Ravenhill Llwyn Ddu

Saavutukset

Luonnekuvaus

Luonnostaan utelias Ddu työntää ensimmäisenä turpansa vähän joka paikkaan. Ori kyllä oppii kerrasta, eikä toiste työnnä turpaansa kiinni sähkölankaan tai turhan liki varoittavasti sähisevää kissaa. Uteliaisuuden kanssa käsikynkkää kulkevat rentous sekä elämäniloisuus, hyvä mieli oikein säteilee Ddusta. Juuri sellainen haavehevonen, jonka seurassa surut ja murheet saa fiksuihin mittasuhteisiin, leuan ylös rinnasta ja vähän aurinkoa omaankin risukasaan.

Rapsutuksia, pesuhetkiä sekä porkkanoita rakastava cob on hyvin leppoisa kaveri, joka ei sorru huutelemaan toisille oreille tai lirkuttelemaan turhan päällekäyvästi tammoille. Ddu muistaa aina käytöstavat, eikä se nuorenakaan kokenut tarvetta alleviivata oriuttaan tai asemaansa tallin hierarkiassa. Hyvin itsevarma kaveri, ja fiksu, niin hurjan fiksu. Utelias silmäpari seuraa hoitajaa, korvat kääntyvät äänten perässä, mutta silti Ddu on läsnä juuri siinä hetkessä katoamatta jokaisen rasahduksen tai tallikaverin loittonevan takamuksen perässä (henkisesti) muualle. Selkeästi kerrostalokyttääjämateriaalia! Kuljetussuojista ori ei oikein välitä, mutta tämäkin näkyy vain huvittavan näköisenä kävelytyylinä Ddun koettaessa minimoida askelmäärän moisten hökötysten kanssa kamalan laajoilla, kaikin puolin liioitelluilla askelilla. Klippaus, raspaus tai kengitys ei ahdista, suihkepullo, pesupaikka tai epämääräisesti kahiseva sadeloimi ei pelota, mikään ei inhota tai aiheuta jalkojen nykimistä, irvistelemistä, kuopimista.. Mitään. Ddulla ei yksinkertaisesti ole huonoja tapoja, se on viimeiseen asti fiksu herrasmies.

Aivan kuin cobiherra ei olisi ihana jo valmiiksi, se on myös ratsuna mahtava. Aivan yhtä positiivinen, rento ja iloinen kuin muutenkin, aina valmiina töihin, opettelemaan uutta ja hiomaan vanhoja taitoja. Ddu kerää aina kiitosta rentoudestaan, kuinka vaivattoman näköistä liikkuminen ja kokoaminen voikaan olla. Ori yksinkertaisesti nauttii ihmisen kanssa työskentelystä sekä kouluratsastuksen liikkeistä (kuten myös maastolenkeistä, uimisesta, puomitreeneistä..), joten helppohan se on pysyä hyväntuulisena lempijuttujensa parissa työskennellessään! Kehuja ori saa luonnollisesti myös asenteestaan sekä liikkeistään, erityisesti käynnistään. Tehtäväpuolella ponin bravuureita ovat pilkuntarkat, sulavat siirtymät sekä avo- ja sulkutaivutukset. Herkkänä, yhteistyöhaluisena orina Ddu kuuntelee tarkasti kaikkia apuja, erityisesti istuntaa. Se toimii pienen pienin avuin, malttaa kuunnella loppuun asti eikä oleta tai ennakoi. Jokusen kerran ori on tehnyt pysähdyksen kulmaan, kun matkustamaan unohtunut ratsastaja ei antanutkaan kääntäviä apuja. Autopilotilla ratsastaminen ei onnistu, vaikka Ddu kuinka on miellyttämisenhaluinen, ei se sentään tee hommia ratsastajansa puolesta. Virheellisten apujen suhteen cob tuntuu ymmärtävän, antavan anteeksi, vähän turhankin kanssa. Pahin protesti, joka Ddulta on nähty, on viuhuva häntä sekä töksähtävä pysähdys. Se ei pure kuolainta, polje jalkaa, saati sitten pukittele. Ja kun epätoivotut avut on korjattu, Ddu jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, yhtä hyväntuulisena ja reippaana kuin aikaisemminkin.

Ddu tuntuu katsovan kieroon lajitovereitaan, jotka tekevät täysstopin lastaussillalle tai muutoin tekevät lastaustilanteista numeron. Ori itse kävelee kerrasta kyytiin, vaikka rekassa odottaisi mölyävä, potkiva matkakumppani. Moinen ei kuitenkaan riko ruunikon zen-tilaa, se keskittyy vain omaan matkantekoonsa sekä heiniinsä stressaamatta tai ärsyyntymättä tippaakaan. Uudet paikat tarjoavat paljon katseltavaa uteliaalle ponille. Ilahduttavasti Ddu ei edelleenkään kadota korviaan tai keskittymiskykyään, vaikka tuntuukin katselevan, kuulostelevan ja haistelevankin ihan kaikkea ympärillään kuin ei koskaan olisi talliympäristöä nähnyt. Väkimäärä, uutuudenviehätys tai kilpatunnelma ei nouse ruunikon päähän, se pysyy omana, järkevänä sekä hurmaavana itsenään kaikesta kyyläämisestään huolimatta. Verkassa ja radalla poni tekee parhaansa, kuten kotonakin, ja vähän ekstraa; kyllähän yleisölle pitää antaa vastinetta rahoilleen! Showmies mikä showmies. (c. Lissu T.)

Polveutuminen

i. Draethen Elley wD, rn, 142cm	ii. Watkiss Gellioedd wD, prn, 146cm	iii. Llanwst Teifion
		iie. Penycha Gwendolena
	ie. Harley Anwell wD, prn, 150cm	iei. Idlowch Lona
		iee. Hoelgwern Marvel Du
e. Penryffaidd Gweniog wD, mrn, 146cm	ei. Penryfadd Brenin Goch wD, m, 144cm	eii. Penryfadd Llanfihangel
		eie. Glynkett Mynydd
	ee. Glyndyfrdwy Llanfoist wD, mrn, 143cm	eei. Merchwyn Llwynella
		eee. Glyndyfrdwy Creina

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Päiväkirja

Päiväkirja 06.01.2025, hoitajana elen
Kolmas kerta, tai oikeastaan kolmas, toden sanoo, kun minulle annettiin käsiin mahdottoman komean Ravenhil Llwyn Ddun ohjat. Ruunikko cobiori oli minulle jollain asteella tuttu vuosien varrelta, kun omat orini olivat monesti jääneet nuolemaan näppejään näyttelykehissä Ddun viedessä palkintotittelit ja ruusukeet kotiin jo ennen Vibajan omistukseen siirtymistään. Ori seisoi patsasmaisesti paikoillaan, mutta samalla siitä näki, kuinka Ddu tarkkaili ympäristöään herkeämättä. Kipusin kyytiin, vielä viimeinen satulavyön tarkastus ja eikun menoksi! Olin saanut ohjeet käydä ensin kävelemässä ja hölkkäämässä Ddun kanssa maastossa noin puolisen tuntia ja sitten hieman kevyttä sileän jumppaa kentällä, kun maneesi oli varattu valmennusta varten. Ddu asteli reippaasti ja varman oloisesti metsän puolelle ja kymmenen minuutin lompsottelun jälkeen keräilin ohjia varovaisesti käsiini. Ddu oli välittömästi samalla aaltopituudella ja kevyesti kuolaimella tuntuen vastaanottavaiselta. Metsätien leveyden salliessa teimme muutamia pysähdyksiä ja loivia kaarteita tien laidasta laitaan. Pohjan lievästä epätasaisuudesta ja puiden juurakoista välittämättä Ddu eteni varmoin ottein ja siirtyi kevyesti keinahtaen ravaamaan, kun pääsimme paremmille pohjille pellon laitaan. Ddun ravi tuntui isolta ja ilmavalta pistäen minut satulassa töihin, etten häiritsisi ponin etenemistä heilumalla sinne sun tänne. Ensimmäistä ravipätkää seurasi pieni kävelypätkä minkä jälkeen ravasimme vielä kotiin päin eikä Ddu kiihdytellyt tai ottanut lainkaan kierroksia, vaikka se selkeästi tiesi minne päin olimme menossa. Annoin orin kävellä suoraan tallipihan poikki tyhjälle kentälle, joka aamusta lanattu oikein siistiksi. Ddu hörähti kerran kentän vieressä tarhaileville poneille, jotka vilkaisulla näyttivät kaksi-kolmevuotiailta tammoilta. Työstin oria ravissa laajoilla ympyröillä, joissa se sai tehdä lyhyitä pätkiä väistöä sisään ja ulos. Ddu oli hetkellisesti ulkopohkeelle hidas, mutta muuten erittäin miellyttävä. Laukan Ddu nosti melkein vain ajatuksella ja uloshengityksellä, saatoinkin jäädä hieman vain matkustelemaan nauttien sen isosta ja vahvasta laukasta. Kelloni ilmoitti tuossa vaiheessa, että olisi aika lopetella ja kävelimme Ddun kanssa vielä tovin, että sen hengitys oli tasaantunut ennen kuin talutin orin tallin puolelle. Varusteet pois, nopea harjaus ja loimi niskaan, jonka jälkeen tallityöntekijä nappasikin Ddun narun päähän ja lähti johdattamaan sitä ulos päivän tarhailuhetkeä varten.

Ddun kanssa vietettyä mukaa päivää eilen seurasikin sitten Vibajan esittämä vieno kysymys ehtisinkö pyöräyttää oria tänään liinan päässä. Mikäs siinä, helppoa hommaa, joka ei vaadi suuremmin aivonystyröiden aktivointia. Ilta ja osa yöstäkin oli mennyt puhelimessa kotipuolen poniprobleemia ratkoessa eikä orastava flunssakaan auttanut ajatuksen juoksussa. Päivä oli venynyt jo pitkälle iltapäivään muiden ponien kanssa, kun suuntasin hakemaan Dduta tarhasta. Poniherra käänsi päätään kuullessaan kutsuni portilta ja lähti kävelemään muhkeaa harjaansa heilauttaen. Nyppäsin muutaman irtonaisen heinänkorren Ddun jouhista ja sitten vain tallia kohti. Parkkeerasin Ddun hoitopaikalle, jossa se sai seurailla tallin tohinaan sillä aikaa, kun kävin itse kaivelemassa varustehuonetta juoksutusvarusteita etsien. Ddu oli loimensa alla varsin puhdas, joten nopean harjassa sutaisun ja kavioiden puhdistamisen jälkeen siirryin varustamaan orin juoksutusvyöllä ja chambonilla, jonka setvimiseen meni hetki. Suitsien pukemisen jälkeen nappasin maneesin valot päälle tallin puolelta ja eikun hommiin. Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen kiinnitin chambonin ja ohjasin Ddun isolle ympyrälle. Muutamia pysähdys-käyntisiirtymiä, että ääniavut tuli testattua ja sitten vain raviin. Ddu näytti isolta ja voimakkaalta ravatessaan rytmikkäästi liinan päässä sisäkorva vinosti minuun päin kääntyneenä. Ori sai hölkkäillä hetken aloitussuuntaan, sitten vaihto ja hetki ravi-käyntisiirtymiä, joissa Ddu meinasi hieman laiskistua, mutta otti lisää poweria menoon muistutuksen jälkeen. Pyörittelin oria liinassa ehkä noin vartin-kaksikymmentä minuuttia ennen loppukäyntejä ja ehdimme juuri pois alta, kun maneesiin saapui kolme ratsukkoa val,miina omiin treeneihinsä.