Orin isä Meander oli upea isoliikkeinen estehevonen. Vastoin kouluratsastuksessa kilpailevia vanhempiaan orin kapasiteetti oli omiaan esteille, eikä sen kärsivällisyys olisi riittänytkään koulukentille. Meander kilpaili esteillä 150-senttimetrin luokkia kansainvälisellä tasolla ja voitti sekä sijoittui monissa isoissa ja nimekkäissä tapahtumissa. Amerikkalainen ori pääsi eläkepäivikseen Eurooppaan eräälle Saksassa sijaitsevaan siittolaan. Siellä Meander myös kantakirjattiin ykköspalkinnolla, ja se jätti monta lahjakasta varsaa. Luonteeltaan ori oli sävyisä ja ystävällinen, molempia piirteitään se on periyttänyt myös jälkeläisiinsä.

Tobermorite oli kovan luokan kouluratsu. Se kilpaili Grand Prix -tasolla Yhdysvalloissa ja menestyi yleensä hyvin. Orin koulutus kesti kuitenkin pitkään sen vaikean luonteen takia, ja se vaihtoi usein kotia. Lopulta Michael Wallow osti Tobermoriten itselleen ja käytti kunnolla aikaa sen kouluttamiseen. Muutaman vuoden kuluttua oria ei olisi tunnistanut entisekseen, sillä Michaelin käsissä se oli kuuliainen ja ahkera ratsu. Yhdessä he kilpailivatkin orin eläkeikään asti. Vaikka orista tulikin mallikelpoinen, se ei kuitenkaan ollut kovin suosittu siitosori. Meander onkin yksi sen harvoista varsoista.

Meanderin emä Meandrina oli niin ikään kouluratsu. Se ei kuitenkaan kilpaillut elämänsä aikana kovinkaan montaa luokkaa, vaikkakin kapasiteettia siltä olisi siihen löytynyt, vaan toimi pääasiassa siitostammana hyvän luonteen ja rakenteensa ansiosta. Tamma ehtikin varsoa aika monta myöhemmin hyvin menestynyttä jälkeläistä, ennen kuin se jouduttiin lopettamaan laitumella sattuneen onnettomuuden vuoksi. Meandrina oli varsasta lähtien hyvin helppo käsitellä. Se toimi kuuliaisesti ja antoi ratsastajalleen paljon.

Voblast oli hieno ja suuri, reippaasti yli 170-senttinen mustankimo ori. Se aloitti 3-vuotiaana laukkaratsuna, mutta siirtyi pian esteratsastuksen pariin. Siellä se kisasikin menestyksekkäästi niin tavallisissa kuin korkeushyppyluokissakin. Voblast kantakirjattiin ykköspalkinnolla. Se ehti toimia vain hetken siitosratsuna, kunnes ori jouduttiin lopettamaan erään korkeushyppykilpailun lopulla tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Oria jäivät suremaan monet, sillä hyvän kapasiteettinsa lisäksi se oli myös hyväluonteinen. Omistajalla olikin tapana kilpailuiden päätteeksi päästää muutama onnekas rapsuttelemaan Voblastia.

Tobermoriten emä Tobelite oli 164-senttinen tummanruunikko. Sillä oli hyvä rakenne, ja luonteeltaan tamma oli tulinen, mutta miellyttämishaluinen. Tobelite kilpaili vähän koulu- ja kenttäratsastuksessa, siltä kun löytyi kapasiteettia niin esteille kuin koulukiemuroihin. Tamma menestyi kohtalaisesti myös näyttelyissä. Tämä brittiläinen tamma sai monta varsaa, jotka ovat myöhemmin menestyneet niin este-, koulu- kuin laukkaratsastuksessakin.

Ecowar, Meandrinan isä, oli musta ja suurimerkkinen ori. Sen elämä sai karun alun, kun orin kotitalli paloi. Ecowar selvisi kuitenkin vain pienillä ruhjeilla, mutta palo jätti jälkensä orin luonteeseen. Ecowar oli pelokas ja arvaamaton. Se ylsi kuitenkin parhaimmillaan kansainvälisten suurkilpailuiden palkinnoille, mutta vaati ratsastajaltaan paljon. Omistaja ei malttanut olla käyttämättä oria siitoksessa, sillä tulihan se hienosta suvusta. Ecowarin molemmat vanhemmat kilpailivat menestyksekkäästi esteratsastuksessa, ja vanhempien hieno hyppytyyli oli periytynyt myös Ecowarille.

Meanien, pienen ja pippurisen tummanruunikon tamman kohdalla sanonta "nimi on enne" ei pitänyt paikkaansa. Meanie oli harvinaisen hyväluonteinen ja sieti käsittelijältään sekä ratsastajaltaan melkoisesti. Se oli loistava opetushevonen nuorille kilparatsastajille, minkä vuoksi tamma vaihtoikin usein kotia. Se menestyi hyvin kansallisen tason esteillä, muttei koskaan kehittänyt tarpeeksi hyvää hyppytekniikkaa yltääkseen suuriin luokkiin. Eläkepäiviä tamma pääsi viettämään kasvattajansa luokse, missä se jatkoi sukuaan.

Ringmailin emä, Ringlet, oli 165-senttinen mustanruunikko kaunotar. Tamma aloitti esteuransa nuorena, ja siirtyi nopeasti luokasta toiseen. Ringletin ratsastajat sanoivat aina, että tällä tammalla isokaan este ei tuntunut miltään, sillä tamman hyppykapasiteetti oli uskomaton. Ringlet menestyikin hienosti jopa kansainvälisellä tasolla. Se kuitenkin menehtyi tapaturmaisesti, eikä ehtinyt saada kovinkaan montaa jälkeläistä. Nuo harvat tuntuvat kuitenkin perineen tamman lahjat sekä eteenpäinpyrkivän tyylin. Ringletiä jäivät suremaan monet, eniten sen kasvattaja Katie Kent, joka koulutti ja kilpaili tammalla pääasiassa itse.

Emänisä Swathe oli tuliluontoinen, 167-senttinen ruunikko ori. Se kilpaili esteillä ja kiersi satunnaisesti ihastuttamassa myös näyttelykehissä. Swathe oli ehdottomasti yhden ihmisen hevonen, ja myyntiyrityksistä huolimatta palasi aina takaisin kasvattajalleen. Kasvattajan loukkaantumisen vuoksi Swathen ura esteradalla päättyi aikaisin, mutta olipa ori tuohon mennessä ehtinyt niittää mainetta ja kunniaa. Niinpä se siirtyi siitoskäyttöön, vaikkei milloinkaan ollutkaan mahdottoman suosittu jalostusori.

160-senttinen ruunikko tamma Ringtail oli Katie Kentin ensimmäinen kilpahevonen. Kent kilpaili tamman kanssa kenttäratsastuksessa kansallisella tasolla pärjäten oikein hyvin. Ringtail oli hyväluonteinen ja kiltti käsitellä, joskin ratsastaessa helposti kuumuva. Sillä oli suuret askeleet ja hyvä hyppytyyli. Kilpauran jälkeen Kent päätti siirtää tamman jalostuskäyttöön toiveinaan periyttää sen hienoja ominaisuuksia. Ringtail ehti saada kymmenen varsaa ennen kuolemaansa 25 vuoden iässä.

Acetract, Swathen isä, oli 172-senttinen mustankimo kouluratsu. Sen liikkeet olivat ilmavia ja matkaavoittavia, eivätkä korkeankaan koulun kuviot tuottaneet sille ongelmia. Ratsastaessa Acetract oli herkkä ja se protestoi näyttävin pukein ratsastajan virheistä. Tasapainoisen ratsastajan kanssa se toimi kuitenkin kuin unelma, ja kisasikin grand prix -luokissa menestyksekkäästi jopa olympiatasolla. Acetract oli myös haluttu siitosori ja jätti useamman menestyksekkään jälkeläisen.

Swathen emä, Swaren kilpaili esteratsastuksessa kansainvälisellä tasolla. Tuo 165-senttinen mustanruunikko menestyi hyvin aina 150-senttisiin luokkiin asti. Tamma oli luonteeltaan herkästi syttyvä ja eteenpäinpyrkivä. Kaikki sen kilpailusuorituksia seuranneet voivat rehellisesti sanoa, että Swaren tuntui suorastaan liitävän esteradalla. Tamma oli ekspertti tiukoissa paikoissa, eikä sen muisteta kieltäneen tai juosseen esteen ohi kertaakaan kilpakentällä. Moni olisi halunnut tamman jälkeläisiä, mutta sen omistaja käytti sitä siitoksessa kuitenkin harkiten.

Ringmaster oli 168-senttinen komea ruunikonkimo ori. Se kilpaili muutaman vuoden laukkaratsuna menestyen hyvin risuestelaukassa, mutta pienen loukkaantumisen jälkeen siirtyi kouluratsuksi. Ringmasterille kouluratsastuskaan ei tuottanut ongelmia, vaan se voitti kansallisella tasolla useita merkittäviä kilpailuja. Luonteeltaan ori oli helposti kuumuva ja sillä oli matkaavoittavat, suuret askeleet. Kilpauransa ohessa sitä käytettiin myös siitokseen, ja Ringmaster jättikin useita niin laukka-, este- kuin koulupuolellakin hyvin menestyneitä jälkeläisiä.

Ringbird, 164-senttinen ruunikko, teki pitkän ja näyttävän uran esteratsastuksessa. Se peri laukkaratsuna toimineelta isältään nopeuden ja esteratsuna toimineelta emältään hyppytyylin. Luonteeltaan Ringbird oli herkkä ja miellyttämishaluinen. Oli sanomattakin selvää, että Ringbirdiä käytettäisiin myös jalostuksessa, jotta sen hieno suku saataisiin jatkumaan. Tamma ehti saada toistakymmentä varsaa ja voittaa useita kansainvälisesti arvostettuja estekilpailuita, ennen kuolemaansa. (c. feiarth )