Riika on hienosta suvusta, jonka emänpuoli on lähinnä “maalaishevosia” ja toimivat lähinnä puskaratsuina. Isänpuoli onkin sitten hieman hienompi, koska oreista ollaan todella tarkkoja tämän rodun jalostamisessa. Olettaen tietenkin että myös niiden suku on melkoisen hieno.

Komea punarautias Artúr on hyvin tunnettu rodun omissa piireissä, kuten myös niiden ulkopuolella. Tämä upea kansallisen tason estehyppääjä ylittää kevyesti 160 cm esteitä ja periyttääkin vahvasti luonnettaan jälkeläisilleen. Se myös periyttää hyppytyyliään ja monet sen kolmestakymmenestä jälkeläisestä ovat hyvin lupaavia estehevosia. Rakenteeltaan ori on myös hyvin ryhdikäs ja pitkälinjainen, se on myös näyttelyistä saanut hyviä arvosteluita. Luonteeltaan ori on hieman rauhaton ja jännittynyt, sellainen ikiliikkuja jos voisi sanoa. Ratsuna se sen sijaan on hyvin rohkea hyppääjä ja siltä löytyy kapasiteettia suuriin luokkiin. Orin ikä lähenee kuitenkin jo eläkettä, joten muutamien vuosien kuluttua, se varmasti siirtyy jalostusoriksi.

Isänisä Patrik oli myös melko tunnettu estehevonen, mutta ei saavuttanut niin suurta mainetta kuin poikansa. Ori kyllä tunnettiin rodun omissa piireissä, mutta ulkopuoliset katsoivat sitä melko väheksyen, koska sen taidot eivät riittäneet kovin pitkälle. Ori kilpaili kansallisella tasolla 120 cm luokissa, mutta ori hermostui helposti ja menetti keskittymiskykynsä. Äkkinäiset liikkeet katsomossa, kovat äänet ja erikoiset esteet olivat tämän herran heikkous. Se siirtyi melko nuorena jalostuspuuhiin ja jälkeläisiä sille kertyi vain muutama kymmenen. Muutamia hienoja jälkeläisiä se jätti jälkeensä, kuten poikansa Artúrin.

Pienehkö Eufrozina on kauniin rautiaan värinen tamma, joka viettää leppoisia eläkepäiviä kasvattajansa luona. Jälkeläisiä sillä on syntynyt kymmenen, joten se toimi siitostammana melko kauan. Se loukkasi nuorena jalkansa niin pahoin ettei eläinlääkäri antanut sille lupaa kilpailla. Rakenteeltaan se kuitenkin pärjäsi näyttelyissä hienosti ja kantakirjattiinkin toisella palkinnolla. Se on monelle jälkeläiselleen periyttänyt ulkomuotoaan ja siksi oriit onkin katsottu melko tarkkaan tälle neidolle, että jälkeläiset olisivat ulkomuodoltaan hienoja ja upeita estehyppääjiä. Luonteeltaan tämä muori on rauhallinen ja hyvin lapsirakas hevonen, ratsuna se on energinen, mutta raippa on aina hyvä pitää mukana.

Emä Hajnalin historia on hieman erikoinen, koska Artúrin omistaja, sekä myös Riikan kasvattaja, Tamás Varga, osti tamman täysin varauksetta. Tamás halusi hevosiinsa hieman uutta verta ja lähti etsimään gidran tammaa maaseudulta, vaikka harvinaista se onkin saada näin harvinaissukuinen hevonen maaseudulta. Hän kuitenkin löysi Hajnalin ja vaikka ei se erikoinen olekaan, mies teki kaupat hyvällä summalla. Tamma toimii nykyään siitoshevosena Tamásilla, koska sen kyvyt eivät riitä estepuolelle ja koska mies itse keskittyy estehevosten kasvatukseen, ei hän yritäkään koittaa tamman kykyjä koulupuolelle. Luonteeltaan äkkipikainen ja arvaamaton neito, joka ratsuna on hieman omapäinen. Jälkeläisiä sille on syntynyt viisi, joista kaikki ovat vielä nuoria ja aloittelevia estehevosen alkuja.

Sándor on yksi niistä gidran oreista, joista ei tiedetä paljoa. Kukaan ei ole yrittänyt tosissaan selvittää orin menneisyyttä, mutta huhut kiertävät että se olisi kilpaillut Ranskassa kansallisella tasolla, estepuolella. Unkariin ori tuotiin eläkeiässä siitosoriksi. Orin kasvattajalta on yritetty kysyä orista, mutta hän myi orin jo alle vuotiaana, joten sekään tieto ei auta mitään. Myöskään orin nimi ei löydy mistään kilpailuista, mutta useimmat uskovat että orin nimi olisi vaihdettu sen tultua Unkariin. Sillä ei myöskään ollut nimeä, kun kasvattaja sen myi. En ymmärrä miksi, mutta tämän herran tausta on hyvin sekava. Luonteeltaan oikea herrasmies ori, joka periyttää rauhallista luonnettaan. Jälkeläisiä sille on syntynyt kolmisenkymmentä.

Emänemä Teca oli samalla omistajalla kuin Hajnal. Tamma kuitenkin oli jo menehtynyt, ennen kuin Tamás löysi Hajnalin. Omistaja kertoi että hänen lapsensa liikuttivat hevosta ja itse miesomistaja ja hänen vaimonsa kävivät sillä välillä kärryajelulla. Kuulemma tamma oli mainio kärryhevonen ja perheratsu. Rauhallinen ja lempeä tamma, joka rakasti lapsia ylikaiken. Jälkeläisiä sille ei syntynyt kuin Hajnal, koska omistajilla ei ollut varaa astutukseen. Itse asiassa he ostivat tamman valmiiksi tiineenä, mutta eivät edes tienneet siitä. Tamás kuitenkin selvitti orin lopulta, pienten testien ja puheluiden avulla. Näin ollen Riikan suku on täydellisesti tiedossa.