Isä Windermere on luonteeltaan utelias ja reipas ori, joka hyppää hyvin, mutta tarvitsee ratsastajan, joka pysyy koko ajan mukana eikä anna sen säätää omiaan. Terävä ja herkkä tapaus, joka ei turhasta lepertelystä juuri välitä, mutta joka kyllä antaa hoitaa kaikki perushoitotoimenpiteet kuten harjauksen ja kengityksen. Hevosen omistaja osti orin kaksivuotiaana suoraan kasvattajalta, ja on kouluttanut sen kokonaan itse. Vaikka ori ei mikään hellyydenkipeä tapaus olekaan, kestää se omistajaltaan paljon enemmän kuin muilta ihmisiltä. Ori tulee hyvästä suvusta, josta löytyy ihan kiitettävästi täysiveristä, mikä taas näkyy aina välillä hevosen käytöksessä turhana kiihtymisenä ja kuumumisena. Varsinkin esteillä, jos kentällä on muita hevosia. Ilmavaliikkeinen ori, jonka askellajeja on mukava katsella. Kaunisrakenteinen ori on tummanruunikko ja korkeudeltaan 169cm, ja se on siirtynyt kilpailueläkkeelle ja painottuu nyt kokonaan jalostuskäyttöön.

Isänisä Alexander Poem oli kaunisrakenteinen ja hyväliikkeinen tapaus, joka hyppäsi varmasti ja työskenteli muutenkin useimmiten hyvin rehellisesti. Omistajansa ainoana kilpahevosena pääsi se kiertämään maapalloa hyvinkin laajasti ja kilpailemaan korkeilla tasoilla hyvin arvostetuissa kilpailuissa. Kapasiteettia hyväsukuiselta orilta löytyi valtavasti, ja johtuen täysiverisen verestä oli se hyvin vikkeläkinttuinen otus, mitä ankarasti hyödynnettiinkin. Ori oli hyväluontoinen tallissa, ja se viihtyi hyvin muiden hevosten kanssa. Väriltään ori oli punaruunikko ja säkäkorkeudeltaan se oli 170cm. Pitkän kilpailu-uransa päätteeksi ori siirrettiin jalostukseen, ja sillä onkin useita jälkeläisiä niin kotimaassaan kuin ulkomailla.

Isänisänisä Dead Poet xx oli hurmaava ruunikko täysiverinen ori, joka myös ulkonäöllisesti keräsi itselleen katseita. Ihan perinteikäs täysiverinen se ei ollut, vaan edusti enemmän ratsutyyppiä. Pitkä jalkainen hurmuri kilpaili 140 cm kansallisella tasolla hyvällä menestyksellä. Ori saa varmasti kiittää rakennettaan, että sai niin usein tammavieraita itselleen. Vaikka herra ei kylläkään luomuna astunut, mutta pääsi kyllä usein tammojen lähelle. Poet kuoli 27 vuoden iässä.

Isänisänemä Akwamaryna oli varsin sulavalinjainen neitokainen ja hyvin energinen myös. Tamma suorastaan lensi kilpailuradoilla ja kääntyi vaikka kolikon päällä. Pirteä ja energinen neito oli mitä hienoin esteratsu 150 cm tasolla. Myös luonne sillä oli miellyttämisenhaluinen, joten mitä enempää olisi hevoselta voinut toivoa. Omistaja ei halunnut pilata neitoa, joten sen kilpailu-ura lopetettiin neidon ollessa 15 vuotias ja se siirtyi jalostuskäyttöön. Tällöin nimi jäi elämään ja varsat myytiin hyvään hintaan.

Isänemä Wild Velvet xx oli kaunis täysiverinen tamma, joka hyppäsi rotuunsa nähden isoja esteitä. Tamma oli hiukan äkkipikainen ja kipakka, mutta tutun ihmisen kanssa ja määrätietoisella käsittelyllä kuoriutui siitä oikein mukava ja osaava hevonen. Tallissa ehkä vähän hapan tamma, joka kuitenkin omisti kauniit askeleet ja hyppäsi vaadittaessa tarkasti ja korkealta. Sen sijaan jos ratsastaja ei osannut pyytää loppuun asti ei tammakaan totellut, vaan löi herkästi jarrut pohjaan ennen estettä. Korkeudeltaan 165-senttinen rautias tamma tuli hyvästä suvusta, ja sitä käytettiin suhteellisen ahkerasti jalostukseen, eikä se paljoa kilpailemaan ehtinyt. Kilpailutulokset sillä kuitenkin olivat enimmäkseen hyviä.

Isänemänisä Raw Deal xx oli enemmän hapan kuin jälkeläisensä. Ori ei koskaan maan tasalla luottanut ihmisiin niin suuresti, kuin mitä ratsastaessa. Kyllä ori sieti ihmisiä, mutta oli varmasti sen oloinen, että jostain suunnasta tulee jalkaa. Esteillä oltiin hyvin energisiä ja taidokkaita, mutta osattiin myös laittaa jarrut pohjaan ja heitellä välillä ratsastajaa. Ehkäpä luonteen vuoksi oriin vieraina olivat yleensä melko leppoisaluonteiset tammat.

Isänemänemä Wild Indigo xx oli melko rauhallinen tapaus täysiveriseksi. Tamma nautti rauhallisuudesta ja ihmisen huomiosta suuresti. Kilparadalla se sai itseensä eloa, mutta ei siltikään kapasiteetti yltänyt 130 cm korkeammalle. Hyviä kilpailutuloksia tuli, mutta tamma toimi suuremman osan elinajastaan siitostammana ja useimmat sen kymmenestä jälkeläisestä ovat kilpailleet kansallisella tasolla.

Emä Siena on ehkä aavistuksen hienohelmainen tapaus, joka ei paljoa harjaamisesta pidä ja treenausta häiritsevät ratsastajan vääränsävyiset ratsastushousut. Karsinassa tamma on suhteellisen herkkä luimimaan ja jopa näykkimään, mutta ratsuna tamma on luonteensa puolesta täysin sopiva esteratsu - se on periksi antamaton, nopea ja ketterä, eikä se stressaa uusia paikkoja. Tamma tulee laadukkaasta estesuvusta, ja kiihkeähköstä luonteestaan huolimatta on se edelleen haluttua tavaraa trakehner -jalostuksessa. Ikävä kyllä tamman omistaja tahtoo pitää markkinat pienenä, ja tamma on varsonut vain kaksi varsaa, eikä omistaja enempää aio sillä teettää. Sen sijaan kaunisaskelinen ja kuin esteille luotu tamma saa keskittyä edelleen kilpailemiseen ja omassa laumassaan laitumella käyskentelyyn. Kiiltävänmusta tamma on korkeudeltaan 165cm.

Emänisä Jasper oli kovaluontoinen ori, joka ei oikein koskaan saanut kilpauraansa alkuun, johtuen varmaan osittain siitä, että ensimmäisissä kilpailuissaan se kielsi ulos radalta ja toisissa ratsastaja ei suostunut ratsastamaan rataa orin yrittäessä käydä toisen hevosen kimppuun jo matkalla radalle. Vaikka ori onkin ikävä luonteeltaan, hyppää se halutessaan kuin kenguru, ja niissä kilpailuissa joissa sijoituttiin, oli se poikkeuksetta ensimmäinen. Hyvästä suvusta tuleva mustanruunikko ori oli 168cm korkea ja kaikesta huolimatta omistajansa kruununjalokivi. Ori ei mitenkään erityisen suosittu jalostuksessa ollut, mutta muutama jälkeläinen sillä on. Onneksi yksikään orin jälkeläisistä ei luonteeltaan aivan yhtä extreme ole.

Emänisänisä Zurracapote syntyi kovanluokan kasvattajalle, joka jalosti estehevosia suurille kilpailukentille. Kaikki astutukset valittiin tarkkaan ja koulutus oli selkeästi rytmitettyä. Zurra eli myös tätä elämää, mutta se oli hyvin kovapäinen hevonen, jolle kasvattaja ei löytänyt käyttöä. Vähällä oltiin pistämässä ori teuraaksi, mutta se myytiin nuorelle kilparatsastajalle. Ori rauhoittui vähitellen ja syyksikin selvisi, ettei Zurra voinut sietää toisia hevosia ja vauhtia ihmiskasvoja, vaan se tarvitsi vakaan elämän. Kaiken kaikkiaan se menestyi upeasti 150 cm tasolla ja jälkeläisiä sillä on parisenkymmentä.

Emänisänemä Jack's Mannequin oli kuin ketä tahansa kilparatsu, keskiverto, eikä tamma mikään rakenneruusukaan ollut. Esteillä se kilpaili 140 cm tasolla aina välillä sijoittuen. Ainoan erikoisen tästä tammasta teki sen luonne ja sukutaulu. Se tuli kovanluokan suvusta ja luonteeltaan tamma oli hyvin ihmisrakas ja miellyttämisenhaluinen, joka osasi myös hyvin koululiikkeitä. Tamma myytiin 10 vuotiaana nuorelle aloittelevalle ratsastajalle. Jälkeläisiä sille syntyi vain kolme.

Emänemä Sionia oli hyväsukuinen, kaunisrakenteinen ja potentiaalinen tapaus, mutta ikävä kyllä auttamaton tossukka, joka otti stressiä vähän kaikesta. Rohkea tamma oli vain esteradalla ja silloinkin vain jos ratsastaja osasi hommansa ja ohjasi tamman jokaista liikettä. Ystävällinen tamma kyllä oli, ja se menestyi hyvin kilpailuissa, joten se astutettiin useamman kerran, yleensä vahvaluontoisilla oreilla. Tamma ei kuitenkaan turhia huonoa stressinsietokykyään periyttänyt, vaan vahvin eteenpäin siirtyvä piirre oli ehdottomasti laadukkaat askellajit ja ulkonäkö. 162cm korkea ruunikko tammalle syntyi neljä jälkeläistä ja vietti lopun elämästään suurella laitumella muiden kilpailueläkkeelle siirtyneiden siitostammojen kanssa.

Emänemänisä Rackley xx oli varsin pirteä ja hieman lapsellinen tapaus. Ori tulee laukkasuvusta ja kyllä tätäkin herraa kokeiltiin radoille, mutta ei se oikein ymmärtänyt, ettei voida vain laukata muiden hevosten rinnalla ja jäädä sijoittumatta. Kasvattaja myi oria pilkkahintaan, jolloin herra ostettiin lähinnä vain kokeilumielessä. Se ratsukoulutettiin, jolloin myös estelahjat tulivat esille. Vaikka kapasiteettia ei löytynyt 130 cm korkeammalle, niin oli se silti vahva hyppääjä, vaikka sähläsikin välillä. Oria käytettiin jalostuksessa ja siitä tulikin melko haluttu. Ei ehkä piilevien kykyjen takia, vaan lähinnä pirteän luonteensa ja täysiverisyyden takia, joka toisi varsoihin sähäkkyyttä ja ulkonäköä.

Emänemänemä Sermoneta oli melko arkaluontoinen tamma, joka varmasti säikähti jokaista vastaan tulevaa postilaatikkoa. Esteillä saatettiin erikoisesteillä kieltää, jos ratsastaja vähääkään epäröi. Tamman hyppytyyli oli kuitenkin kaunis ja sen voimakkaan takajalat auttoivat sitä ylittämään kevyesti 150 cm esteet. Neito sai myös useita palkintoja näyttelyistä ja suuria kehuja ilmavista ja lennokkaista liikkeistään. Tamma myös periytti hyvää ulkomuotoa jälkeläisilleen, mutta valitettavasti myös hieman luonnettaankin eteenpäin. (c. minttu & 3 polvi vibaja)