Vertti - VH16-018-2811

Vertin isä Veijari on komea musta suomenhevosori. Tämä ylväs 153cm korkea ori oli nuorempana tuttu näky kouluratsastuskentillä ja myöhemmin sen kanssa startattiin myös valjakkoajossa. Kouluratsastuskentiltä Veijari keräsikin melkoisen kasan ruusukkeita aina vaativa B tasoisista luokista asti eikä se valjakkohevosenakaan mikään heittopussi ollut, vaikka rauhallisluonteinen ori ei aina maratonosuuksilla ollutkaan parhaimmillaan. Kouluratsastuskentillä ori ihastutti yleisöä ryhdikkäällä olemuksellaan sekä hienoilla liikkeillään. Veijarin omistaja kuvailee oria erittäin nöyräksi ja miellyttämisenhaluiseksi. Lisäksi Veijari on aina tykännyt opetella uutta, joten nykyään vanhoilla päivillään - ja Vertin innoittamana - ori on yhdessä omistajansa kanssa päässyt kokeilemaan lännenratsastusta. Luonteeltaan Veijari sopii lajiin erinomaisesti ja se on muutaman kerran päässyt starttaamaan ihan kisoissa asti. Tällä hetkellä Veijarilla on Vertin lisäksi kymmenkunta jälkeläistä, joille ori on periyttänyt erityisesti hienoa luonnettaan sekä laadukkaita liikkeitä.

Isänisä Verneri oli mustanruunikko 157cm korkea suomenhevosori, joka menestyi hienosti kouluratsastuksessa ja oli tunnettu jalostusori. Verneri kiersi varsasta lähtien paljon näyttelyissä ja sen tiedettiin heti olevan erittäin laadukas suomenhevonen. Erityisesti irtonaisista liikkeistään se sai paljon kehuja ja siitä tulikin varsin näyttävä kouluhevonen. Vernerin nimi oli tuttu näky suomenhevosten mestaruuskisojen kärkikahinoissa eikä se kansallisella tasollakaan juuri huonommin menestynyt. Valitettavasti orin kisaura päättyi ennen aikojaan pahan kaviokuumeen seurauksena. Verneri ei siitä koskaan täysin käyttöhevoseksi kuntoutunut, mutta löysi paikkansa uuden omistajan kera rauhalliselta maaseudulta kevyemmässä käytössä. Siellä Verneri toimi myös jalostusorin tehtävissä ja raamikas ori olikin erittäin haluttu tammanomistajien keskuudessa. Verneristä ehti jäädä kymmeniä jälkeläisiä ennen kuin siitä aika jätti.

Isänemä Ilonna oli ehkä nimensäkin mukaan erittäin pirteäluontoinen suomenhevostamma. Tämä kuvankaunis punarautias tamma teki lyhyen uran ratsastuskouluhevosena kunnes eräs suomenhevoskasvattaja ihastui Ilonnaan ikihyviksi nähdessään sen pienissä tallikisoissa. Siitä kuuleman mukaan näki ulospäin kuinka mielellään se teki töitä ratsastajan kanssa. Ratsastuskoulun omistaja ei alkuun ollut myymässä Ilonnaa, mutta tämä suomenhevoskasvattaja oli niin päättäväinen, että lopulta yhteisymmärrykseen päästiin. Ilonna täytti kuin täyttikin kaikki uuden omistajansa odotukset ja tamman kanssa päästiin varsin nopeasti starttaamaan aina kansallisilla kouluradoilla asti. Todellinen kultakimpale Ilonna oli kuitenkin siitostammana. Se oli loistava emätamma ja jokaisesta sen varsasta on kasvanut hienoluonteisia käyttöhevosia lajiin kuin lajiin. Ilonna ehti varsoa kuudesti ennen kuin vanhuuden vaivat veivät sen vihreämmille niityille.

Vertin emä Kaino on vaaleanrautias suomenhevostamma, jonka kanssa on satsattu paljon lännenratsastukseen. Kainosta oli tarkoitus tulla valjakkohevonen, koska sen suku on menestyneitä valjakkohevosia täynnä, mutta aina ei lopputulema ole sitä, mitä odotetaan. Pienhevoskokoinen - vain 145cm korkea - Kaino toimi kyllä kärryjen edessä mallikkaasti, mutta se ei ollut liikkeiltään erityisen näyttävä eikä maratonosuuksilla tamman mielenkiinto tuntunut riittävän. Luonteeltaan Kaino on varsin rauhallinen ja se viihtyy erinomaisesti ihmisten seurassa. Kasvattaja päätti myydä silloin yhdeksänvuotiaan Kainon ja varsin pian sitä tulikin kokeilemaan paikallinen westernharrastelija. Kasvattaja varoitteli ettei tammalla ole paljoa ratsastettu, mutta koeratsastuksessa Kaino osoittautui erittäin kuuliaiseksi. Uudessa kodissaan Kaino pääsi opettelemaan lännenratsastuksen saloja yhdessä uuden omistajansa kanssa eikä varmasti kukaan uskonut kuinka loistava parivaljakko heistä lopulta tulikaan. Kaino on kiertänyt kisoja, jonka lisäksi se on tehnyt paljon näytösnumeroita. Nykyään se keskittyy lähinnä viimeiseksi mainittuihin ja nauttii elämästään kevyemmällä käytöllä. Vertti on toistaiseksi Kainon ainoa jälkeläinen, mutta omistajan toiveissa on saada Kainosta itselleen tammavarsa.

Emänisä Eemeli oli maineikkaan suomenhevoskasvattajan kantaoreja. Rautias Eemeli ehti kiertää elämänsä aikana niin näyttelykehät kuin valjakkokentätkin. Jo melko nuorena 147cm korkea raamikas ori kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle, jonka jälkeen sen kanssa panostettiin valjakkoajoon. Eemeli oli varsin näyttäväliikkeinen, mutta luonteikas tyyppi. Aina ei orilla meinannut kärsivällisyys riittää tarkkuuskokeella, mutta maratonosuudella se haki vertaistaan. Osaavan ohjastajansa kanssa se menestyi upeasti ja muutama mestaruuspokaalikin on jäänyt omistajalle muistoksi. Kilpailu-uransa jälkeen ja osittain sen aikanakin Eemeli toimi jalostusorina, joka periytti jälkeläisilleen erityisesti hyvää rakennetta. Eemelillä on kymmeniä jälkeläisiä, joista moni on menestynyt erityisen hyvin näyttelyissä sekä valjakkoajossa. Eemeli olisi mahdollisesti elänyt pidempäänkin, mutta se päätettiin päästää taivaslaitumille vanhuuden tuomien vaivojen myötä, koska sen luonne ei olisi pidemmän päälle kestänyt oloneuvoksena olemista.

Emänemä Kainomieli asui koko elämänsä samalla omistajakasvattajalla kuin Eemelikin. Vaaleanrautias 144cm korkea Kainomieli olikin omistajansa silmäterä, vaikka mikään ruusukehai se ei koskaan ollut. Kainomieli oli ratsukoulutuksen lisäksi opetettu ajolle ja se starttasikin joitakin kertoja parivaljakkoluokissa emänsä Kielon kanssa, mutta se ei oikein viihtynyt kisapaikoilla. Luonteeltaan Kainomieli oli melko ujo ja viihtyi hyvin omissa oloissaan. Kainomieli oli kuitenkin kaunisrakenteinen tamma, joten omistaja päätti astuttaa sen. Kaikkien yllätykseksi Kainomieli varsoi kuin vanha tekijä piilossa katseilta ja oli erittäin huolehtivainen emätamma. Niinpä Kainomielestä tuli tallin yksi luotetuimmista siitostammoista, jonka kanssa nautittiin pitkistä maastoretkistä ja startattiin satunnaisesti kouluratsastuksessa seuratasolla. Kainomieli ehti varsoa kahdeksan kaunista rautiasta varsaa, mutta valitettavasti menehtyi viimeisen varsomisen jälkeen jälkeisongelmien seurauksena. (c. Miia-maria)

Jälkeläiset