Lissun isä Elkán on 168cm korkea vantterarakenteinen ja kovin tavallisen oloinen, rauhallinen ori. Vasta liikkeelle päästyään tämä hevonen herää todenteolla eloon. Elkánilla on kokoisekseen erittäin kevyet, ryhdikkäät ja matkaavoittavat askeleet, joita se on periyttänyt myös jälkeläisilleen. Monipuoliselta orilta hyppääminenkin sujuu hyvällä tyylillä, joten se on tehnyt uraa kenttäratsuna sijoittuen myös kansainvälisissä luokissa Unkarin ulkopuolella. Rataesteosuudella Elkán ei ollut nopeimpia, sillä varovaisena hyppääjänä ori jätti hyvin varaa jo muutenkin laakeisiin hyppyihinsä. Tasaisen varma maastokoe ja vahva tulos koulukokeesta antoi usein tasoitusta, jonka turvin Elkán löytyi tulosluettelosta hyviltä sijoilta.

Vanhempaa ja harvinaisempaa linjaa edustava isänisä Lípot "löydettiin" vasta myöhemmällä iällä. Syrjäisemmälle seudulle syntyneelle suurelle 172cm korkealle merkittömälle raudikolle annettiin tilaa ja aikaa kasvaa rauhassa täysiin mittoihinsa. Ikäluokkakilpailut vaihtuivat paikallisiin pikkukisoihin, mutta hiljalleen Lípot alkoi tuntua tarpeeksi hyvältä astuakseen suuren yleisön eteen. Pitkät laukka-askeleet, kestävyys ja terävät, varovaiset hypyt takasivat orille uran kenttähevosena. Sijoituttuaan hyvin kovatasoisissa kilpailuissa Lípot noteerattiin myös ammattilaispiireissä. Varmaluonteinen hevonen päätyi toiselle ratsastajalle, joka kilpaili parhaimmillaan kolmea tähteä orin kanssa muutaman kauden verran. Eräs menestynyt kenttäratsastaja innostui Lípotista nähtyään sen kisoissa ja osti sen heti tyttärensä ratsuksi. Parivaljakko jatkoi kilpailemista kolmen ja neljän tähden kisoissa. Samalla ori toimi myös siitoksessa astuen lähinnä vain tallin omia tammoja. Säpäkkien ja itseään kevyempien tammojen kanssa Lípotista jäi moneen lajiin taipuvia, selväpäisiä ja isokokoisia ratsuja.

Isänemä Jankan kilpauraa varjosti tammamaisten oikkujen tuomat haasteet, vaikka liikkeidensä puolesta tummalla raudikolla olisi ollut sanansa sanottavana korkeammallakin tasolla kouluratsastuksessa. Rotevahkon tamman työmotivaatio vaihteli päivittäin riippuen siitä, millä jalalla se oli aamulla ponkaissut ylös. Hyvällä tuulella ollessaan Janka oli herkkäsuinen ja kevyt ratsastettava, jolla voitettiin vaativia koululuokkia hyvin prosentein. Erityisesti laukanvaihdoissa ja väistöissä loistanut tamma siirrettiin kuitenkin hyvissä ajoin kilpaeläkkeelle siitostammaksi ja paimentamaan nuorisoa. Kaikkien yllätykseksi äidin rooli sopi kipakalle Jankalle hyvin ja se kasvatti viiden oman varsan lisäksi kaksi orpoa. Pari jälkeläistä on kilpaillut vaativan tason koulua, mutta tammasta on myös kaksi kenttäratsastuksen puolella menestynyttä jälkeläistä hyvin hyppäävien orien kanssa.

Emältään Gertrudilta Lissu on perinyt pirteän ja elämäniloisen asenteensa. Tähtipäinen tamma vaihtoi omistajaa jo maitovarsana pitkänlinjan kasvattajan Margit Vinczen kiinnostuttua eloisasta tapauksesta. Ponnekas Gertrud oli nuorempana kovin leikkisä ja pilasi kilpailusuorituksiaan lapsellisella häsläämisellään. Iän ja kokemuksen karttuessa tamma sai paremmin juonen päästä kiinni ja tulokset alkoivat parantua. Kenttähevosena Gertrud oli mainio, vaikka se olisi voinut olla hieman varovaisempi kiinteitä esteitä hypätessä. Ponnekkaasti ja hyvällä tyylillä hyppäävä tamma selvisi kuitenkin suuremmitta vammoitta läpi uransa. Vauhdikkuuttaan Gertrud on ehtinyt Lissun lisäksi jättämään kolmelle muulle varsalle, jotka ovat toimineet harrasteratsuina Unkarissa.

Emänisä Tivadar keräsi elinaikanaan kehuja monelta taholta. Ryhdikäs ja vahvaluinen ori kilpaili kenttäratsastuksessa useamman kauden kuuluen Unkarin parhaimmistoon. Tivadar ehti napata kirkkaimmat mitalit mestaruuksista kahdesti ennen ratsastajan ja lajin vaihdosta. Isolaukkainen ja -hyppyinen ori oli ratsastettavuudeltaan omaa luokkaansa, herkkä ja kevyt, ja pärjäsi loistavasti myös pelkästään rataesteillä. Aivan ykköstasolle raudikko ei riittänyt, mutta 140cm luokkia se hallitsi suvereenisti. Jalostuksessa Tivadar on ollut tasaisen varma periytyjä, jonka jälkeläiset ovat olleet hyväpäisiä, vahvarakenteisia ja pärjänneet niin kenttä-, este- kuin helpoissa koululuokissakin. Orin vaikutus siitoksessa jäi tosin harmittavan lyhyeksi, sillä se myytiin isolla rahalla Itävaltaan, jossa se menehtyi parin vuoden jälkeen.

Emänemä Karola on kaunis ja siro piirtopäinen gidrantamma, joka on ollut koko elämänsä ajan lähinnä siitoskäytössä. Varsalaitumella parivuotiaana loukkaantunut tamma ei kestänyt kilpailemiseen tähtäävää treeniä, vaikka skouppia pienessä hevosessa oli monen isompansa edestä. Erään siittolan edustaja ehti nähdä Karolan hyppykyvyt ja innostui kokeilemaan periyttäisikö se lahjakkuuttaan eteenpäin varsoilleen. Aavistukset osuivat suurimmaksi osaksi oikeaan, sillä tamman jälkeläisissä on ollut kovan tason menijöitä kansallisille este- ja kenttäradoille. Joukkoon mahtuu myös yksi ulkomailla vaikuttava jalostusori. (c. Disa S.)