Konnan isä Bálint on ihastuttava rautias unkarilaisori. Ryhdikäs ja isokokoinen Bálint on kaikin puolin kompakti kilpahevonen, joka pärjäsi Intermediate tason kouluratsastusluokissa loistavin tuloksin. Saksaan 8-vuotiaana myyty ori olisi ilman harmittavaa kovempaa harjoittelua haittaavaa jalkavammaa noussut aivan Grand Prix luokkiin asti, sillä liikettä siinä piisasi yhtä paljon kuin kokoakin. Luonteeltaan rento ja rauhallinen ori suhtautuu asioihin ihailtavalla tyyneydellä, jollaisia myös useimmat sen jälkeläiset ovat. Konnan lisäksi Bálint on jättänyt pari muuta GP-luokissa nähtyä kouluratsua.

Isänisä Gyulus on poikansa tapaan iso, 170cm korkea raudikko. Sporttisen oloinen, solakka ja kevyt, mutta hyväluinen ori kasasi päälleen nuorena paljon odotuksia, kun se myytiin 2-vuotiaana huutokaupassa huimalla hinnalla. Gyulus liikkui lennokkaasti ja vaivattomasti käyttäen aktiivisesti takaosaansa. Muuten leppoisa hevonen oli satulan alla haasteellinen, eikä sopivan ratsastajan löytäminen lupaavallekaan nuorukaiselle ollut aivan läpihuutojuttu. Pitkien etsintöjen jälkeen vastaan tulleen ulkomailla vaikuttaneen unkarilaismiehen kanssa ori kuitenkin toimi kuin unelma. Ratsukko kilpaili Grand Prix tasolla ja sijoittui mestaruuskilpailuissa parit kerrat unohtamatta edustuksia maajoukkueessa. Jalostuksessa Gyulus on ollut suosittu, sillä se on tuonut urheilullisuutta ja hyvää takajalkojen käyttöä.

Isänemä Rézi toimi hyvän luonteensa vuoksi nuoren ratsastajan ensimmäisenä kilparatsuna. Tamman liikkeet eivät olleet kovin häikäisevät ja se meloi lievästi etusillaan, mutta käytös ja yritys sillä oli täysi kymppi! Yhteistyönhaluinen tamma osasi vaikeiden luokkien asioita, kuten passagen alkeet, mutta kilparadoilla se nähtiin vain vaativan tason kilpailuissa. Ennen siirtymistään opetusmestariksi toiselle nuorelle ratsastajalle se varsoi kahdesti, joka oli hyvä päätös, sillä kilpaeläkkeelle jäätyään sitä ei enää onnistuttukaan saamaan kantavaksi. Kevyessä ratsastuskäytössä terve tamma oli 25-vuotiaaksi asti, jolloin se kuoli luonnollisesti omalle laitumelleen.

Konnan emä Frida oli varsana moniongelmainen reistailevan mahansa, laitumella loukkaantuneen jalkansa ja tammamaisen käytöksensä takia. Jalkavamman parantumisen jälkeen tamma ei edistynyt koulutuksessa ollenkaan, joten se varsoi esikoisensa, Konnan, ollessaan 5-vuotias. Varsominen rauhoitti itsepäistä nirppanokkaa jonkun verran, eikä mennyt pitkääkään aikaa, kun se toimi hyvässä ymmärryksessä kaikissa kolmessa askellajissa. Kilpatunnelmissa Frida kävi omilla kierrosluvuilla, eikä jäänyt yhteen kertaan, kun tamma keksi omia hyppyliikkeitä kesken ohjelman säpsyillessään mitä hulluimpia kohteita. Alituinen hermoileminen kävi mahan päälle, joten se päätettiin siirtää harraste- ja siitoskäyttöön 8-vuotiaana. Puhtaasti ja notkeasti liikkuva tamma on periyttänyt varsoilleen omaa liikemekaniikkaansa, mutta luonteeltaan ne ovat olleet onneksi helpompia ja yhteistyönhaluisempia kuin emänsä.

Emänisä Ignac palkittiin varsanäyttelyissä hyvin arvosteluin, eikä se ollut rakenteellisesti yhtään hullumpi isompanakaan. Komea ori oli käsiteltäessä raaka ja testaileva, eikä se aina jaksanut muistaa väistää ihmistä. Ratsastettavuudeltaan Ignac olikin sitten aivan toista luokkaa. Höyhenen kevyillä avuilla toimiva, herkkä ja nopeasti reagoiva ori teki mielellään kaiken mitä siltä pyysi. Prix St Georges -luokissa voittoja tahkoneesta orista ei saatu aivan GP-tasoista kokoamisvaikeuksien puuttuessa peliin. Jalostuskäytössä kasvattajat karsastivat Ignacin ruunikkoa väriä, vaikka yli puolet sen jälkeläisistä onkin ollut rautiaita. Vähäisestä varsamäärästä on noussut yllättävän paljon kapasiteetikkaita kouluhevosia, jotka ovat reaktiivisia ja herkkäsuisia ratsastaa.

Emänemä Ninácska on ollut koko ikänsä voimakastahtoinen, mutta vähän arka ja epäluuloinen. Tummanruunikko tamma menee minne sattuu oman päänsä mukaan, mutta jos pusikossa risahtaa tai oma varjo pääsee yllättämään, on uhoaja vaihtanut hetkessä suuntaa. Vaativa B/A -tasoisissa luokissa kilpailleen tamman tulokset riippuivat päivästä ja jälki oli ailahtelevaa, vaikka etenkin lisäykset olivat ryhdikkään tamman bravuuri. Kilpauran jälkeen Ninácska varsoi kahdeksan kertaa. Jälkeläisiä on yhdistänyt raamikkuus ja sopusuhtainen rakenne, mutta useat ovat olleet erittäin tapaturma-alttiita persoonallisen luonteen vuoksi. (c. Disa)