Voltigeur SWA

Virallinen nimi Voltigeur SWA Saavutukset ERJ-I, KERJ-I Rotu, sukupuoli Trakehner, ori Syntynyt 20.08.2014 (8v 20.08.2016) Väri, säkäkorkeus Ruunivoikko, 169cm Painotuslaji Estepainotteinen Koulutustaso Vaativa B - 150cm - CIC3 Rekisterinumero VH21-021-0039 Omistaja Vibaja (VRL-00727) Kasvattaja Kingsvalley

Kullanhohtoinen Voltti on varsin energinen tapaus, joka osaa myös tuoda luonnettaan esille. Ei ole kuitenkaan pahapäinen, vaan enemmänkin huomiota hakeva herra joka haluaa saada tahtonsa läpi. Myös liialliset vapaapäivät paistavat helposti läpi oriin turhautuessa. Tämä näkyy varsinkin käsittelyssä, jossa Voltti huitoo päätään ja yrittää hamuilla käsittelijän vaatteita hampaillaan. Myös taluttaminen tapahtuu usein ravissa. Näistäkin käytöksistä on onneksi opittu, että herra tarvitsee säännöllistä liikuntaa kokoajan. Myös vapaapäivinä se tulee liikuttaa edes kävelytyskoneessa, jotta sen pää pysyy tällä maan kamaralla.

Hoitotoimenpiteet sujuvat yleisesti ottaen helposti. Oria voi hoitaa karsinassa kytkettynä tai ollessaan paaluissa kiinni. Liian lähelle sitä ei kannata päästää toisia hevosia tai hoitaja saattaa itse joutua tallatuksi, kun ori ei huomioi ihmistä kauheasti, vaan sen mielenkiinto on kokonaan toisissa hevosissa. Varusteiden laitto ei tuota minkäänlaisia ongelmia, vaan herra lähinnä odottaa jo päästessään töihin. Ori nauttii myös hyvin suuresti vesikävelystä ja vesi onkin sen elementtiä jo ihan ratsastuspuolellakin. Voisi hyvin kuvitella, että tämä hevonen olisi edellisessä elämässään ollut kala.

Varsasta saakka Voltti on ollut aivan elementissään vedessä, joten tiedettiinhän se jo nuoresta pitäen, että selkeä kenttäratsun alkuhan sieltä kasvaa. Toki totuttamisella ja mahdollisella genetiikalla saattoi olla hieman osuutta asiaan, mutta kuka näitä nyt laskee. Esteet ovat aina olleet oriille se intohimo, joista se selkeästi syttyy. Sillä on myös erittäin hyvä kestävyys, eikä ruohokentätkään ole ongelma tämän puolesta. Hyppytyyli on todella rohkea sekä se osaa kokoa jalkansa hyvin alle. Laukka on todella matkaavoittavaa. Ravissa se saisi osata koota itseään paremmin, eikä selkeää kouluhevosen lennokkuutta löydy. Se taitaa kuitenkin vaativan tason antamat edellytykset radoilla, mutta koulu on selkeästi oriin heikoin osuus ollut aina. Välillä pärjätään paremmin ja toisinaan ei ole selkeästi hyvä päivä, jolloin oria ei toki pakoteta jatkamaan kisaradoilla, vaan lopetetaan päivä suosiolla. Maastossa Voltti toimii pelottomasti eikä säpsy vähällä. Se menee aina korvat hörössä kohti uusia seikkailuja. Myös rennot kävelymatkat tekevät sille oikein hyvää ja usein ratsastajan kunto loppuu ensimmäisenä.

   

Sukutaulu

i. Windbreaker ERJ-I, KERJ-II trak, prn, 169cm	ii. Meristem trak, vkk, 171cm	iii. Klatch
		iie. Meridian
	ie. Winder trak, trn, 165cm	iei. Auslaut
		iee. Windian
e. Valetta trak, rnvkk, 167cm	ei. Admiral trak, rnvkk, 168cm	eii. Robuste
		eie. Schleppe
	ee. Valerian trak, m, 166cm	eei. Beiram xx
		eee. Valiant

Päiväkirja

18.03.2018 - Päiväkirja (hoitajana Viveka)
Ori steppaili, kun pyrin nousemaan sen selkään. Muutama tomera komento sai sen kuitenkin pysymään aloillaan ja pääsin kipuamaan sen selkään. Voltiqeur kääntyi katsomaan ja kurotteli turvallansa, kun säädin jalustimia sopivan mittaisiksi. Hymähdin vain sille ja työnsin kädelläni sen turpaa hieman kauemmaksi, jotta saisin rauhassa asetella jalkani jalustimiin. Turpa ilmestyi kuitenkin pian takaisin, joten annoin orin häiritä jalustimen sovittamista. Vieraan hevosen satulassa olo tuntui muutenkin aina hieman kummalliselta, joten jalustimia ei saisi kuitenkaan heti oikean mittaisiksi.

Verryttelyssä testasin heti miten ori kuunteli eteenpäin vievät avut sekä miten nopeasti se reagoi pysähtymiseen. Avut ori kuunteli moitteettomasti, mutta pysähdyksessä se ei olisi halunnut pysyä. Teimme kuitenkin niin monta toistoa, että ori malttoi seistä aloillansa muutaman minuutin. Tuntui esteori tuumivan, ettei sen kuuluisi seistä aloillaan vaan viilettää tukka putkella esteeltä esteelle. Verryttelyksi lähdimme tekemään Voltigeurin kanssa ravimaapuomeja, jolla hain hyvää tahtia ja kuuliaisuutta. Ori ravasi innostuneesti puomien yli, mutta aluksi sillä oli aivan liian paljon energiaa ja sen keskittyminen meni siihen että se ei kolauttelisi jalkojansa puomeihin. Huomasin tähän hyväksi korjaus keinoksi etten lähtisi liian aikaisin kevyeen istuntaan ja pitäisi muutenkin painoni hieman liikkeen takana, jotta en vahingossakaan lähtisi niin sanotusti ajamaan oria eteenpäin. Tasainen ohjastuntuma ja liikkeen korjaus heti, jos ori lähtisi tekemään muuta kuin mitä tulisi.

Maapuomien jälkeen siirryimme kaarevan linjan jumppatreenille, jossa oli kolme estettä viiden metrin välein ja esteiden välissä oli maapuomit. Voltigeur tuntui olevan todella innoissaan tehtävästä, jossa se pääsi keskittymään ja hyppäämään jumppasarjamaisesti. Orin askellajin pituutta oli erittäin helppo säädellä ja se kuunteli nöyrästi kaikki avut. Alkutunnin pysähdys ongelmasta ei ollut tietoakaan, vaan nyt ori malttoi seistä hyvin aloillaan, kun muutaman kerran pidensin ja sitten takaisin lyhensin jalustimiani, jotka eivät millään tuntuneet löytävän sopivaa korkeutta. Kaarevan linjan jumppasarjalla halusin vahvistaa orin kuuliaisuutta ja samalla se treenaisi myös orin takapään lihaksistoa. Loppuverryttelyksi lähdimme orin kanssa kiertämään Kingsvalleyn maastoreittejä kevyesti ravaillen. Nautimme yhtä paljon rennosta etenemisestä ja pääsin ratsutuksen jälkeen kehumaan Vibajalle, kuinka hieno ori hänellä olikaan.

17.05.2018 - Päiväkirja (hoitajana Viveka)
Ruunivoikko ori oli yhtä malttamaton seisomaan aloillansa kuin edelliselläkin kerralla. Otin selkään nousun uudestaan, koska en halunnut että ori liikahtaisi senttiäkään, kun nousin sen selkään. Korviansa käännellen ja kuolainta purren Voltiguer seisoi toisella yrittämällä aloillansa. Jalustimet olin tällä kertaa saanut säädettyä sopivan mittaisiksi maastakäsin, joten painoin pohkeeni orin kylkiin liikkeelle lähdön merkiksi. Ori lähti porhaltamaan eteenpäin täynnä energiaa, joten alkuverryttelyssä teimme todella paljon nopeita siirtymiä ja kaarevia linjoja.

Tämänkertaisen esteratsastustunnin aiheeksi olin suunnitellut estekahdeksikon ratsastamista, jossa oli kaksi estettä suoralla linjalla peräkkäin, mutta ne hypättäisiin aina estelinjalta ulospäin (ei siis kahta hyppyä peräkkäin vaan este, käännös hypätyn esteen sivusta ympäri ja siitä kaarevalla linjalla niin sanotusti estelinjan toiselle esteelle, hyppy ja käännös esteen sivulta tälle ensimmäisenä hypätylle esteelle). Tehtävä oli jatkumoa edellisen kerran kaarevan linjan jumppasarjalle, jossa Voltiguer oli ollut todella näppäräja hyvä ratsastettava. Tälläkin kertaa ori oli erittäin miellyttävä ratsastaa esteiden välillä. Ratsastajana minun tuli huolehtia, että en antaisi orin laukata liian suurella askelpituudella oikealle kääntyvää kaarretta, sillä silloin ori puski kaarteen hieman lapa edellä ja tasapaino kärsi. Vasemmassa laukassa tätä ongelmaa ei ollut. Selkeät pidätteet heti esteen jälkeen, jolloin käännyimme oikealla ja tarpeeksi suuri kaari aluksi takasivat parhaimman lopputuloksen. Vasemmassa laukassa Voltiguer toimi moitteettomasti ja sen askelpituutta sai todella hyvin säädeltyä.

Toinen asia joka tänään minun piti ratsastajana huolehtia hyvin läpi oli selkeät pidätteet. Orilla oli sen verran virtaa, että se olisi tahtonut päästellä esteiden välit hieman kaahottaen. Nuoruuden intoa, vaikka se ei enää mikään nuori ori ollutkaan. Omistajansa olikin varoitellut orin olevan toisinaan hieman varsamainen, ja tänään tuo piirre esiintyi vauhdin lisäyksenä. Eihän siinä, ori osasi hypätä vauhdinkin kanssa, mutta se ei ollut ratsastukseni tarkoitus tänään. Halusin orin etenevän ripeästi, mutta en niin että se kaahailisi mielensä mukaan. Pidätteet ja hyvä tuki kaarteissa, erityisesti siinä oikealle kääntymisessä, olivat tänään ne johon kiinnitin huomioni ratsastamisessa. Edistystä edelliseen kerran ratsastamiseen oli, etten kertaakaan lyhentänyt tai pidentänyt jalustimia!