibajan esittämä vieno kysymys ehtisinkö pyöräyttää oria tänään liinan päässä. Mikäs siinä, helppoa hommaa, joka ei vaadi suuremmin aivonystyröiden aktivointia. Ilta ja osa yöstäkin oli mennyt puhelimessa kotipuolen poniprobleemia ratkoessa eikä orastava flunssakaan auttanut ajatuksen juoksussa. Päivä oli venynyt jo pitkälle iltapäivään muiden ponien kanssa, kun suuntasin hakemaan Dduta tarhasta. Poniherra käänsi päätään kuullessaan kutsuni portilta ja lähti kävelemään muhkeaa harjaansa heilauttaen. Nyppäsin muutaman irtonaisen heinänkorren Ddun jouhista ja sitten vain tallia kohti. Parkkeerasin Ddun hoitopaikalle, jossa se sai seurailla tallin tohinaan sillä aikaa, kun kävin itse kaivelemassa varustehuonetta juoksutusvarusteita etsien. Ddu oli loimensa alla varsin puhdas, joten nopean harjassa sutaisun ja kavioiden puhdistamisen jälkeen siirryin varustamaan orin juoksutusvyöllä ja chambonilla, jonka setvimiseen meni hetki. Suitsien pukemisen jälkeen nappasin maneesin valot päälle tallin puolelta ja eikun hommiin. Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen kiinnitin chambonin ja ohjasin Ddun isolle ympyrälle. Muutamia pysähdys-käyntisiirtymiä, että ääniavut tuli testattua ja sitten vain raviin. Ddu näytti isolta ja voimakkaalta ravatessaan rytmikkäästi liinan päässä sisäkorva vinosti minuun päin kääntyneenä. Ori sai hölkkäillä hetken aloitussuuntaan, sitten vaihto ja hetki ravi-käyntisiirtymiä, joissa Ddu meinasi hieman laiskistua, mutta otti lisää poweria menoon muistutuksen jälkeen. Pyörittelin oria liinassa ehkä noin vartin-kaksikymmentä minuuttia ennen loppukäyntejä ja ehdimme juuri pois alta, kun maneesiin saapui kolme ratsukkoa val,miina omiin treeneihinsä.