Sokrice NON

Virallinen nimi Sokrice NON Saavutukset -- Rotu, sukupuoli Trakehner, ori Syntynyt 27.04.2013 Väri, säkäkorkeus Mustankirjava, 168cm Painotuslaji Estepainotteinen Koulutustaso Vaativa B - 150cm Rekisterinumero VH13-021-0488 Omistaja Vibaja (VRL-00727) Kasvattaja Nonshein

Sokrice on yleisesti mamman kultamussukka, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Välillä tekisi mieli tarkistaa, onko joku leikannut oriin miehuuden pois. Muutenkaan herra ei rakenteellisesti ole niin uljas kuin isänsä, vaan enemmänkin harrastehevosen kaltainen. Pikku lapsetkin voivat sitä tulla rapsuttamaan ja laitumella se alistuu toisille hevosilla, aiheuttamatta minkäänlaista kapinaa.

Hoitotoimeenpiteet sujuvat ongelmitta aina harjauksesta klippaukseen. Herra seisoo tyytyväisenä paikassa kuin paikassa, mutta kuitenkin kytkettynä, ettei se pääse tutkimaan ympäristöä. Pesutilanteissa se hieman epäröi veden suhteen, mutta ei tässäkään asiassa ole tappelua. Tammojen seurassa hieman pörhistellään ja höristään, mutta pysyy käsissä pelkän riimunkin avulla.

Ratsuna käyttäytyy asiallisesti, mutta toimii täysin omalla moottorilla. Kuuntelee painoapuja herkeämättä ja nauttii työskentelystä. Kokemattomatkin ratsastajat pystyvät käsittelemään tätä oria helposti ja sen vuoksi Sokrice onkin oiva opettaja aloitteleville kilpailijoille, jotka hakevat kokemusta. Esteillä se ei kuumu, mutta energiaa silti riittää ja vauhtia saa säädettyä helposti suuntaan ja toiseen. Hyppytyyli sen sijaan on hiomisen veroinen. Etujalat kyllä pysyvät ylhäällä, mutta takajalkoihin ei aina tule tarpeeksi potkua, vaan ne laahaavat perässä. Varsinkin hieman rauhallisemmassa vauhdissa puomien lentely on todennäköistä. Kilpailutilanteissa Sokrice ei stressaa tai välitä hälinästä ympärillä, vaan menee radan kuin kotona oltaisiin.

Sukutaulu

i. Römisches Licht trak, rtkrj, 168cm	ii. Csanthisch trak, rt, 167cm	iii. Kaulitzów
		iie. Coma Phantom
	ie. Red Eye trak, rnkrj, 169cm	iei. Moonsrock
		iee. Red Dawn
e. Sophronia trak, m, 170cm	ei. Vittore trak, m, 164cm	eii. Ellwood
		eie. Valancy
	ee. Sophonisba trak, prn, 166cm	eei. Rexford I
		eee. Soledad

Päiväkirja

09.08.2025 - Päiväkirja (kirjoittajana rebely)
Olin jo muutaman kuukauden käynyt ratsastamassa Kingsvalleyn mustankirjavaa trakehner oria Sokricea ja yhteinen sävel oli alkanut löytyä. Vaikka ori olikin luonteeltaan hieman vässykän oloinen, siitä oli löytynyt esteillä villejäkin ja ennalta arvaamattomia puolia. Olimme työstäneet yhdessä erityisesti takajalkojen ponneikkuutta ja Sokricen hypyt näyttivät päivä päivältä paremmilta. Tänään edessä oli se koe, jota varten olimme valmistautuneet eli kotitallilla pidettävät kansalliset estekilpailut. Päivä oli kaunis kuin morsian, eikä sinisellä taivallla näkynyt auringon lisäksi kuin muutama pilven haituva. Sokrice oli tarhattuna tallirakennusken viereiseen tarhaan, jonka vierustalle se oli kerännyt jo useamman ihailijan ja rapsuttelijan. Ori seisoi kylki aidanviertä vasten ja otti kaiken ilon irti saamastaan huomiosta. Astuin sisälle tarhaan ja laitoin sille riimun päähän. Annoin Sokricen vielä hetken nauttia rapsutuksista, ennen kuin suuntasimme kohti karsinaa valmistautumaan.

Ori vaikutti silmin nähden tyytyväiseltä ja se katseli korvat hörössä tallin käytävällä meneillään olevaa vilskettä. Ehkä se oli imenyt sitä rapsuttaneista sormenpäistä energiat itseensä, sillä en muistanut koska olin viimeksi nähneet sen näin valppaana. Itseäni lannisti hieman kura ja muta, jolla Sokrice oli valellut itsensä tarhassa edellisen päivän sateen muodostamassa lammikossa. Hetken hankauksen jälkeen totesin työni turhaksi ja suuntasin orin kanssa pesupaikalle. Pienen liuotuksen jälkeen lika lähti irtoamaan ja sain vaaleat laikut näyttämään jälleen jokseenkin vaaleilta. Sokrice ravisteli itseään tarmokkaasti kylvetyksen ja kuivauksen jälkeen ja hirnahti iloisesti ohi kulkevalle tammalle. Talutin orin takaisin karsinaan, jossa sidoin sen kiinni, jotta se ei keksisi kierähtää enää karsinan kuivikkeessa ennen satulan laittoa. Pelkoni oli kuitenkin turha, sillä Sokrice seisoi paikallaan kuin viilipytty ja sain varusteet orin päälle ilman ongelmia.

Kingsvalleyn suuri kenttä oli aidattu valkoisin aidoin, joiden väliin oli muodostettu esterata. Hoitajan pidellessä Sokricea, kävin pikaisesti tutustumassa rataan. Rata sisälsi lankku- ja pystyesteitä, yhteensä neljä okseria sekä kaksoissarajan. Esteitä oli yhteensä 9 kappaletta koko radassa. Jos Sokrice malttaisi keskittyä ja pitää vauhdin yllä koko sarjan ajan, suorittaisimme radan leikiten.

Lämmittelyssä orin tallissa ollut energisyys ja into tuntui kadonneen. Ravi laahasi ja laukka tuntui tahmealta, vaikka yleensä Sokrice eteni hyvin omalla moottorilla. Hypyt tuntuivat orin kanssa kuitenkin hyviltä, joten jännitykseni laantui hieman. Kaiuttimista kuulutettiin vuoromme ja suuntasimme radalle. Nostin laukan ja Sokrice ampaisi vauhtiin. Se tuntui löytäneen energisyytensä suunnatessamme ensimmäiselle esteelle, mutta kuulin kun sen takajalat kopsahtivat lankkuesteen puomiin. En kuullut kuitenkaan puomin putoavan, ja kannustin oria nostamaan vauhtia. Kaarsimme kulmassa vasemmalle ja suuntasimme ensimmäiselle okserille. Sokrice hyppäsi komeasti esteen yli, jopa hieman varmistan ja vaikka en nähnyt, tiesin että sen takajalat olivat korkealla ilmassa puomien ulottumattomissa. Myös toinen okserieste ylitettiin reippaalla ponnistuksella. Seuraavana vuorossa oli pystyesteiden sarja, jonka aikana Sokrice tuntui hidastavan hieman vauhtia. En tuntenut, että ori olisi osunut puomiin, mutta kuulin takanamme pahaa enteilevän tömähdyksen toisen esteen jälkeen. Koitin kitkeä harmistukseni pois ja suorittaa radan loppuun kunnialla. Sokrice tuntui kuitenkin myös harmistuneen pudotuksesta ja se hyppäsi laiskasti seuraavat pystyesteet tiputtaen uuden puomin. Viimeiset esteet ylitimme kunnialla, mutta virhepisteitä oli kerynyt jo sen verran, ettemme sijoittuisi näissä kisoissa.

Taputin oria suorituksen jälkeen, sillä olimme kuitenkin onnistuneet jossain määrin harjoituksissamme sillä millään okserilla puomit eivät olleet pudonneet. Pituushypyt olivat selkeästi Sokrice ominta alaa, mutta korkeushyppy kaipasi vieläkin harjoittelua. Palkitsin orin tallissa omenan puolikkaalla, jonka se söi ahnaasti huuliaan maiskutellen.