Valetta

Virallinen nimi Valetta Saavutukset -- Rotu, sukupuoli Trakehner, tamma Syntynyt 07.06.2014 (8v 07.06.2015) Väri, säkäkorkeus Ruunivoikko, 167cm Painotuslaji Estepainotteinen Koulutustaso Vaativa B - re 150cm - me 120cm - CIC3 Rekisterinumero VH20-021-0046 Omistaja Vibaja (VRL-00727) Kasvattaja Richard Heinrichs, GER

Valetta on kuin talviuninen karhu, joka tulee herättää pikkuhiljaa. Varsin lempeä tamma, jolla ei ole huonoja päiviä olemassakaan. Se nauttii kaikenlaisesta huomiosta ja paijattavana olemisesta. Hoitotoimenpiteet sujuvat mutkittomasti eikä toisten hevosten sähläykset ympärillä saa tammassa mitään reaktiota aikaan. Jopa kengittäjä on aina iloinen nähdessään tamman listallaan, vaikka Valetalla onkin taipumus enemmänkin nukahtaa kuin pysyä hereillä. Solmut se osaa myös avata, vaikkei lähtökohtaisesti karkaakkaan tai pyrkisi kovinkaan kauas. Narujen availu on enemmänkin harrastus kuin pakokeino. Sen takia myös tamman karsinassa on tuplalukot ja tarhaan mentäessä huomaa kyllä mikä kuuluu tälle hevoselle kaikkine tuplasalpoineen päivineen.

Tamman energiataso näkyy myös ratsuna. Vaikka se on todella korkeasti koulutettu, niin se ei anna mitään ilmaiseksi. Ensimmäinen työ on saada tämä dieselrekka hereille, jotta ratsastus etenisi toivotusti. Valetalla riittää kyllä työmoraalia ja taitoa, mutta heijastaa kyllä ratsastajan energiaa itseensä. Tammaa tulee ratsastaa kokoajan ja tarkoitan sitä, kokoajan. Muutoin se kävelee ns alta pois eikä jaksa olla kiinnostunut. Kun yhteistyö pelittää, niin neito antaa kyllä itsestään sataprosenttia kuuliaisesti. Kouluradalla onnistuvat kiemurat ja vaihdot kepeästi. Askellajit eivät ole ihan kouluhevosen tasolla, mutta riittävät kenttäratsastuksessa. Esteet ovat selkeästi enemmän tamman mieleen, vaikka varsinkin pienistä esteitä se ei syty ilman ratsastajan pyrkimystä. Staminaa löytyy, vaikka vauhti puuttuu. Valetta on myös hyvin peloton hyppääjä, mutta tarvitsee selkeän linjan esteelle eikä välttämättä suostu hyppäämään epämääristä kulmista. Isommissa korkeuksissa sille tulee antaa myös tilaa hypätä itsenäisesti ilman suusta roikkumista. Maastoesteet eivät ole poikkeus, vaan tamma on rohkea, mutta varovainen ja se jaksaa kyllä juosta radan läpi. Kilpailupaikoilla tamman ruudinlujat hermot ovat aina positiivista, koska se ei juurikaan hermoile erilaisia paikkoja. Tästäkin johtuen tamma on erinomainen ratsu aloittelijoille.

Sukutaulu

i. Admiral trak, rnvkk, 168cm	ii. Robuste trak, vkk, 171cm	iii. Culblanc
		iie. Reineclaude
	ie. Schleppe trak, trn, 165cm	iei. Vollmacht
		iee. Schalotte
e. Valerian trak, m, 166cm	ei. Beiram xx xx, rtkm, 168cm	eii. Cupressus xx
		eie. Boadicea xx
	ee. Valiance trak, mkm, 164cm	eei. Amrell
		eee. Valiant

Päiväkirja

22.03.2018 - Päiväkirja (hoitajana Viveka)
"Valetta on rauhallinen ja voisi sen sanoa olevan tallimme luottoratsu. Sen kanssa tulee muistaa, ettei sitä jätä yksin kiinni sidottuna mihinkään, sillä se osaa avata solmun kuin solmun." Olivat sanat jotka jäivät mieleen Vibajan kertoessa millainen olisi seuraava hevonen, jonka saisin liikutettavaksi. Sain hyvät ohjeistukset mistä tarhasta tamman löytäisin. Ruunivoikon värinen hevonen oli helppo bongata tummien värien joukosta. Tarhanportilla pääsin huomaamaan tämän niin kutsutun kahlekuningattaren maineen, sillä portissa oli järeämmät viritykset. Hetken siinä niitä tuumailin ja painoin ne mieleeni, jotta osaisin ne laitella takaisin. Tarhassa Valetta antoi itsensä kuuliaisesti kiinni. Tarhakaverit tekivät myös uteliaina tuttavuutta, mutta jättivät meidät rauhaan, kun heti tomerasti ne hätistin kauemmaksi. Pääsimme tarhan portista hyvin ulos ja ruunivoikko odotteli kiltisti, kun taiteilin portin virityksineen kiinni.

Hoitamisen jälkeen voin todellakin todeta Valetan olevan yksi rauhallisimmista hevosista joita olen nähnyt. Silmät puoliummessa se torkkui harjaamisen aikana, eikä se vähänkään välittänyt ohi talutettavista kavereista. Riimunnarujen avaamisen pääsin myös todistamaan, kun tottuneesti laitoin vieraan hevosen mieluiten kiinni, kuin olisin harjannut sitä vapaana. Harjojen hakemisen aikana Valetta oli irrottanut riimunnarun tuplasolmulta. Ensiksi sitä tietysti hieman ihmettelin ja totesin samalla, että eiköhän rauhallisen oloisen tamman voi harjata ilman kytkemistäkin.

Rauhallisuus korostui myös ratsastuksessa. Tamma asteli rauhallisesti eteenpäin, ja sitä sai alkuunsa ratsastaa todella vahvasti eteenpäin, jotta se lähti työstämään askellajeja aktiivisesti takaosalla. Olin aluksi miettinyt, että verryttelisin tammaa ravi- ja laukkakahdeksikolla, mutta päädyinkin tekemään kolmikaarisella kiemurauralla ravi-pysähdys siirtymiä. Tällä halusin aktivoida tamman käyttämään aktiivisemmin takajalkojansa. Pysähdyksissä ja liikkeelle lähdössä pidin erityisesti huolta, että ne tapahtuivat heti eikä vasta huomenna. Tässä olikin työtä, sillä tamma teki siirtymät ensiksi todella tahmeasti. Tähän olen onneksi tottunut suomenhevosteni kanssa, joten sain mielestäni aika nopeasti Valetan nopeammaksi reagoimaan pohkeeseen ja pyydettyihin apuihin. Toinen asia johon kiinnitin valtavasti huomiota, oli ettei tamma lähtisi etenemään liian matalassa muodossa, vaan että se etenisi reippaasti hyvässä ryhdissä eteenpäin. Kun olin tyytyväinen Valetan etenemiseen lähdimme verryttelemään hyppyjä kavaljeteille, jossa huomasin että tamma tulee ratsastaa viime metreille asti aktiivisesti, jotta tahti säilyy haluttuna. Tässäkin siis korostui merkittävästi tamman rauhallinen perusluonne, se menisi mielellään hieman verkkaisesti esteiden yli jos siihen antoi mahdollisuuden. Tamma on siis ehdottomasti luotettava ratsu, mutta tänään en kuitenkaan halunnut tyytyvä vain helppouteen vaan halusin tamman etenevän reippaasti eteenpäin.

Kolmen esteen hyppyihin siirtyessä olin saanut Valetasta loihdittua eteenpäinpyrkimyksen sopivalle tasolle, tai sellaisella josta itse pidin. Halusin, että tamma liikkuu hyvässä tahdissa esteeltä esteelle ja että se pysyi kokoajan tasaisena. Itse esteiden hyppäyksessä kiinnitin huomiota, että Valetta ei suuremmin eteenpäin tuuppaamista tarvinnut, mutta ratsastajan tuli ratsastaa esteille hyvässä linjassa ja antaa tammalle tarvittava tila hyppäämiselle. Hyvässä rytmissä edetessä Valetta hyppäsi virheettömästi ja tasaisesti sulavilla linjoilla. Alkuunsa tuntui ehkä vähän siltä, että tamma lähti hieman hitaasti hyppyyn, mutta kuitenkin niin että sen hyppyaikeet pystyi todella helposti ennakoimaan ja niihin oli todella helppo mukautua. Valetan kanssa olisi ehdottomasti erittäin mukava ja turvallista opetella hyppäämistä. Estekorkeuden kasvaessa kiinnitin huomiota asiaan, että tammalle tuli antaa hieman enemmän tilaa hyppäämiselle ja jäädä enemmän itse niin sanotusti matkustajaksi. Korkeammilla esteillä riitti hyvän tien valitseminen estettä kohden, reipas eteneminen ja hyppäämisestä nauttimiseen. Ratsutuksen jälkeen jäi mieleen mukava kuva tammasta, joka sopisi erinomaisesti aloittavien ratsastajien opetusmestariksi.

11.05.2018 - Päiväkirja (hoitajana Viveka)
"Rauhallinen tamma, jota sai ratsastaa eteen." Muistelin kivutessani Valetan selkään. Rauhallinen se oli nytkin, eikä sitä kiinnostanut maneesin toisessa päädyssä olevan nuoren orin temppuilut. Jälkeenpäin sain kuulla, että ori oli ollut ensimmäisellä ratsutuskerralla. Me lähdimme Valetan kanssa tekemään alkuverryttelyksi suurta ympyrää, jossa ratsastin kaikki askellajit läpi ja vaihdellen niiden tempoa askellajien sisällä. Valetta oli alkuunsa yhtä tahmea kuin oli ollut edellisellä kerralla, mutta nyt tiesin jo paremmin miten saisin tamman aktiiviseksi. Käytin napakammin pohjettani ja istuin tiiviimmin satulassa. Pyrin käyttämään mahdollisimman paljon apunani painoa hyvän ohjastuntuman kera. Askellajien eteenpäinpyrkimyksen eteen sai jälleen tehdä töitä, mutta huolellinen työ kannattaa. Valetan saatua hyvin hereille on sillä todella miellyttävät ja pehmeät askellajit ratsastajalle istua.

Nuori ori lopetti tuntinsa ja me lähdimme Valetan kanssa harjoittelemaan kolmen sekä kahden esteen sarjoja. Esteet olivat aluksi matalia, sellaiset 60-80cm korkuiset ja viimeisillä kerroilla metrin luokkaa, ensimmäisen sarjan este matalin ja viimeinen korkein. Hyvän tempon ratsastaminen esteelle korostui etenkin kolmen sarjaan esteellä. En ollut muistanut kuinka tärkeässä roolissa se oli Valetan kanssa työskennellessä, ja ensimmäisillä kerroilla vauhti meinasi loppua ennen viimeistä sarjan estettä. Kuuliaisena tamma kuitenkin venytti hyppyyn, kun sen siihen pyysin. Kaunista katsottavaa se ei tosiaankaan ollut, vaan sellaista epätoivoista rämpimistä. Minun piti myös muistaa että toin tamman hyvässä linjassa ensimmäiselle esteelle (joka kyllä pitäisi tehdä aina, mutta joskus se tuppaa mukamas unohtumaan). Valetan kanssa se oli erityisen tärkeää, jotta sarjan linjan sai säilytettyä hyvänä kaikilla hypyillä. Jälleen sain siis todeta tamman olevan mitä parhain opetusmestari niin vasta-alkajille kuin meille kokeneille ratsastajille, jotka ovat tottuneet toisinaan hieman kaahailemaan etenkin estekilpailuissa.