Valéria

KRJ-I

VH13-195-0015 gidran tamma, synt. 19.10.2010 (8v 19.10.2011) Rautias (ee/aa), 170 cm Omistaja VRL-00727, kasvattaja Vince Jakabs (HUN) Koulupainotteinen (ko: Grand Prix)

Valéria oli aikoinaan myynnissä, koska sen omistaja oli kiinnostunut enemmän esteratojen huumasta, eikä kouluratsastus sujunut häneltä yhtä hyvin. Tamma itsessään sen sijaan oli täydellinen vastakohta, se ei innostunut esteitä, mutta liikettä ja innokkuutta löytyi koulupuolelta. Eihän tällaisen ilmoituksen huomaamiseen mennyt kauaa, kun olin jo soittamassa omistajalle. Sovimme tapaamisen muutaman päivän päästä ja pääsin viimein katsomaan minkälainen nelijalkainen olisi kyseessä. Tamma oli jo silloin hyvässä kunnossa oleva läsipäinen, jollaiseen ihastuu hetkessä. Omistaja itse näytti tammaa niin käsittelyssä kuin selästä käsin. Riina oli tällöin hyvin vastahakoinen ratsastuksessa, mutta halusin silti itsekin koittaa. Tamma liikkui todella tahmeasti ja yhteistyö ei sujunut yhtään. Kyllä se aikansa vei, mutta loppujen lopuksi kun avut olivat selkeät ja näytti ettei tamma ole se joka määrää, niin alkoihan sieltä sitä liikettä tulla! Kaupat olivat hetkessä tehtyjä ja niinpä minulla oli taas yksi upea kouluratsu lisää.

Yleisesti Riina on hyvin rauhallinen, mutta hieman haastava ratsu, joka ei hevillä luovuta johtajuus paikastaan. Tamma on tottunut hieman pomottamaan muita hevosia ja tällöin se siirtyi myös ihmisiin, mutta harmikseen vain, ihmiset ovat pahempia vastustajia taltutettavaksi kuin hevoset.

Käsiteltäessä käyttäytyy asiallisesti, vaikka karsinassa ollessaan onkin korvat luimussa ilkeän näköisesti. Tamma ei ole moksiskaan mistään toimenpiteistä, harjaus ja varusteiden laitto sujuvat mukisematta, eivätkä kengittäjä tai eläinlääkärikään ole missään tappolistalla. Tamma pysyy helposti karsinassaan, vaikka ovi olisi auki, se vain tuijottaa sieltä ilkeän näköisesti. Pienen herkkupalan ilmestyessä kuuluu myös jopa tältä neidolta hieman hörinää ja tuijottaa nappisilmillään korvat ojossa että koska hän saa namin. Taluttaessa kävelee vierellä reippaasti ja taluttajan ollessa lyhytjalkainen, kannattaa hieman pitää narusta enemmän kiinni.

Muiden hevosten seurassa melkeinpä pääpomo, joka ei luovuta helpolla johtoasemaansa. Ainoa paikka jossa se saa nahista on laidun, jonka vuoksi sitä pidetäänkin tarhassa usein yksin. Onneksi laitumet ovat sen verran suuria ettei nahistelun aihetta edes tule. Näyttää mielellään hapanta naamaa ja varoittelee heiluttaen päätään ja näyttäen hampaitaan, koskaan se ei ole satuttanut ketään, mutta tykkää uhkailla senkin edestä.

Ratsastaessa Riina onkin hieman erilainen kuin hoitaessa, mutta silti sama hapan naama. Ei helposti suostu yhteistyöhön, mutta pienen verryttelyn aikana sekin alkaa sujua pikku hiljaa. Tarvitsee kevyet avut, eikä pidä yhtään kovakätisistä ratsastajista. On myös herkkä painoavuille ja tämä hevonen jos joku opettaa ratsastajaa asettamaan takamuksensa oikeaan kohtaan. Takuulla takamus on kipeä muutaman ensimmäisen ratsastuksen jälkeen. Tamma omaa hienot lennokkaat liikkeet ja varsinkin kun se alkaa käyttää takapäätään ja selkäänsä kunnolla, silloin selässä on todella nautinnollista istua.

Kilpailutilanteissa punainen nauha varmuuden vuoksi häntään, vaikka mitään ei kävisikään, koskaan ei voi olla varma. Riinan käyttäytyminen erilaisissa paikoissa ei eroa, se ei jännitä tai hermoile. Verryttely vie hieman enemmän aikaa, jotta radalla se näyttää sitten upeimman puolen itsestään. Tamma on saanut hyvää kiitosta taipuvuudestaan ja yhteistyöstään, tätä hevosta on iloa katsella. Pieni makupala radan päätyttyä antaa tällekin hevoselle suurta iloa.

Sukutaulu

i. Dedó gid, rt, 174cm	ii. Botond gid, trt, 172cm	iii. Józsua
		iie. Annuska
	ie. Borcsa gid, rn, 167cm	iei. Lorinc
		iee. Csenge
e. Erzsi gid, rt, 165cm	ei. Jószef gid, vrt, 166cm	eii. Emil
		eie. Olimpia
	ee. Lujzika gid, rt, 165cm	eei. Benze
		eee. Mónika

Riinan isä Dedó on hieno ja raamikas raudikko, jolta korkeutta löytyy somat 172cm, eli miksikään pieneksi pojaksi ei tätä herraa voi haukkua parhaalla tahdollakaan. Dedó on kilpaillut kouluratsastuksessa vaikeissa luokissa startaten kolmisenkymmentä kertaa, joista sijoittunut kymmenisen kertaan. Lupaava alku GP-tasolla sai jäädä, kun orin kilpailu-ura päättyi valitettavan nuorena loukkaantumisen vuoksi. Siitoksessa se on Riinan lisäksi jättänyt muutaman kauniin tammavarsan ja yhden orivarsan, jotka ovat perineet isänsä tahdikkaat liikkeet ja voimakkaan takaosan. Ori toimii yhä pienimuotoisesti siitosorina, mutta sen pääpainotus on löhöillä eläkeläisenä kotitallinsa laitumella.

Riinan isänisä Botond oli tumma, melkein musta raudikko, joka niitti mainetta pahalla käytöksellään. Se ei suonut lähellään kuin muutaman ihmisen, muiden niskaan se kävi kuin yleinen syyttäjä. Sen luottohoitajakin hoiti sitä metsurinhanskat kädessä, sillä Botond sai jo varsana lempinimensä, "Harap" (suomeksi puraista). Hammaskaluston lisäksi ori oli kova liikuttelemaan kinttujaan, sekä ilman ratsastajaa että ratsastajan kanssa, eli potkujen tielle ei kannattanut jäädä kun ori alkoi näyttää pahantuuliselta - mitä se tekikin usein. Kipakasta luonteesta oli toisaalta myös hyötyä, sillä kouluradalla Botond antoi itsestään aina sataprosenttisesti kaikkensa, jos ratsastaja sai viritettyä sen kanssaan samalle aaltopituudelle. Eloisasti liikkuva 172cm korkea ori menestyi jopa Grand Prix -tasolla asti ennen siirtymistään eläkkeelle. Jälkeläisiä Botondilla on kourallinen, mutta ainakin tässä tapauksessa laatu on korvannut määrän. Varsat ovat olleet isoja, mutta sopusuhtaisia ja liikkeissä on ollut irtonaisuutta ja näyttävyyttä. Haastavan luonteen vuoksi jälkeläiset ovat päätyneet usein ammattilaisten käsiin ja sitä kautta hyvin esille GP-ratoja myöten.

Tamman isänemä Borcsa oli 167 senttimetriä korkea, ruunikko tamma. Sen omistaja osti sen lähinnä siitoshevoseksi, jonka takia se ei kilpakenttiä paljoa nähnyt. Tamma starttasi alle kymmenen kertaa, eikä sijoittunutkaan kuin kerran. Mutta sukunsa puolesta se oli loistava siitostamma, ja sillä oli myös maailman mahtavimmat äidinvaistot, joiden olemassaolo huomattiin tietenkin vasta ensimmäisen varsan kohdalla. Se oli sekä äärimmäisen suojeleva varsojaan kohtaan, että äärimmäisen aggressiivinen kaikkia niitä kohtaan, jotka yrittivät varsaa lähestyä. Tamman muuten löysä ja rento luonne kääntyi päälaelleen siinä samassa, kun se sai varsansa vierelleen. Ensimmäiseen varsaansa se ei antanut kuin omistajansa koskea, mutta aikaa myöten se oppi luottamaan ihmisiin ja päästämään muitakin katsomaan vauvaansa. Kunnioitettavasti 27-vuotiaaksi elänyt Borcsa jätti jälkeensä kahdeksan upeaa varsaa ja eläkepäivänsä se vietti kouluttaen nuorisoa hevosten tavoille.

Riinan emä, Erzsi, kilpaili lähinnä helppoja kouluratsastusluokkia ja hyppäsi metrisiä esteitä rakastavan omistajansa kanssa. Kilpakokemusta ja ruusukkeitakin kaksikolle ehti kiertyä muutaman vuoden ajalta, kunnes tamma päätyi pieneen siittolaan ratsastajansa menehtymisen vuoksi. Hyvästä, rauhallisesta luonteesta ja kelpo suvustakaan ei ollut apua, kun Erzsi osoittautui kehnoksi siitostammaksi erinäisten ongelmien vuoksi. Kolme ensimmäistä varsaansa tamma loi, eikä sen tiineeksi saaminen tämän jälkeen ollut helppo homma. Loppujen lopuksi raudikko varsoi kaksi elävää varsaa, joista tosin vain toinen, Riina, selvisi hengissä aikuisikään asti. Erzsi jouduttiin lopettamaan pian sen jälkeen, kun varsoista nuorempi oli vieroitettu.

Riinan emänisä, Jószef, kilpaili runsaasti elinaikanaan kouluratsastuksessa, vaativissa luokissa. Kookas, vaaleanrautias ori olikin korkeiden liikkeidensä takia varsinainen näky kilpakentillä. Ryhdikkään, 166cm korkean orin luonne ei kuitenkaan ollut kaikkein helpoin, sillä se hermostui helposti ja oli kovin stressiherkkä. Jos jokin asia järkytti sen mielenrauhan, se meni aivan lukkoon, eikä juuri seisahtunut kuuntelemaan taluttajaansa tai ratsastajaansa. Kilparadoilla keskittyminen säilyi yleensä hyvin ja menestystä tuli Vaativasta A:sta kiitettävästi. Siitosorina Jószef sai kohtuullisen määrän tammoja astuakseen, mutta se päätettiin kuitenkin laittaa pois, kun lyhyestä pinnasta kehkeytyi uusia lieveoireita. Jälkeläisilleen ori jätti erityisesti liikemekaniikkaansa, sekä vähän sähäkkyyttä luonteeseen.

Riinan emänemä, Lujzika, oli suuren siittolan parhaimpia, mutta myös äkäisimpiä tammoja. Rautiaan tamman käsittely oli haastavaa jopa kaiken kokeneille hevosmiehille ja hevosen traileriin lastaaminen oli sula mahdottomuus. Ehkä juuri sen takia tamma ei ikinä kilpaillutkaan. Sen sijaan Lujzika sai useita jälkeläisiä ja emätammana se oli mitä mainioin - huolehtiva, muttei ylihysteerinen. Siroa rakennetta ja kevyttä liikettä omalta puoleltaan jälkikasvulleen jättäneen äkkipikaisen tamman varsat ovat kaikeksi onneksi olleet luonteeltaan yleisesti ottaen tasaisempia ja helpompia käsitellä. Kilparadoilla 23-vuotiaaksi eläneen Lujzikan jälkeläisiä on näkynyt niin vaativissa ja vaikeissa kouluratsastusluokissa kuin helpoilla esteradoillakin. (c. Disa S.)

Saavutukset

Kilpailutulokset

18.02.2011 KRJ Mêl Seren, Gran Prix, 2/50 26.02.2011 KRJ Salpicar, Intermediaire I, 1/30 27.02.2011 KRJ Salpicar, Grand Prix, 5/30 02.03.2011 KRJ Huvitus, Vaativa A, 2/30 02.03.2011 KRJ Huvitus, Grand Prix, 4/30 04.03.2011 KRJ Hopeapaju, Grand Prix, 3/60 94.521% 04.03.2011 KRJ Salpicar, Grand Prix, 3/30 05.03.2011 KRJ Salpicar, Grand Prix, 5/30 05.03.2011 KRJ Hopeapaju, Grand Prix, 4/60 83.437% 05.03.2011 KRJ Wincare, Grand Prix, 6/50 06.03.2011 KRJ Salpicar, Grand Prix, 2/30 07.03.2011 KRJ Crash Ponies, Grand Prix, 3/60 07.03.2011 KRJ Salpicar, Grand Prix, 4/30 08.03.2011 KRJ Salpicar, Grand Prix, 3/30 20.03.2011 KRJ BC Stables, Grand Prix, 2/64 20.03.2011 KRJ KK Bailador, Prix St Georges, 4/100 84.894% 21.03.2011 KRJ Skurvash, Grand Prix, 2/40 24.03.2011 KRJ Salpicar, Intermediaire I, 4/30 27.03.2011 KRJ Salpicar, Intermediaire I, 3/30 27.03.2011 KRJ Miitsu, Intermediaire I, 2/40 28.03.2011 KRJ NöR, Intermediaire I, 3/50 31.03.2011 KRJ Lilygreen, Intermediaire I, 1/34 04.04.2011 KRJ Lilygreen, Intermediaire I, 5/40 05.04.2011 KRJ Lilygreen, Intermediaire I, 5/40 16.04.2011 KRJ Viehättävä, Grand Prix, 6/50 13.05.2011 KRJ Wincare, Grand Prix, 4/30

01.06.2011 KRJ Forwice, Grand Prix, 1/30 02.06.2011 KRJ Forwice, Grand Prix, 1/30 14.06.2011 KRJ Pjortoi, Grand Prix, 1/40 17.06.2011 KRJ Sanbrook Dressage, Intermediaire I, 5/40 19.06.2011 KRJ Sanbrook Dressage Kür Grand Prix, 3/40 20.06.2011 KRJ Sanbrook Dressage Kür Grand Prix, 1/40 27.06.2011 KRJ Dark Side Trakehners, Grand Prix, 10/100 28.06.2011 KRJ Cannabian Warmbloods, Grand Prix, 4/40 29.06.2011 KRJ Salpicar, Intermediaire II, 2/19 05.07.2011 KRJ Rowland Trakehners, Grand Prix, 4/30 07.07.2011 KRJ Rowland Trakehners, Grand Prix, 2/30 14.07.2011 KRJ Mabel the tommyknockers, Grand Prix, 1/40 17.07.2011 KRJ Echoes, Intermediaire II, 3/30 17.07.2011 KRJ Idaho, Intermediaire I, 5/30 18.07.2011 KRJ Elgwir Arabians, Intermediaire I, 4/43 19.07.2011 KRJ Idaho, Intermediaire I, 2/30 19.07.2011 KRJ Wuorela, Grand Prix, 5/40 20.07.2011 KRJ Wuorela, Grand Prix, 5/40 20.07.2011 KRJ Idaho, Intermediaire I, 1/30 22.07.2011 KRJ Bownie, Grand Prix, 5/40 24.07.2011 KRJ Bownie, Intermediaire I, 1/40 25.07.2011 KRJ Bownie, Grand Prix, 6/40 28.07.2011 KRJ Cheval Delamer, Grand Prix, 4/50 30.07.2011 KRJ Cheval Delamer, Intermediaire I, 1/50 30.07.2011 KRJ Cheval Delamer, Grand Prix, 1/50 / 51 sijoitusta

Päiväkirja

Päiväkirja 28.01.2021, hoitajana TK
Olin sopinut parin päivän vuokrauksesta Vibajan kanssa ja saavuinkin aamupäivällä innokkaana tallille tutustumaan ratsuuni. Olimme jutelleet Riinasta puhelimessa etukäteen, joten tiesin mitä minulla olisi vastassa. Siispä en yllättynyt tarhan perällä seisovasta happamasta, mutta kauniista tammasta. Tähän olin onneksi varautunut, ja leipäpussin rapistelu sai Riinankin ilmeen oikenemaan ja tamma lähti reippaasti minua vastaan. Riimun sainkin laittaa rauhassa tamman mutustellessa leipäpalastaan.

Saatuani tamman karsinaan lähdin etsimään sen varusteita. Ne löydettyäni ja takaisin karsinalle päästessäni vastassa oli jälleen kovin kärttyisen näköinen neito. En kuitenkaan antanut tamman happamuuden häiritä, vaan ryhdyin reippaasti harjaamaan sitä. Jutustelin tammalle niitä näitä sitä harjatessani ja hetken kuluttua Riinan korvat hieman liikahtelivatkin siihen malliin, että kyllä se kuunteli. Hapan ilme ei kuitenkaan hävinnyt, mutta tamman yleisolemus ei vaikuttanut enää niin kärttyiseltä.

Varustaminen sujui joutuisasti ja pian olikin aika lähteä maneesiin. Riina käveli reippaasti vierellä, mitä nyt kerran piti irvistää läheisessä tarhassa olevalle hevoselle. Maneesi oli kaikeksi onneksi tyhjä, joten talutin tammaa ensin muutaman kierroksen ennen selkäännousua.

Ryhdyimme töihin jo alkukäyntien aikana ja huomasinkin heti, että istuntaan todella tulisi kiinnittää huomiota. Tamma reagoi hyvin pienestä liikahduksesta ja tuntui siltä, että opin huimasti jo ensimmäisten minuuttien aikana. Treenin aikana halusinkin keskittyä juuri oman istuntani kehittämiseen, joten tarkoitus oli tehdä suurin osa ajasta käyntitehtäviä. Aloitimmekin tekemällä voltin sekä pitkän että lyhyen sivun keskellä. Aluksi Riina vaikutti hyvinkin haluttomalta tekemään yhteistyötä ja selvästi satunnainen hapuiluni istunnan kanssa ärsytti tammaa, mutta mitä pidemmälle pääsimme sen paremmin yhteistyökin alkoi sujua. Pian otimmekin jo pari suunnanvaihtoa ja voltit myös toiseen suuntaan.

Työskentely käynnissä alkoi sujua sen verran hyvin, että päätin tehdä saman ravissa. Aluksi kuitenkin jouduimme muutaman kierroksen hakemaan sitä hyvää ravia, sillä Riina löntysti ihan tyytyväisenä menemään jalkoja juuri ja juuri nostellen heti kun hiemankin herpaannuin. Ravin löydyttyä otimme aiemman volttiharjoituksen ravissa molempiin suuntiin. Ravissa harjoitus tuntui sujuvan paremmin, vaikka jouduinkin keskittymään jatkuvasti hyvän ravin ylläpitoon.

Volttien jälkeen otimme vielä kiemurauraa sekä käynnissä että ravissa. Näin lopussa yhteistyö Riinan kanssa alkoi sujua suorastaan hyvin! Pian olikin aika lopettaa ja tulinkin alas selästä tekemään loppukäynnit itsekin kävellen.

Tallissa Riina oli rauhallinen, toki lahjoin sen leipäpalalla heti kun suitset oli saatu pois päästä. Harjasin tamman vielä läpi ja loimitin sen, sillä se ehtisi ulkoilla vielä monta tuntia. Hyvästelin tamman tarhaan vielä viimeisen leipäpalan kanssa ja lähdin kotia kohti suunnittelemaan seuraavaa ratsastuskertaa.

Päiväkirja 29.01.2021, hoitajana TK
Tänään saavuin taas tallille Riinaa katsomaan. Olin liikkeellä vasta iltapäivällä, mutta tamma oli vielä ulkona. Päätin kokeilla tamman noutamista tarhasta ilman herkkuja ja pääsinkin sen luokse hyvin, vaikka olin olettanut sen lähtevän karkuun. Riina tyytyi lähinnä luimistelemaan, mutta antoi minun kiinnittää narun riimuun.

Tallissa päädyin harjaamaan tamman ripeästi, sillä olin myöhästynyt hieman ja maneesivarauksen aika kului jo. Riina olikin nopeasti harjattu ja varustettu ja pian jo suuntasimmekin maneesiin. Tein jälleen alkukäynnit maasta ja satulaan päästyäni aloimmekin heti hommiin.

Nyt olin jo vähän paremmin kärryillä siitä kuinka Riinaa tulisi ratsastaa, joten yhteisen – joskin hieman haparoivan – sävelen löytämiseen ei mennyt niin kauaa kuin viimeksi. Teimme hetken samaa volttiharjoitusta viime kerralta, mutta tällä kertaa lisäsin pitkälle sivulle toisenkin voltin. Muutama kierros volttiharjoitusta molempiin suuntiin ensin käynnissä, sitten ravissa.

Lopulta Riina tuntui olevan kuulolla ja hyvin vertynyt. Tällä kertaa aioin uskaltautua kokeilemaan vähän muutakin kuin perus istuntaharjoituksia, kun tammakin oli tullut vähän tutummaksi. Aloitimmekin ravipohkeenväistöillä keskihalkaisijalta vuorotellen eri suuntiin. Riinalle koko harjoitus vaikutti lastenleikiltä ja olinkin lähinnä itse innoissani siitä, kuinka hienosti tamma suoritti. Lopuksi otimme saman harjoituksen vielä laukassa. Nyt Riina oli jo täysillä mukana ja meinasi välillä tarjota vähän liiankin lennokasta laukkaväistöä.

Varauksen aika alkoi olla kulumassa loppuun ja pian joku tulikin jo kysymään, olisimmeko maneesissa vielä kauan. Päätinkin lähteä tekemään loppukäynnit lähimaastossa, sillä valoisan aikaa oli vielä jäljellä ja kelikin oli mitä mainioin tyynen pikkupakkasen kera. Suuntasimmekin pienelle tallin lähistöllä kulkevalle polulle, jota Riina kulki varmoin askelin. Reitti oli selvästi tammalle tuttu. Riina vaikutti tyytyväiseltä päästessään vähän ulkoilemaan ja kulkikin reippaasti ja korvat hörössä polkua pitkin.

Pitkää lenkkiä emme tehneet, sillä minulla ei ollut mukana loimea Riinalle ja se oli hieman hionnut ratsastuksen aikana. Hyvin pian otimmekin jo selkeästi usein käytetyn oikoreitin tallille. Pian tamma olikin jo karsinassa varusteet purettuna. Harjailin tamman perusteellisesti läpi ja laitoin sille loimen. Hevosten sisääntuloaika oli lähellä, joten jätin Riinan sisälle heinätukon kanssa. Annoin sille vielä läksiäisiksi leipäpalan, jota se jäi tyytyväisenä mutustelemaan minun lähtiessä kotiin.