Helioder Winds

Virallinen nimi Helioder Winds Saavutukset Ch, KTK-III Rotu, sukupuoli Oldenburg, ori Syntynyt 17.12.2017 (8v 17.12.2020) Väri, säkäkorkeus Rautias, 169cm Painotuslaji Estepainotteinen Koulutustaso Vaativa B - 150cm Rekisterinumero VH20-013-0036 Omistaja Vibaja (VRL-00727) Kasvattaja Windsor Acres

Helioder on todella vanhaa oldenburgsukua, jonka emä on vieläpä oma kasvattini vuodelta käpy. Kyseinen tamma syntyi liisinki sopimuksella ja oli ihana saada tämän sukuinen hevonen meille Kingsvalleyyn. Helioderilla olisi lahjoja myös koulupuolelle sen yleispainotteisvoittoisen suvun takia, mutta orin estelahjat tulevat selkeästi enemmän esille. Ori on kookas ja oman arvonsa tunteva, mutta samalla myös kovin kunnioittava. Se ei tule ihmisen päälle edes säikähtäessään tai sinkoa pitkin seiniä. Vaikka yleisilme onkin raamikas ori joka kulkee häntä korkealla, niin pysyy se silti täysin hallinnassa. Hoitotoimenpiteet sujuvat parhaiten käytävällä. Karsinassaan se ei osaa pysyä paikallaan jos siellä on muitakin kuin herra itse. Varustaminen ja erilaiset muut toimenpiteet sujuvat moitteetta. Kukapa nyt ei pitäisi esimerkiksi sukimisesta karvanlähdönaikaan.

Ratsuna Helioder on hyvin kuuliainen, mutta joskus myös kovin innostuva. Oriin pääkoppa ei kestä montaa vapaapäivää, vaan sen kanssa tulee keksiä tekemistä lähes päivittäin. Varsinkin maneesissa irtojuoksuttaminen on sille todellakin nautinnollista kun saa irrotella vapaasti. Veden äärellä olemisesta se myös tykkää kovasti mennä kahlaamaan, vaikkei varsinaisesta uimisesta välitäkkään. Helioder on hyvin positiivinen ratsu ja yhteistyöhaluinen. Kevyt ratsastaa ja kantaa itseään hyvin. Sileällä se esittää helposti irtonaista raviaan ja rytmikästä laukkaansa. Osaa vaativa B tason koulutehtäviä, joita sen kanssa suoritetaankin mielenvirikkeenä esteiden tasapainoksi. Esteillä se on hyvin itsevarma ja ratsastaja saakin hieman pidätellä oria varsinkin sarjoissa. Helioderin innostuessa ratsastajan tulee olla kartalla missä mennään ettei tule pudotuksia. Oriin hyppytyyli on hyvä. Sen ponnistus on voimakas ja käyttää jalkojaan hyvin. Ori on parhaimmillaan aikaluokissa. Nurmella se saattaa kuluttaa itsensä nopeasti loppuun, mikäli lämmittelyä ei ole suoritettu tarpeeksi hyvissä ajoin ja päästelty suurimpia höyryjä.

Sukutaulu

i. Sydänyön Heart Me old, rn, 167cm	ii. Hoijjamba old, rt, 165cm	iii. Huis vd Welt
		iie. Jacherie
	ie. Emmelie's Lady Sheila old, trn, 169cm	iei. OB Boyksy
		iee. OB Shira
e. Ufadina LP old, rt, 171cm	ei. Obvious Ballade SIN old, vkk, 169cm	eii. Lachen
		eie. Vivaladiva
	ee. Kyoto's Romance SIN old, rn, 172cm	eei. Cactaro
		eee. Last Temptation

Päiväkirja

31.03.2024 - Estevalmennus (valmentajana Anja P. VRL-14618)
Keski-Euroopan kevät oli suorastaan puhjennut kukkaan lehtipuiden kukkiessa kilpaa toistensa kanssa. Modernin auton moottori hurisi miltein ääneti jättäen taakseen kaupungin keskustan, ja hyvin pidetty asfaltti halkoi idyllisiä peltomaisemia, joiden takana kohosivat jo vehreyttä puskevat metsiköt.

Saksaan olin päätynyt vaihdokkaana; paikallinen jalostusseura, jonka jäsenyydestä minäkin maksoin, oli saanut saksalaiselta yhteistyöseuralta kyselyä asian tiimoilta, ja lähettänyt Euroopan huippuja koulineen ammattilaisvalmentajan maaliskuun puolivälissä kiertelemään jäsentalleja. Vaihtovalmentajaksi olivat päätyneet lähettämään sitten minut, suomenhevosia vuosia pyöritelleen mettäläisen, muka pätevänä, ja ei auttanut kuin pakata laukku ja suunnata Oulun lentokentälle. Kyllä tässä hienossa saksalaisautossa tuntui, että nyt viilattiin kumppaniseuraa linssiin ja kovasti, ja vaikka olin pitänyt koko lennon varpaitakin ristissä, että seura koostuisi pääosin ponitalleista, olin nyt matkalla yhdelle Euroopan johtavista puoliverisiittoloista. Kohteena Kingsvalley, est. 1989, kuten kyltissäkin luki, jonka sopivasti ohitimme.

Kingsvalleyssä ei suomalaisittain tarjottu kahveja ennen tai jälkeen valmennuksen, vaan melko lyhyiden esittäytymisten jälkeen seisoskelin jo hiekkakentän keskiössä. Luvassa oli melko intensiivinen aloitus viiden ratsukon päivällä, josta ensimmäinen kiersikin jo uraa saapastellessani tärkeän oloisena,varmaan peri pullantuoksuisen suomalaistädin näköisenä paikalle. Adele -niminen nuori saksalaistyttö ratsasti osaavin käsin rennosti lämmittelevää Helioder -oria. Rataan päädyin rakentamaan kolmen pystyn sarjan, jonka puomit nostin suosiolla maksimipykäliin Adelen kertoman tason pohjilta. Näytti lukevan 1.6m niissä, ja olivathan ne naurettavia; suurin osa kotisuomalaisistani eivät tainneet edes säkäkorkeudeltaan yltää samaan lukemaan. Sarjan lisäksi hyödynsin jonkin edellisen ratsukon jälkeensä jättänyttä erikoisestettä, jonka ylintä puomia kiersivät huiskiva viiriketju. Se oli vain 1.4 metrinen, mutta koska en ollut varma Helioderin suhtautumisesta moisiin härpäkkeisiin, päätin jättää sen niille sijoilleen.

Lämmittelyt oli nyt lämmitelty, ja seniori-ikäiseksi oriksi Helioder näytti ihailuttavan nuorekkaalta. Orilla oli rento, joustava pitkä askel ja erinomainen lihaskunto, joita täydensi kokemuksen tuoma itsevarmuus ja tasapaino. Läheisellä kentällä lämmittelevä tamma ratsastajineen taisi lisätä Helioderin askeleeseen ihailtavaa ponnekkuutta, toki se saattoi olla ihan puoliveriselle ominaistakin. Oli aika ravistella kielitaidoistani loputkin pölyt ja avata kielisolmut, ja sopersin Adelelle aloittavamme erikoisesteeltä. Helioder olikin hieman estettä jo ohittaessa pälyillyt, ehkä enemmän uteliaisuuttaan kuin epävarmuutta, ja lähestyessä tuulta läpsivät viirit saivat raudikon laskemaan askeleensa uudelleen. Adele keskeyttikin lähestymisen, joka olisi varmasti päätynyt hurjaan ryminään, ja käskin kaksikon takaisin esteelle nyt käynnissä. Ori sai tutustua viireihin hyvässä hengessä, jotka silittelivät sen päätä aina viiman yltyessä, ja sen mielenkiinto läpsähteleviin kangasriekaleisiin lopahti yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Aloitimme toisen hyppy-yrityksen, ja tällä kertaa Helioder hypähti sen kauniisti ja reilulla ilmavaralla, kuten kunnollisen esteratsun kuuluikin. Adele kehui oria, joka iloisesti vaihtoi laukkaa takakavioillaan pompahtaen, ja minua huvitutti vanhuksen elämänilo. Niillä vauhdeilla Adele ohjasi ratsunsa käskystäni suoraa kohti sarjaa. Kaksi ensimmäistä estettä ylittyivät mallikkaasti, mutta kolmannen kohdalla kolahti vauhdin hiivuttua edellisen laskun kompurointiin, ja ylin puomi jäi keikkumaan kannattimilleen ratsukon perässä kunnes se lopulta kuitenkin pysähtyi paikoilleen. Helioder ei selkeästi pitänyt juuri puomeihin osumisesta, ja pyöritteli kuolaimiaan epätyytyväisenä. Adele ratsasti sillä rauhallisen kierroksen pelkkää uraa, ja suuntasi sitten erikoisesteeltä hakemaan onnistunutta kokemusta väliin ennen sarjan uusintaa. Nyt orikin oli huolellisempi jaloistaan, lähestyminen muutenkin paljon ideaalimpi kulmastaan ja kaikki kolme ylitystä puhtaita, joten oli aika kiitellä ratsukkoa tältä päivältä ja jättää kaikille onnistuneen valmennuksen fiilis.

01.04.2024 - Estevalmennus (valmentajana Anja P. VRL-14618)
Tämän päivän valmennukset oli siirretty sisälle halliin alati yltyvien kuurosateiden ja tihkutuksen tieltä, ja siitä jos jostakin olin iloinen; lentokentän tuliaisena saatu tauti laittoi nenän valumaan jo kylliksi, vilustumistakin en kaivannut kaupanpäällisinä Saksan reissulta.

Hörpin kolmatta rohtoteekupillista lainattu shaali harteillani ja katselin jälleen Adelea ja Helioderia. Ratsukko puhalsi jälleen kauniisti yhteen hiileen, vaikkakaan ihan niin lennokasta esiintymistä ei tänään Helioderilta nähty. Liekö tammayleisön puute siihen syynä, vai eilisen, pitkästä aikaa hieman intensiivisemmän ratsastuksen jälkeinen väsymys, mutta senioria ei selkeästi innostanut tämän päivän hallitreeni läheskään samoissa määrin. Emme antaisi sen kuitenkaan hidastaa, olihan radalle rakennettu vesielementti pituusesteeksi pystyineen! Olin jo laittanut samanlaisen vesielementtimaton tilaukseen ensimmäisen ja toisen ratsukon välissä, joten sellainen odottaisi toivottavasti jo kotiovella viimein joskus Keski-Euroopasta kotiutuessani. Vesiesteen lisäksi olin palannut Helioderin kohdalla hyvin peruspalikoihin ja rakentanut puomeista jumppasarjan, jonka päätti kolme peräkkäistä ristikkoa. Teoriassa ori kävelisi moisista yli, mutta tarkoituksena olikin harjoitella enemmän askelten asettumista ja laskemista esteiden väliin kuin hyppyä itsessään.

Lämmittelyistä siirryttiin suoraan kyseisen sarjan pariin. Tarkkajalkainen ori piti kyllä huolen, etteivät sen kaviot kopsahdelleet puomeihin, mutta selkeästi edellisestä puomitreenistä oli vierähtänyt jokunen tovi; raudikko ei tuntunut ihan ymmärtävän, miksi maahan oli aseteltu moisia esteitä, ja pientä sekaannusta oli ilmassa. Ristikoissa taas se viimeinen kopsahti tällä kertaa takajalkoihin jääden ja Adelella oli täysi työ leppyytellä pahaa tykännyttä ratsuaan. Hieman itsekseni mutuilin, että tänään ei selkeästi ollut Helioderin parhaita päiviä, ja kävin siirtämässä puomeista viimeisen etumaiseksi ja jätin reilumman raon ristikoille; Adele saisi kokeilla ensin pelkkiä maapuomeja ja kiertää ristikot, kunnes jalat löysivät paremmin paikkansa. Toinen kerta menikin jo paremmin, Helioder tuntui kulkevan kieli keskemmällä suuta varoessaan nyt entistä tarkemmin jalkojaan ja luottaessa Adelen laskuihin. Annoimme sille köyttä mukavan rauhoittavan käyntikierroksen merkeissä, ja järjestelin radan alkuperäiseen kuntoonsa. Kolmannella kierroksella ylittyivät häntäpään ristikotkin jo kolisematta, ja ratsastajansa vuolaista kehuista nauttiva ori tuntui piristyvän onnistumisestaan. Oli aika luoda katseet kohti vesiestettä.

Adele ratsasti ohjeistani jumppasarjan hitaasti laukassa ja lähestyi myötäpäivään pystyä kumimattoineen, ja hyppy lähti kauniissa kaaressa, hieman ponnistuksen karatessa ennen aikojaan, mikä vastasi laskeutumisessa. Ori kuitenkin taiteili itsensä jotenkin välttäen roiskumiset, mutta mikäli tällä radalla olisi ollut seuraava este ratsastettavana, olisi ratsukko joutunut työskentelemään melkoisesti onnistuneeseen hyppyyn. Kehotin erityisesti Adelea tarkkuuteen nyt, kun Helioder vaikutti piristyneen aloituksesta, ja ratsukko kiersi takaisin vesiesteelle kellonmyötäiseen lähestymiseen. Jumppasarja jätettiin nyt rauhaan, ja Adele antoi laukka-avut raudikolle. Lähestyminen onnistui tällä kertaa hallitusti ja hyppykin lähti ajallaan, ja kantoi kauniisti hyvällä ilmavaralla koko kaaren. Kaviot eivät käyneet lähelläkään mattoa, joten kuivin jaloin selvittiin tälläkin kertaa, nyt onneksi taidolla, eikä tuurilla. Palkitsin ratsukkoa sanallisesti ja Adelen toiveesta rata ratsastettiin vielä maapuomeista alkaen uudelleen onnistuneesti. Seuraava ratsukko alkoi pikkuhiljaa koputella hallin ovella, joten emme olisi voineetkaan lopetella parempaan saumaan Helioderin osilta valmennuksia, joten kiiruhdin vielä ratsastajan luvalla rapsuttamaan suuren puoliverisen kaulaa kiitokseksi varsin hyvistä valmennuksista.