Eferhild Kefira

Ch, KTK-III, ERJ-I

VH11-029-0228 brittiläinen ratsuponi (90.625 %) tamma synt. 13.01.2011 (8v 13.01.2015) Punarautias (ee/aa), 144 cm Omistaja VRL-00727, kasvattaja Eferhild Stud Estepainotteinen (re: 120cm)

Kefira tuli aikanaan minulle viettämään ansaittuja eläkepäiviä valmiin kisauran päättymisen johdosta. Tamma oli jo valmiiksi saanut kisaurallaan useita sijoituksia ja menestynytkin oikein hyvin. Kaksi jälkeläistäkin sillä jo oli silloin, joista toinen matkasi samassa rekassa Maldwyniin yhdessä emänsä kanssa. Silloin en vielä osannut kuvitella millainen pakkaus tamma oli, mutta paletti selvisi melko nopeasti.

Tamma on käsiteltäessä hyvinkin rauhallisen oloinen eikä vähät välitä mistään ylimääräisistä tohinoista. Se seuraa korva tarkkana maailman menoa, mutta pysyy visusti neljä jalkaa maassa. Uteliaana se käy aina välillä haistelemassa ja tonkimassa käytävältä ylimääräisiä kauranjyviä, mikäli hoitajalta silmäpari välttää. Punaiseksi pieneksi tammaksi se on kaikkea muuta kuin itse demoni, joiksi sellaisia yksilöitä välillä vanhan kansan mukaan sanotaan. Kefira on myös sujut yleisesti kaikenlaisissa hoitotoimenpiteissä eikä vedelläkään lutraaminen tuota tammalle ongelmia. Enemmänkin se on aina valmiina lähdössä mukaan eikä välittäisi jäädä viimeiseksi talliin nököttämään.

Ulkomaailmassa kaukana kotoa tammassa huomaa kipinän syttyvän. Siitä tulee selkeästi valppaampi ja jännittyneempi. Se ei varsinaisesti ole yhtä tulinen ja luonteikas kuin isänsä, mutta on selkeästi saanut sieltä piirteitä ratsastustilanteissa. Kefira on hyvinkin varmajalkainen ja rohkea ratsu, joka ei helposti näytä pelkoa. Sitäkin voisi kutsua tyhmän rohkeaksi, kun näkee tamman vanhoja kisavideoita joissa se painelee nuorten ratsastajien kanssa kuin tuulispää. Se hyppää todella varmasti ja suoraan kuin lentäen esteiden ylitse. Aina toki ei ole voitu puomien kolahduksiltakaan välttyä, mutta vauhdissa se ei helposti häviä toiselle, kunhan vain ratsastajalla on päätä mennä tamman mukana. Tammalta löytyy myös yksi cup tulos, jossa se tosin oli vasta kuudestoista, mutta osoitti selkeää kykyä kookkaampiakin ratsuja vastaan 120cm tasolla. Pieni ja sisukas, mutta samalla sydän täyttä kultaa.

Tamma toimii nykyään kotitallissaan nuorten ratsastajien opetusmestarina sekä puskaratsuna myös maastoilun merkeissä. Varmajalkainen ja ketterä poni on oivallinen maastoretkillä ja se jaksaa edelleenkin taivaltaa pidempiäkin päiväreissuja. Varsinkin jos reissu sisältää uintia, niin voi luvata että tamma on varmasti mukana matkassa.

Sukutaulu

i. Sha Hwilliam brp (87.5%), rn, 141cm	ii. Sha Eadelmarr brp (87.5%), rt, 143cm	iii. Baerhloewe rp (BRP) 75% (brp 50% (dm x xx) x wB)
		iie. Alastrina wB
	ie. Wallis Nanci brp (87.5%), rt, 140cm	iei. Darron Yates exm
		iee. Terilynn rp (BRP) 75% (wB x brp 50% (dm x xx))
e. Eferhild Kellie wpb (93.75%), rt, 144cm	ei. Eferhild Cymrodor wpb (87.5%), mkm, 146cm	eii. Ellan Vannin wB
		eie. Glyn Maggidh wpb 75% (wb x wpb 50% (xx x wB))
	ee. Eferhild Kyria wB, rt, 133cm	eei. Vala Angwen
		eee. Fionngall

i. Sha Hwilliam on hieno ja kyvykäs esteratsu kasvattajanaan Colin Wayrick. Omaa hyvin orimaisen ja tulisen luonteen, eikä se siksi sovellu kaikkien käsiteltäväksi. 141 senttinen ruunikko brittiläinen ratsuponi Hwilliam aloitti kilpailemisen esteillä neljän vanhana pakallisissa seurakisoissa. Pari vuotta myöhemmin se pääsi aluetasolle kilpailemaan mestaruuksista, ja sen jälkeen se starttasi muutaman kerran ulkomaillakin sijoittuen. Kapasiteettia esteillä löytyy 120 senttiin asti. Hwilliamia kuvaillaan hyvin rohkeaksi ja varmaksi esteratsuksi. Nykyisin eläkkeellä olevalla orilla on seitsemän upeaa jälkeläistä, joista vanhimmat ovat päässeet kilpailemaan esteiden parissa jo aluetasolla.

ii. Sha Eadelmarr oli rautias 143 senttinen ratsuponiorii lähtöisin Etelä-Swanseasta. Tämä komistus oli luonteeltaan hyvin varma ja rauhallinen, temppuili hoitajilleen vain todella huonon päivän sattuessa. Eadelmarr kiersi hyvän rakenteensa ansiosta paljon näyttelyissä, kylläpä siltä muutama BIS pokaali löytyy. Esteillä ori oli myös kapasiteetikas, ratana mentiin reilun metrin esteitä, ja nekin suurella ilmavaralla. Kilpaili aluetasolla useita vuosia sijoittuen, kilpailuissa se oli hyvin mukava ratsu, ei säikkynyt tai sählännyt omiaan. Jälkeläisiä Eadelmarr jätti jälkeensä 22 vuotisen elämänsä aikana kuusi kappaletta, osasta tuli hienoja näyttelyponeja, kun taas osasta menestyksekkäitä esteratsuja.

iii. Baerhloewe oli mukavaluonteinen poniori, tavoiltaan oikea herrasmies. Kiltiksi ja nöyräksi ratsuksi kuvailtu Baerhloewe oli 138 senttinen rautiaankimo, jolta löytyi hyvin menestynyt kilpatausta. Hyvin kuuluisasta estesuvusta peräisin olevalta Baerhlowewlta odotettiin jo nuorena paljon, ja odotukset kannattivat, sillä kuusi vuotiaana se kilpaili jo ulkomailla metrin luokissa sijoittuen. Esteet olivat orin suurin intohimo ja siten se kilpaili menestyksellä vielä vanhemmalla iällä. Baerhloewe astui neljä tammaa saaden upeita, myöhemmin hyvinkin menestyneitä jälkeläisiä.

iie. Alastrina, tutummin pelkkä Ally, oli ihastuttava pieni walesinponitamma, kasvattajanaan Emil W. Tältä 130 senttiseltä rautiaalta löytyi kapasiteettia rataesteille 80 senttiin asti, se kilpaili koko kilpauransa ajan paikallisissa seurakisoissa sijoittuen useasti, sen pidemmälle sitä ei viety vaikka taitoja olisikin riittänyt. Luonteeltaan Ally oli ehkä turhankin tammamainen, suorastaan neiti. Se ei antanut kenenkään hyppiä nenilleen ja kaikkien asioiden oli mentävä juuri niin kuin se tahtoi. Jälkeläisiä Allyltä löytyi vain yksi, upeampaakin upeampi Sha Eadelmarr.

ie. Wallis Nanci oli hienon hieno rautias ratsuponitamma Britanniasta, Wallisin ponisiittolasta. Nanci asui koko elämänsä ajan kasvattajansa hoivissa, sillä tästä ponista odotettiin suuria jo nuorena. Se oli peräisin hyvin menestyneistä vanhemmista, siksi kapasiteettia riitti metriin asti. Nancilla kilpailtiin alkuun seura-, ja aluekilpailuissa, kunnes se pääsi myös ulkomaille, missä menestyikin hienosti. Hyväluontoiseksi tammaksi kuvailtu Nanci kerkesi estekisojen ohella tekemään viisi upeaa jälkeläistä, joista osa pääsi kilpailemaan emänsä tavoin ulkomailla asti.

iei. Darron Yates, varmasti yksi aikansa upeimpia exmoorinponioreja, sillä tämä jos kuka sijoittui kilpailuissa ja oli haluttu jalostusori. Upean ulkonäkönsä johdosta se pärjäsi nuorena hyvin myös näyttelyissä, 128 senttiseltä ruunikolta Yatesilta löytyykin useita BIS sijoituksia. Orilla on siitä yllättävä tausta, että siitä ei odotettu minkäänlaista kilparatsua, vaan sen taidot huomattiin sattumalta. Sattuman takia se kilpaili paria vuotta myöhemmin kansallisilla tasoilla menestyen. Luonteeltaan Yates oli hieman haastava, mutta erittäin taitava ratsu. Jälkeläisiä Yatesilta löytyy huimat 13 kappaletta, joista osasta syntyi hyvinkin hienoja esteratsuja.

iee. Terilynn oli rauhallinen, hyvin lämminhenkinen ratsuponitamma yksityisellä hevosharrastajalla. Hyväluontoisella Terilynniltä löytyi säkäkorkeutta 142 senttiä, ja väritykseltään se oli rautias suurin, valkoisin merkein. Tamma aloitti kilpailemisen paikallisen pikkutallin estekisoissa, joista se pääsi kehittymään kuitenkin aluetasoille asti. Rataesteillä kapasiteettia löytyi 120 senttiin asti, kuulemien mukaan tamma oli hyvin varma ja osaava hyppääjä. Terilynn jätti jälkeensä kaksi toistaan hienompaa esteisiin painottuvaa jälkeläisiä.

e. Eferhild Kellie on kaunis rautias welsh part bred jolta löytyy säkäkorkeutta 144 senttiä. Kellie aloitti kilpailemisen nuorena, mutta vain näyttelykehissä. Hyvän rakenteensa johdosta se on pärjännyt näyttelyissä hienosti keräten useita luokkavoittoja. Ollessaan kuuden vanha, Kellien lahjakkuus rataesteille huomattiin ja silloin se aloitti kilpailemaan seurakilpailuissa menestyksekkäästi. Vuosia myöhemmin tamma kilpaili myös aluekisoissa metrin esteillä sijoittuen. Ihmisrakkaaksi ja oppimishaluiseksi kuvailtu Eferhild Kellie on yhtä helppo ratsastaa kuin myös käsitellä. Kellie on tällä hetkellä vielä ihan hyvässä kunnossa oleva ponitamma, iästään huolimatta sillä hypitään vielä pieniä esteitä seurakilpailuissa. Tammalta löytyy kolme jälkeläistä, jotka kaikki ovat päässeet näyttämään taitojaan esteratsastuksen parissa.

ei. Eferhild Cymrodor oli ehdottomasti sukunsa mustalammas. Ori oli luonteeltaan hieman temppuileva ja haastava, se testasi jokaisen hoitajan, sekä selkään istuvan ratsastajan, ja yritti tietenkin pomottaa näitä mielensä mukaan. Väritykseltään Cymrodor oli mustankimo ja säkäkorkeutta siltä löytyi 146 senttiä. Nuorempana ori oli hyvin kapasiteetikas kilparatsu, se kisasi aluetasolla reilu metrin esteitä sijoittuen. Kun Cymrodorilla oli omistajien mielestä riittävästi hyvin menestynyttä kilpataustaa, se siirtyi lähinnä näyttely- ja jalostuskäyttöön. Jälkeläisiä Jorii jätti jälkeensä kuusi kappaletta, joista kehittyi hienoja estepainotteisia kilpaponeja.

eii. Ellan Vanninista ei juurikaan paljoa tiedetä. Orii oli hienosta suvusta peräisin oleva esteratsu, joka luultavasti kilpaili seuratasolla esteratsastuksessa, menestymisestä ei tietoja. Noin 135 senttiseksi arvioitu poni oli väritykseltään rautiaankimo ja se omasi sopusuhtaisen rakenteen. Jälkeläisiä Ellan Vanninilla kuitenkin löytyy viisi kappaletta, jonka takia sen on arvioitu olleen kyvykäs esteratsu. Jälkeläisistä muutamat ovat pärjänneet kohtuu menestyksellä aluetasolla asti.

eie. Glyn Maggidh oli hieno esteratsu lähtöisin Glynin welshsiittolasta. Elämänsä yksityisellä harrastajalla asunut Maggidh aloitti hyvin kilpauransa seurakisoissa sijoittuen, josta se muutamien vuosien kuluessa pääsi myös kilpailemaan aluemestaruuksista, eikä ulkomaille lähtö ollut kaukana. 138 senttinen mustankimo Maddigh oli hyväkäytöksinen tamma jonka kanssa joutui hyvin harvoin ongelmiin. Nöyrä ja hyvin oppivainen ratsu. Jälkeläisiä tammalta löytyy neljä yksilöä, joista muutamat ylsivät kilparadoille asti.

ee. Eferhild Kyria oli hyvin samankaltainen walesinponi kuin risteytetty jälkeläisensä Kellie, vain pienemmässä muodossa. Väritykseltään rautias 133 senttinen tamma oli luonteeltaan hyvin kiltti ja nöyrä, se alistui aina hoitajansa tahtoon eikä edes yrittänyt laittaa vastaan. Upean rakenteensa johdosta se kävi muutamissa näyttelyissä, joissa pärjäsikin kohtuu hyvin, aina kolmen parhaan joukkoon. Parhaimmillaan se oli kuitenkin esteillä, jossa kapasiteettia riitti 80 senttiin asti. Kilpaili niin seura-, kuin myös aluetason esteillä, niistä siltä löytyy useita kymmeniä sijoituksia. Jälkeläisiä Kyria jätti jälkeensä kolme kappaletta, joista Eferhild kellie on ehdottomasti menestynein yksilö.

eei. Vala Angwen oli lähtöisin Pohjois-Walesista, Valan walesinponisiittolasta. Angwen oli tyypillinen harrasteratsu, sillä kilpailtiin aluksi paikallisissa seurakisoissa, mutta myöhemmin pääsi näyttäytymään myös aluekisoissa. Mikään huima hyppääjä ori ei ollut, vaikkakin menestystä tuli. Luonteeltaan Angwen oli hieman rauhaton, esimerkiksi ratsastaessa sille täytyi pitää hyvin pitkät alkuverkat jotta sen sai kuuntelemaan ohjeita. 137 senttinen Vala Angwen oli väritykseltään rautiaankimo ja se sai elämänsä aikana kuusi hienoa jälkeläistä, joista osa pääsi kilpailemaan esteillä isänsä tavoin.

eee. Fionngall oli hieno, menestynyt näyttelyponi kasvattajanaan Abergele Stud. Omasi mitä upeimman rakenteen, lisäksi sen upea kimo väritys ja 134 senttinen säkä hurmasi monet näyttelytuomarit, jonka ansiosta siltä löytyy useita luokkavoittoja, sekä BIS sijoituksia. Näyttelyiden ohella Edith oli myös oiva kilparatsu, rataesteillä siltä löytyi kapasiteettia lähes metriin asti. Tammalla mentiin vain seurakisoissa, siitä pidemmälle sitä ei koskaan viety kyvyistä huolimatta. Luonteeltaan Fionngall oli melko tavallinen, sen kanssa harvoin joutui ongelmiin, mutta osasi se pitää pintansa tietyissä asioissa. Tamma sai elämänsä aikana vain yhden hienon jälkeläisen, Eferhild Kyrian. (c. Hawering)

Saavutukset

Kilpailutulokset

15.03.2013 ERJ Zurück, 120cm, 7/50 26.04.2013 ERJ Vuorna, 110cm, 6/39 03.05.2013 ERJ Riiviöt, 110cm, 1/40 17.05.2013 ERJ Domenica Estate, 120cm, 4/30 19.05.2013 ERJ Domenica Estate, 120cm, 5/30 02.06.2013 ERJ Zurück, 110cm, 6/50 06.06.2013 ERJ Marike, 110cm, 4/50 05.06.2013 ERJ Zurück, 110cm, 3/50 07.06.2013 ERJ Marike, 110cm, 5/50 11.06.2013 ERJ Golden League Sporthorses, 120cm, 3/30 02.06.2013 ERJ Wyonn, 120cm, 5/40 06.06.2013 ERJ Taavilan Suomenhevoset, 110cm, 6/50 09.06.2013 ERJ Taavilan Suomenhevoset, 110cm, 1/50 10.06.2013 ERJ Taavilan Suomenhevoset, 110cm, 1/50 13.06.2013 ERJ Taavilan Suomenhevoset, 110cm, 1/50 22.06.2013 ERJ Vielfalt, 120cm, 1/28 17.07.2013 ERJ Kasu Ponies, 120cm, 4/30 25.07.2013 ERJ Kärmeniemi, 110cm, 2/30 29.07.2013 ERJ Riiviöt, 120cm, 6/50 30.07.2013 ERJ Kärmeniemi, 110cm, 4/30 11.09.2013 ERJ Muiston Suomenhevoset, 120cm, 4/40 12.09.2013 ERJ Muiston Suomenhevoset, 120cm, 4/40 13.09.2013 ERJ Muiston Suomenhevoset, 120cm, 6/40 15.10.2013 ERJ Takamaiden Suomenhevoset, 110cm, 6/50 15.10.2013 ERJ Takamaiden Suomenhevoset, 110cm, 7/50 18.10.2013 ERJ Takamaiden Suomenhevoset, 110cm, 2/50 24.10.2013 ERJ Huvitutti, 110cm, 3/50

25.10.2013 ERJ Lumivuo, 110cm, 4/50 25.10.2013 ERJ Huvitutti, 110cm, 3/50 28.10.2013 ERJ Huvitutti, 110cm, 3/50 29.10.2013 ERJ Huvitutti, 110cm, 2/50 30.10.2013 ERJ Huvitutti, 110cm, 3/50 02.11.2013 ERJ Huvitutti, 110cm, 6/50 31.10.2013 ERJ Cup Dark Side Trakehners, 120cm, 16/162 19.11.2013 ERJ Koston Suomenhevoset, 120cm, 2/50 02.12.2013 ERJ Örpsilä, 110cm, 5/30 02.12.2013 ERJ Örpsilä, 110cm, 2/30 03.12.2013 ERJ Örpsilä, 110cm, 4/30 05.12.2013 ERJ The Y Team, 110cm, 4/40 05.12.2013 ERJ Takkuinen, 120cm, 4/40 07.12.2013 ERJ Bellgrove, 120cm, 7/50 09.12.2013 ERJ Hillamäki, 110cm, 5/30 10.12.2013 ERJ The Y Team, 110cm, 5/40 10.12.2013 ERJ Hillamäki, 110cm, 5/30 10.12.2013 ERJ Bellgrove, 120cm, 4/50 11.12.2013 ERJ The Y Team, 110cm, 3/40 15.12.2013 ERJ KK Ginger, 110cm, 1/58 18.12.2013 ERJ Roscoff Sportponies, 110cm, 5/40 18.12.2013 ERJ The Y Team, 110cm, 5/40 18.12.2013 ERJ The Y Team, 110cm, 2/40 19.12.2013 ERJ Roscoff Sportponies, 110cm, 2/40 20.12.2013 ERJ Roscoff Sportponies, 110cm, 1/40 21.12.2013 ERJ Roscoff Sportponies, 110cm, 5/40 / 53 sijoitusta

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 25.06.2015 (hoitajana VRL-13703)
Vibaja oli pyytänyt minua puuhailemaan ratsuponitamma Kefiran kanssa parin päivän ajan. Ensimmäisenä päivänä ajatuksenani oli lähteä pienelle maastokävelylle maasta käsin, ja lämpimän päivän kunniaksi saattaisimme käydä hieman kahlailemassakin. Saapuessani tallille huomasin heti kauniin tamman laiduntamassa hevosystäviensä seurassa. Hain Kefiran riimun tallista ja lähdin hakemaan sitä vihellellen. Tamma ei yrittänyt pakoon, tosin ei kävellyt luoksekaan. Pukiessani riimua Kefiran päähän se seisoi autuaana paikallaan, vihreää ruohoa rouskutellen. Taluttaessani tammaa portille päin, muut lauman hevoset lähtivät peräämme. Pääsimme kuitenkin juuri ja juuri livahtamaan portista niin, ettei yksikään hevonen Kefiran lisäksi luikahtanut mukaan kävelylle. Vein tamman hoitopaikalle ja hain sen harjapakin. Kefiran karvapeite kiilsi, eikä se ollut juurikaan likainen. Siksi tyydyin käyttelemään vain pölyharjaa, kaviokoukkua ja jouhikampaa. Kun olin täysin tyytyväinen ratsuponitamman ulkomuotoon, irrotin sen riimunnarun ja matkalla huikkasin tallitytölle, minne olimme menossa. Kefira kulki nätisti vierelläni, ja läksimme kävelemään pellonviertä kulkevalle polulle. Vähän väliä ponitamma pysähteli haukkaamaan pellosta suullisen ruohoa, mutta se ei haitannut minua.

Jonkin matkan päästä käännyimme uittorantaan vievälle polulle. Rannassa heitin tallikenkäni ja -sukkani pois jaloistani. Kävelimme Kefiran kanssa veteen kahluusyvyyteen, ja tammasta huomasi, kuinka vilpoisessa vedessä kahlailu teki helteisenä päivänä hyvää. Kefira loiskutti vettä etujalallaan roiskuttaen vettä minunkin päälleni. Hymyilin ja ajattelin: "Kesä kyllä kuivaa sen minkä kastelee". Kahlailun jälkeen kuivattelin hetken istuskellen lämpimällä hiekalla, Kefiran syödessä toisella puolellani tyytyväisenä ruohoa. Hetken päästä nousin, pudistelin hiekat shortsieni lahkeista ja lähdimme Kefiran kanssa kulkemaan rauhalliseen tahtiin kohti tallia.

Päiväkirjamerkintä 26.06.2015 (hoitajana VRL-13703)
Tänään olin suunnitellut juoksuttavani Kefiraa. Hain tamman laitumelta ja harjasin sen pikaisesti. Nostin Kefiran selkään jo ennalta hoitopaikalle tuomani juoksutusvyön ja puin sen päähän kapsonin. Sivuohjat kiinnittäisin vasta maneesissa. melko löysälle niin, etteivät ne pakottaisi Kefiraa mihinkään mutta ohjaisivat sitä oikeaan muotoon.

Suuntasimme tällä kertaa sateisen päivän vuoksi maneesiin. Aluksi kävelin Kefiran kanssa ympäri maneesia, kaikenlaisia pysähtelyjä ja kiemuroita tehden. Jonkin ajan päästä kiinnitin sivuohjat melko löysälle niin, etteivät ne pakottaisi Kefiraa mihinkään mutta ohjaisivat sitä oikeaan muotoon. Samalla jäin itse ympyrän keskelle. Annoin tamman kävellä hetken ja totutella sivuohjiin rauhassa, ilman kiirettä mihinkään. Kun Kefira oli kävellyt muutaman kierrokset, pyysin sitä siirtymään raviin pienellä juoksutuspiiskan liikkeellä ja käskyllä "RA-VI". Kefira siirtyi lennokkaaseen raviin, ja oli juoksutuksessa selvästi vanha tekijä. Muutaman minuutin päästä siirsin tamman käyntiin ja pyysin sen keskelle suunnanvaihtoa varten. Kiinnitin juoksutusliinan uudestaan ja lähetin Kefiran uudestaan ympyrälle. Pyysin tammalta ravia tähänkin suuntaan muutaman minuutin ajan. Ollessani tyytyväinen Kefiraan, kutsuin sen taas luokseni ja irrotin sivuohjat, juoksutusvyön ja -liinan. Annoin Kefiran päästellä vielä hieman höyryjä antamalla sen laukkailla irti maneesissa. Kun tamma oli saanut laukasta tarpeekseen, otin sen kiinni ja lähdimme takaisin talliin.

Tallissa harjasin Kefiran kevyesti, ja ollessani tyytyväinen lopputulokseen lähdin taluttamaan sitä laitumelle hevostoveriensa luo. Saapuessamme portille, odottelivat muut hevoset jo Kefiraa, ryntäät kiinni aidassa ja höristen. Päästettyäni tamman laumansa sekaan, innostuivat hevoset hetkeksi laukkailemaankin, mutta rauhoittuivat siitä pikkuhiljaa syömään ja rapsuttelemaan toisiaan.