Saraidh

Saavutukset

Luonnekuvaus

Sara on pieni ja pirteä poni, jolla riittää tarmoa ja taitoa kaikenlaiseen työntekoon. Reippaammanpuoleinen tamma tutkailee mielellään uusia paikkoja ja on melko eloton - maailmassa on kuitenkin luonnollisesti asioita, joita tämäkin neiti säikkyy. Sara rakastaa pieniä aivopähkinöitä, ja on aina mielellään oppimassa uusia asioita. Tamma onkin aina ollut varsin mukava koulutettava, ja asiat sen kanssa ovat edenneet varsin huomattavaa nopeutta muihin samanikäisiin verraten. Ihmisiin se suhtautuu lämpimästi ja uteliaasti, ainoastaan riehuvista lapsista neiti ei oikein välitä.

Hoitaessa Sara on rauhallinen - tosin tietenkin vain, jos hoitajakin on. Tämä tamma peilaa hyvin voimakkaasti ihmisten tunteita! Sen kanssa on harvemmin ollut ongelmaa hieman vieraampienkaan toimenpiteiden suhteen, ja uusiin juttuihin sen suhtautuminen on järkevää ja uteliasta. Kaviot nousevat vaivatta pienestä pyynnöstä, satulan voi heittää selkään huoletta ja kuolaimetkin Sara ottaa suuhunsa kiltisti. Vesikarsinassa neito viihtyy kuin omassaan, eikä kevyt suihkuttelu häiritse sitä ollenkaan, pikemminkin päinvastoin. Kengittäjä ja eläinlääkärikin saavat hoitaa hommansa vailla pelkoa mistään äkkinäisestä ja vaarallisesta - ensiksi mainittua Sara jopa tervehtii ystävällisesti aina tämän tullessa!

Ratsastaessa Sara on eteenpäinpyrkivä ja kuuliainen. Se yrittää koko ajan tosissaan, ja jaksaa puurtaa yhtä kauan kuin satulassa istuva heppukin. Tammalla on mukavat ja tasaiset askellajit, tahdikas ravi ja pyöreä, matkaavoittava laukka. Jäykkyydestä saatika tahallisesta vastaanpanemisesta ei ole Sarassa tietoakaan! Neito työskentelee mielellään myös tasaisella, mutta aivan ehdottomasti sen suosikkipuuhaa on hyppääminen. Tamma imaisee jokaiselle esteelle huomattavasti ja ponnistaa voimalla sekä tyylillä! Se osaa itse valita ponnistuspaikkansa oikein, eikä kavahda vaikeastakaan paikasta hyppäämistä. Kilpailuissa Sara viihtyy, se rakastaa uuden paikan tutkiskelua ja makustelua. Radalla yritetään tosissaan, ja usein tuloksena onkin varsin mainio suoritus. Ruusukkeen saatuaan Sara näyttää kaikkien mielestä silminnöhden tyytyväiseltä ja pörhisteleekin sitten koko loppupäivän! (c. Niina)

Polveutuminen

i. Glaucio's Let's Kyyling xx xx, mrn, 165cm	ii. SGR Secrecy xx, mrn, 166cm YLA3	iii. Parilly xx
		iie. Quizpriestess xx
	ie. LiQuid's Long Story xx xx, rt, 163cm	iei. LiQuid's Night after Night
		iee. Stormsky's Miss Stormy xx
e. Princess Sparkle wB, trn, 134cm VWY-II, VWY-AB, YLA2	ei. Gramon BLI wB, rn, 135cm	eii. Whitfield WNN
		eie. Nicolette WNN
	ee. Amplen Mild Poison wB, km, 132cm	eei. Weaken Jarrel
		eee. Poisonheart

Jälkeläiset

Kuvagalleria

Kilpailutulokset

Päiväkirja

Päiväkirja 06.01.2025, hoitajana elen
Olin selviytynyt ensimmäisestä koitoksestani Maldwynissa, Saskia Benjaminin sileällä liikutus oli saatu päätökseen onnistuneesti ja istuin tyytyväisenä tallin toimistossa kuuma teekuppi kädessäni, kun Vibaja tökkäsi päänsä oven raosta sisään ja sanoi, että seuraava poni on jo satuloitu. Järkytykseni varmaan paistoi kasvoiltani, kun minulle naureskellen selitettiin, että ei täällä istumaan ehdi, vaikka lomalla mukamas olenkin. Tallin puolella hoitopaikalla seisoa tapitti ruunikko, pienehkö ponitamma täydessä tällingissä. Rapsutin ponia ja kuulin takaani "etkö sä tosiaan tunnista sitä?". Katsoin Vibajaa, sitten ponia ja totesin, että nyt ei kyllä raksuta. Naurunpurskahduksen seasta kuulin "se on Saraidh" ja pieni järkytys laskeutui. Olin myynyt Saraidhin yli kymmenen vuotta sitten ja oli myönnettävä, että tamma oli päässyt vähän unohtumaan. Jätin virnistelevän Vibajan käytävälle ja suuntasimme Saran kanssa kohti maneesia ja mietin siinä samalla, että onpas se pieni. Tamma tuntui koko alkuverryttelyn ajan pieneltä ja mietin siinä samalla ravaillessa, että saisinkohan käärittyä jalkani yhteen tamman vatsan alla. Sara tuntui heti hyvin kuuliaiselta ja kevyeltä ohjan toisessa päässä. Hetkittäin se painui kuolaimen taakse, mutta nousi sieltä pehmeän huomautuksen jälkeen ja oli kumpaankin suuntaan helposti muokattava ja vastaanottavainen niin käynnissä kuin ravissakin. Yritin ratsastaa tamman ravin hieman suuremmaksi, mutta oli todettava, ettei Saralla oikein ollut samanlaista liikekapasiteettia kuin cobeilla, joiden satulassa tuli kotona keikuttua eniten. Laukassa Sara jatkoi tasaista menoaan ja testailin hieman niin jarrua kuin kaasuakin maneesin diagonaalia pitkin. Ponista kyllä huomasi, että se oli ansainnut natsansa esteradoilta, vaikka olikin kokonaisuutena ihan miellyttävä sileälläkin. Kevyt treeni hurahti nopeasti ja pian hyppäsin satulasta alas kävelyttämään loppukäynnit, kun myönnettävä oli, että tunsin itseni liian pitkäksi tamman kyydissä. Mitäköhän pääni menoksi keksitään seuraavaksi...

Olin kyllä osannut varautua jotenkin henkisesti siihen, että en pääsisi Maldwyn-lomallani helpolla, mutta en olisi ikinä uskonut, että löytäisin itse aamukuudelta tallista tavaamasta ponien ruokintaohjeita. Vibaja oli poistunut yhden groomin kanssa kilpailureissulle jo edellisenä päivänä ja aamulla viideltä puhelimeni soi ja minä tyhmä vastasin unenpöpperöisenä. Tilanne oli se, että ponien kotihoidosta päävastuussa ollut groomi oli sairastunut oikein olan takaa ja tuuraaja ehtisi paikalle vasta puolenpäivän aikaan siivoamaan karsinoita, joten se olisi minun homma saada monikymmenpäinen ilauma aamulla ruokittua ja tarkastettua. Sain onneksi hyvät ohjeet ja vajaassa tunnissa tallissa asuvat söivät aamuruokiaan ja suuntasin tarkastamaan ulkona asuvien ponien tilanteen. Siellä oli onneksi kaikki hyvin ja istahdin hetkeksi toimistoon, kun puhelimeeni kilahti viesti, jossa luki vain "Sara maastoon". Syvän huokauksen saattelemana vastasin vain "sopii" ja tunnin päästä istuin jo pienen ruunikon satulassa manaten peribrittiläistä vesikeliä. Olin käynyt jo kerran maastoilemassa Maldwynissä, joten turvallisimmalta tuntui mennä sama lenkki, joka oli hatarasti mielessäni. Saralla oli kevyempi päivä, joten tunnin käyntilenkki metsässä sopi oikein hyvin ja tamma eteni reippaasti pitkin tien laitaa, josta käännyimme metsäisemmälle tielle. Sara tuntui sen verran rauhalliselta ja varmalta, että uskalsin antaa sinne pidempää ohjaa katsellen kauniita maisemia satulasta käsin. Pätkittäin tamman kävelyvauhti hieman kiihtyi, mutta se ei tehnyt yhtäkään sivuaskelta tai muuta. Reippaan tunnin päästä olimme takaisin tallipihassa ja Sara pääsi varusteiden riisumisen jälkeen karsinaansa odottelemaan oman tarhausvuoronsa vaihtumista. Kävin vielä heittämässä tammalle pienen heinänyssäkän eteen ja se kävi siihen kiinni hyvin welshponimaiseen tapaan kuin ei olisi nähnyt ruokaa kokonaiseen viikkoon.