Isä Soulcraft xx, musta 169cm korkea ori oli mielenkiintoinen suvultaan. Laukkaisästä ja kenttäemästä tehty varsa päätyi kaikesta huolimatta risuestelaukkaradoille, sillä se huutokaupattiin vuotiaana ja suvun vuoksi ostettiin laukkatallille. Soulcraft olikin perin juurin lupaava nuori hevonen, rakenteeltaan se oli hyvä, karismaltaan erinomainen ja luonteeltaan hyväkäytöksinen, joskin leikkisä tapaus. Treeneissä sen vauhti hieman huolestutti, mutta Soulcraftilla oli radalla niin kertakaikkisen hauskaa, että sille päätettiin antaa tilaisuus. Eikä lainkaan turhaan, sillä heti ensimmäisessä lähdössään ori toi voiton kotiin ja hurmasi siinä sivussa koko yleisön leikittelemällä voittajakehässä kuin pikkupoika. Vaikka Soulcraftin ura ei yhtä voittokulkua ollutkaan, se onnistui kuitenkin todella hyvin ja piti huolen siitä, ettei kukaan epäillyt sen kykyjä pelkiksi onnenkantamoisiksi. Orin ura ei ollut mitenkään erityisen pitkä, mutta sitäkin muistettavampi sillä joka kerta Soulcraft järjesti yleisölle katseltavaa, vaikkei voittajakehään päässytkään. Periyttäjänä Soulcraft oli heikonpuoleinen, mikä oli suuri pettymys kaikille sen ystäville ja muutoinkin laukkamaailmalle, ori nimittäin olisi tuonut paljon lisää laukkahevosiin. Sen ominaisuudet kuitenkin jäivät lähes poikkeuksetta tamman varjoon. Soulcraftin iloinen luonne kuitenkin periytyi paremmin kuin muut ominaisuudet, joten orilla teetettiin kolmisenkymmentä varsaa.

Isänisä Crafter xx oli mitä komein pakkaus kokonaisuudessaan. 168cm korkea musta tähtipää peri isältään leikkisän luonteen, emältään näyttävyyden eikä se koskaan suostunut jäämään seinäruusuksi. Vaikka Crafter ei juossut huipputason uraa, se oli etenkin oman tallinsa tähti, sillä kaikki rakastivat sen luonnetta ja ori piristi tallin päiviä omalaatuisilla tempauksillaan. Se juoksi treeneissä aina huonosti, pelleili kaiken aikaa ja useampi, kuin yksi jockey luovutti kokonaan orin kanssa. Lopulta, kun Crafter ei kolmivuotiaanakaan vielä ollut juossut lähtöäkään, löydettiin sopiva ihminen orin selkään. Ei ori mikään huippuvauhtinen silloinkaan ollut, eikä se sijoittunut aivan toivotusti hieman turhankin leikkisän luonteensa vuoksi. Crafter kun saattoi lyödä myös koko lähdön leikiksi, mutta yhtä kaikki se oli erittäin pidetty hevonen myös yleisön keskuudessa, eikä ketään oikeastaan haitannut. Crafteria käytettiin jalostukseen hyvin ennakkoluulottomasti, sillä se hurmasi monet pelkällä luonteellaan eikä se ollut muutenkaan huono hevonen. Myös periyttäjänä se osoittautui hyväksi, erityisesti näyttävä ulkonäkö ja leikkisä luonne siirtyivät sen kahdeksallekymmenelle täys- ja puoliverijälkeläiselle, suorituskyky haettiin emältä.

Isänisänisä Tracheid xx oli pienikokoinen (155cm) todella punainen punaruunikko, joka nousi melkeinpä legendaksi. Todella usein laukoissa kuuli, kuinka pikku liekkihevonen puikkelehtii johtoon täysin odottamatta. Lyhyillä matkoilla ori ei juuri sijoittunut vaan jäi usein hännille, mutta pitkillä matkoilla Tracheid tuli tunnetuksi tavastaan himmailla suurin osa matkaa ja puikkelehtia siitä lähelle kärkeä aivan loppusuoralla. Ori ei toki läheskään joka kerralla voittanut, mutta usein se kuitenkin sijoittui. Väriltään näyttävä, mutta rakenteeltaan melko tavanomainen hevonen ei ehkä kiinnittänyt huomiota silkalla ulkonäöllään, mutta Tracheidilla oli huumorintajuinen ja leikkisä luonne. Sen ansiosta se jäikin monen mieleen, vielä enemmän kuin suoritustensa perusteella. Tracheid olisi kenties kohonnut legendaksi, mutta se painui unohduksiin suoritusten hiipuessa. Syyksi paljastui kasvain keuhkoissa, jonka vuoksi Tracheid oli pakko lopettaa ennen kuin sen sai kunnon jalostusuralle. Ori oli kuitenkin laukkauransa lomassa ehtinyt hankkia muutaman jälkeläisen ja Tracheid jättikin seitsemän varsaa laukkaradoille, jotka kaikki perivät isänsä huumorintajuisen luonteen.

Isänisänemä Crinnah xx, musta peräti 176cm korkeaksi kasvanut tamma pääsi radoille vasta nelivuotiaana. Se oli näyttävä, hiilenmusta ja merkitön hevonen, joka kyllä käänsi katseet minne tahansa menikin. Crinnah kärsi kuitenkin kasvukivuista ja kasvoi muutenkin hitaasti suuren kokonsa vuoksi. Radoille päästyään Crinnah kuitenkin alkoi heti tehdä hyvää tulosta lähes heti, sen pitkät koivet olivat kerrankin hyödyksi, nuorempana se kun lähinnä kaatuili omiin jalkoihinsa kuin mikäkin vastasyntynyt. Vaikka tamma kasvoi hitaasti ja oli varsinainen rumilus nuorempana, vanhempana sitä pidettiin, jos nyt ei kauniina niin erittäin näyttävänä tammana, johon kiinnitettiin paljon huomiota. Crinnahin jalostuskäytön kanssa arvottiin pitkään, mutta lopulta se uskallettiin laittaa sillekin puolelle. Tammalle käytettiin vain sitä itseään rutkasti pienikokoisempia oreja, sillä sen epäiltiin periyttävän valtavaa kokoaan. Kuten se tekikin, mutta myös hyvä vauhti siirtyi eteenpäin, joten myös Crinnahin periyttäjänkykyihin oltiin varsin tyytyväisiä.

Isänemä Soubrette xx, tummanruunikko 164cm korkea tamma oli keskinkertaisesta suvusta, mutta se itse oli suorastaan katastrofi radalla. Kauniista ja ilmeikkäästä tammasta povattiin hyvää laukkahevosta, sillä se suoriutui treeneissä aina hyvin ja sukukaan ei paha ollut, vaikka isä ei vauhdilla juossutkaan. Kuitenkin jo ensimmäinen lähtö päättyi siihen, että Soubrette ei halunnut lähtökarsinaan ja siellä loppujen lopuksi istahti takamuksilleen lähtömerkin kajahtaessa. Sen jälkeen tamma ei juossut edes kotona, vaan heittäytyi vaikka kyljelleen, jos muu ei auttanut. Soubrette myyntiin kolmevuotiaana kenttäratsuksi. Siihen tämä omien mielipiteidensä takana seisova tamma sopikin huomattavasti paremmin, se piti hyppäämisestä ja esiintymisestä taputtavalle yleisölle ja Soubrette menestyikin paljon paremmin kuin odotettiin päästen peräti kansainväliselle vaikealle tasolle ja sijoittuen siellä. Soubrettea käytettiin jalostukseen melko säästeliäästi. Se teki kaksi täysverivarsaa, yhden laukkaorin kanssa ja toisen ratsuorin kanssa. Kaksi muuta varsaa olivat trakehner ja hannover, molemmat kenttäradoille. Soubrette periytti vaatimattoman näköistä liikettä, mutta myös iloa hyppäämiseen sekä ilmeikyyttään, joka korvasi hyvin vaatimatonta liikettä.

Isänemänisä Vermouth xx oli melko pliisun näköinen ori. Mustanruunikko 164cm korkea Vermouth ei jäänyt oikein kenenkään mieleen ja siinä, missä sen rakenteessa ei ollut juuri moitittavaa, ei siinä ollut juuri kehuttavaakaan. Oria kuvasi erittäin hyvin sana keskinkertainen, sillä sitä se meinasi olla kaiken kanssa. Keskinkertaisen näköinen, keskinkertaisen luontoinen ja keskinkertainen juoksija. Hyväluontoinen se oli kuin mikä, eikä koskaan aiheuttanut ongelmia, mutta aivan liian helppo unohtaa. Risuestelaukoissa aloittanut ja siitä sileälle jatkanut Vermouth ei koskaan saavuttanut radoilla suuria. Se juoksi pääasiassa keskijoukossa, silloin tällöin sijoittui ja pari kertaa jopa voitti. Vauhti, statistiikka tai edes juoksutyyli eivät kuitenkaan sykähdyttäneet millään lailla ja ori lähtikin radoilta unohdettuna. Vaikka Vermouth oli hajuton, väritön ja mauton tapaus sitä uskaltauduttiin kuitenkin käyttämään jalostukseen muutaman varsan verran. Vermouth ei yllättäen ollut mikään periyttäjä, mutta se paikkaili melko hyvin tammojen mahdollisia rakenne- tai luonnevikoja. Vauhtia tai näyttävyyttä orilta ei kuitenkaan haettu.

Isänemänemä Syntonic xx oli kaunis kuin karamelli, ruunikko 163cm korkea tamma oli rakennetuomarien sanoin ”sievä kuin sika pienenä” ja ne virheet joita sen jalka-asennoissa oli, armeliaasti sivuutettiin. Luonteeltaan Syntonic oli kuitenkin oikukas ja tammainen, etenkin keväisin sen kanssa elo oli kuin suoraan kauhukirjoista tamman kiljuessa, potkiessa ja kiukkuillessa jatkuvasti. Tästä huolimatta Syntonic onnistuttiin tunkemaan radoille, eikä se ollu huono hevonen ollenkaan. Aikansa merkkinimeksi ei tamma noussut, mutta se pärjäsi hyvin ja lunasti usein kaurarahojaan takaisin laukoista. Suurempia fanijoukkoja ei Syntonic kerännyt, mutta sillä oli kuitenkin oma pieni ihailijapiirinsä myös kasvattajien keskuudessa kärkkymässä varsoja. Syntonic siirtyi jalostukseen varsin aikaisessa vaiheessa, jo viisivuotiaana. Se ehtikin tehdä elämänsä aikana kuusi varsaa, ennen kuin tamma jouduttiin lopettamaan sen katkaistua jalkansa tarhassaan. Syntonic periytti jälkeläisilleen valitettavasti myös luonnettaan, mutta sen ohella kuitenkin vallan hyvää suorituskykyä. Huippuhevosta ei niistä varsoista saanut, mutta eivät ne missään nimessä huonoja olleet.

Emä Maduin Gerina xx oli epäonnistunut laukkaratsu. Ruunikko 161cm korkea tamma laitettiin radoille kolmivuotiaana, mutta se aikoi tehdä ja tekikin kaiken oman päänsä mukaan. Itsepäinen ja oman arvonsa tunteva tamma ei koskaan suostunut komenneltavaksi, vaan heitti heti kiukutteluvaihteen päälle, kun siltä koetettiin vaatia asioita. Maduin Gerina starttasi kuusi kertaa ja kerta toisensa jälkeen jäi hännänhuipuksi, vaikka sen vauhti olisi riittänyt. Turhautunut kasvattaja myi tamman kenttäratsua etsineelle kilparatsastajalle, joka saikin hevosesta enemmän irti. Maduin Gerina sijoittui varsin hyvin kansallisilla kenttäradoilla, vaikka kiukkuilunsa vuoksi se silloin tällöin joutuikin hylättyjen listalle. Maduin Gerina sai viisi jälkeläistä ja hyvän laukkasukunsa vuoksi niistä kolme olivatkin laukkaratsuiksi tarkoitettuja. Kaikki olivat täysverisiä, laukkauran tehneet tai sitä yrittäneet menestyvät vähän vaihtelevasti, kenttäratsuiksi suoraan päätyneet ovat menestyneet tähän asti varsin hyvin.

Emänisä Feuterer xx, punaruunikko, piirtopäinen 166cm korkea ori oli hyvästä laukkasuvusta ja teki itsekin laukkauraa. Vaikka Feuterer olikin suvullisesti erinomainen hevonen ja siltä odotettiin paljon, sen vauhti radoilla oli vain keskinkertainen. Keskinkertaisessa joukossa juostessaan ori saattoi yltää sijoille asti, mutta sillä ei vain yksinkertaisesti ollut vaadittavia ominaisuuksia hyvälle laukkahevoselle. Feuterer myytiin kenttähevosta etsineelle saksalaiselle, joka saikin orista enemmän irti. Mikään huippuluokkien huippuhevonen se ei koskaan ollut, mutta nappasi muutaman sijoituksen myös kansainvälisillä kilparadoilla. Loppujen lopuksi Feuterer ei ollut yhtään pöllömpi hevonen, rakennekin oli sopusuhtainen, joka kohta ei todellakaan virheetön. Hyvän sukunsa vuoksi oria uskaltauduttiin käyttämään myös laukkahevosjalostukseen. Periyttäjänä se olikin säväyttävämpi kuin ratahirmuna. Hyvätapainen, joskin orimainen Feuterer vaikutti täysverijalostukseen kuudenkymmenen varsan verran ja se sai myös parikymmentä trakehnervarsaa.

Emänisänisä Landgrave xx oli kuin lääkäripariskunnan poika jolta odotettiin seitsemää ällää ja kaikki stipendejä. Tummanpunaruunikko sukkajalka (169cm) tuli nimittäin loistavasta laukkasuvusta ja siitä maksettiin jo ennen sen syntymää huimia summia. Kaikeksi onneksi Landgrave vastasikin näihin odotuksiin olemalla hyvärakenteisen lisäksi hyväluontoinen ja hyvävauhtinen. Vaikka ori olikin hieman liikaa tammojen perään, sen luonteessa ei suurempaa moittimista ollut. Landgraven uran alkupuolta varjostivat sairastumiset, minkä vuoksi se pääsi radoille vasta juuri ennen nelivuotispäiväänsä. Ori oli kuitenkin kuin avaruusraketti ja kohosi tähtiin alta aikayksikön juoksemalla voiton ja sijoituksen toisensa perään. Landgrave siirtyi eläkkeelle varhain ja jalostukseen sitä käytettiin säästeliäästi. Omistajan häpeäksi ori periytti loistavaa juoksuvaihtiaan varsin kehnosti, mutta virallisesti säästeliäisyyden syyksi kerrottiin Landgraven taituruus, joten tammat valittiin tarkoin. Vaikka orin kymmenestä varsasta neljä oli pettymyksiä, loput kuusi juoksivat hyvin, mutta eivät yhtä hyvin kuin isänsä.

Emänisänemä Forteana xx, punaruunikko 165cm korkea laukkatamma teki hyvän uran. Forteana ei koskaan noussut tähden lailla huipulle, mutta kohosi tasaisesti ja parani iän karttuessa kuin hyvä viini. Uransa alkuvaiheessa laimeasti juossut tamma paransi vauhtiaan koko uransa ajan, toki silläkin oli huonot juoksupäivänsä ja kilpakumppanit olivat turhan kovia luita, mutta vuosittain statistiikkaa ja ennätystä tarkastellessa ne paranivat joka vuosi. Forteana juoksi neljä vuotta sileillä laukoilla, minkä jälkeen tämä lempeäluonteinen, mutta tiukka tamma laitettiin rauhoittamaan hermostuneita nuoria treeneihin ja kisamatkoille. Forteana oli pätevä hevonen, mitä tahansa se laitettiinkin tekemään. Forteana teki peräti yhdeksän varsaa, kaikki laukkaradoille. Tamma periytti hidasta alkuaan, mutta monet sen jälkeläisistä paransivat samalla tyylillä hitaasti vuosien saatossa. Pari pettymystäkin joukosta löytyi, sellaisia jotka eivät koskaan saaneet laukkaradoilla mitään tulosta aikaan. Pääasiassa Forteanan jälkeläiset kuitenkin olivat samanlaisia yleispäteviä laukkahevosia kuin se itse.

Emänemä Maduin Greana xx oli lahjakas ruunikko 158cm korkea risuestelaukkuri, jolta ei puuttunut vauhtia eikä voitontahtoa. Hyvärakenteinen ja muutoinkin kaunis tamma, joka luonnoltaan oli omanarvontuntoinen ja omapäinen oli vedonlyöjien suosikki. Maduin Greanaa parempiakin hevosia toki oli, mutta se osoitti jo nuorena huomattavia lahjoja risuestelaukkojen pariin. Parivuotiaana kerran juossut tamma aloitti varsinaisen kilpauransa niinkin myöhään kuin nelivuotiaana, kolmivuotiaana se pyöräytti yhden varsan, jotta jalostusura tulisi helpommaksi, kun tiinehtyvyys varmistui. Kolme vuotta aktiivikäytössä kilpaillut Maduin Greana juoksi todella hyvän statistiikan ja itsensä pysyvästi laukkamaailman tietoisuuteen. Tamman ensimmäinen varsa oli hieman mitäänsanomaton orivalinnan vuoksi, mutta loput kuusi jalostusuralla tehtyä varsaa olivatkin sitten suurempia tapauksia. Maduin Greana periytti hyvää vauhtiaan ja rakennettaan, mutta valitettavasti myös kiukuttelevaa ja omapäistä luonnettaan. Kuudesta laukkavarsasta neljä jäi radoille ja kaksi päätyi ratsuiksi.

Emänemänisä Brewmaster xx oli vaaleanrautias 160cm korkea laukkaratsu. Karismaattinen ori oli loistavan laukkahevosen lisäksi melkoinen showmies ja sillä olikin vankkumaton fanijoukko. Osa fanitti sitä laukkauran ja vauhdin vuoksi, osa taas ihan vain siksi, että Brewmaster osasi erityisesti voittajakehässä viihdyttää yleisöä. Ryhdikäs, karismaattinen ori ei ollut mikään näyttelykehien ruusukehai, mutta se sai rakenteessaan paljon anteeksi suorituskykynsä vuoksi. Brewmaster teki pitkän uran, se aloitti kevyesti kaksivuotiaana ja jatkoi aina tappiin asti. Tämä jätti jälkensä orin jalkoihin ja vanhoilla päivillään se kärsikin ontumisista ja jäykkyydestä, mutta elämäniloinen hevonen tuntui kuitenkin pärjäävän. Brewmaster periytti hyvin vauhtiaan. Rakennetta jälkeläiset eivät siltä juuri perineet, mutta sitä ei oikeastaan kaivattukaan sillä vauhti oli se haluttu asia. Valitettavasti kuitenkin Brewmasterin karisma ja erinomainen luonne jäivät niin ikään pois jälkeläisiltä, mutta siitä huolimatta sen nelisenkymmentä laukkavarsaa oli haluttua tavaraa myytäessä.

Emänemänemä Glaucine xx laukkasi koko ikänsä risuesteillä, sillä se päivänselvästi nautti vauhdista ja hyppäämisestä, sileillä tamma pärjäsi puolta huonommin. Musta, läsipäinen ja pienikokoinen (vain 153cm) Glaucine tuli hyvästä suvusta ja aloitti kilpauransa kolmivuotiaana. Myös rakenteeltaan kaunis tamma ei valitettavasti ollu niinkään sisäisesti kaunis, sillä se oli omapäinen, kivikalloinen eikä erityisemmin pitänyt ihmisistä vaan kiukutteli erityisesti tallissa kaiken aikaa. Glaucine kuitenkin sai anteeksi vastenmieliset luonteenpiirteensä juoksemalla lujaa radoilla alusta loppuun asti. Tamma ei kenties ollut maailman huippuja, eikä voittanut arvokisoja, mutta siitä huolimatta sen vauhti oli kaikkien mielestä kovastikin tarpeeksi. Glaucine teki vain laukkaratsuvarsoja ja niitäkin vain neljä kappaletta. Tamma periytti hyvää rakennettaan, mutta valitettavasti myös ikävämmänpuoleista luonnettaan, etenkin tammavarsoilleen. Kaikki neljä varsaa menivät kuitenkin hyvin kaupaksi. (c. narri)